Vierailu-info
Suunnittelutoimisto Poutvaara - Design Bureau Poutvaara
Taneli Poutvaara

Kirjoitettua

Aloitin kirjoitusten julkaisemisen 18.12.2015 keskittyen aluksi blogi -muotoiseen kirjalliseen esittämiseen. Vanhat 185 kirjoitusta siirrettiin uuteen graafiseen pohjaan lokakuussa 2019 ja alkuperäinen julkaisuajankohta on mainittu otsikossa. Osa kirjoituksista on enemmänkin esseitä, itsenäisesti julkaistuja tutkimuksia tai itsenäistä journalismia. Tästä syystä uusi nimi on ”Kirjoitettua”, ollen pääasiassa suomenkielinen. Julkaisin 200. artikkelin 2020-03-14.

 

I started publishing writings in 18.12.2015 with focusing at the beginning in blog -format written representation. The old 185 writings were transferred to the new base in October 2019 and the original publication time is mentioned in the heading. Part of the writings are more like essays, independently written research papers or independent journalism. This is why the new name is “Kirjoitettua” translated as “Written”, being mainly in Finnish language. I published 200th article on 2020-03-14.




2019-10-30

2016-06-05_12:00:13 Kirja-arvostelu - Arkkitehtuuriteoriaa Cambridgestä

Tuskin mistään muusta aiheesta on kirjoitettu yhtä paljon erilaisia teorioita, kuin Egyptistä. Itselläni on ollut eräs kirja lukusuunnitelmissani jo vajaa vuosikymmenen.

Kansi_Rossi.jpg

Luin kirjan Architecture and Mathematics in Ancient Egypt vuodelta 2003 tohtori Corinna Rossilta Cambridgestä. Kirjassa on 280 sivua ja itselläni meni kirjan lukemisessa yhdessä tiedonhaun kanssa noin 22 tuntia. Tähän mennessä pisimmällä aiheen käsittelyssä on vuonna 1986 edesmennyt Alexander Badawy, joka on vaikuttanut eniten UCLA:ssa ja Berkeleyssä. Varsinaisesti Egyptin tutkimuksen aloittivat tosin ranskalaiset, saksalaiset ja britit. Siksi onkin kiinnostavaa lukea kirjasta tuore näkemys vanhasta perinteisestä brittiläisestä yliopistosta. Tämäkin kirja on tarkoitettu lähinnä aiheeseen hyvin perehtyneille ja kirjassa on tiivis asialinja, joka tukee sitä, että teksti on tarkan tieteellisessä muodossa. Kirjan kieli on akateemisella tasolla englantina suhteellisen yksinkertaista, vaikkakin mukana on vaikeampaa erikoissanastoa, erityisesti lainasanoja. Tietenkin aihepiiri arkkitehtuurista ja matematiikasta ei sovi aloittelijoille. Aihe edellyttää myös muuta perehtyneisyyttä ja akateemista taustaa.
 
Rossin kirja säilyy intensiivisenä loppuun asti – siitä paistaa läpi vuorovaikutteinen aktiivinen kehittynyt tiedeyhteisö ja sen rehellisyys – sekä monialainen osaaminen. Ansio on enemmän yhteenvedossa tähänastisista kehityksistä, kuin uuden teorian löytämisessä. Kirjassa ei ole mitään epäolennaista, mutta toisaalta sen graafinen laatu ei matematiikkaa havainnollistavassa kuvituksessa ole samalla tasolla, kuin arkeologinen kuvitus. Taitto on hyvä, erityisesti sivujen alaviitejärjestelmä vaikuttaa toimivan. Viitteet ovat näin tieteellisessä ja täydessä tekstissä tarpeen. Kirjan teossa on yli 450 viitekirjaa – on tarvittu sekä iso kirjahylly, että laaja yliopisto ja yliopistokirjasto.
 
Egyptiläinen arkkitehtuuri on ollut uudelleen löytämisensä jälkeen 1700-luvulla mullistava myös länsimaiden arkkitehtuurissa. Siitä on pyritty etsimään kaavaa, joka voisi redusoida sen yksinkertaiseksi kaavaksi. Onnistumisia on ollut vain osittain, mutta tutkimukset ovat johtaneet käytännön sovelluksiin. Tulkitsemisessa pitää ottaa kuitenkin huomioon aikakautena olleet lasku-, mittaus- ja toteutustavat – sekä tutkimusaineiston dokumentoinnin epätarkkuus etenkin löytöaikaan 1700-luvulta 1900-luvun ensimmäiselle puoliskolle. Olen itse havainnut, että nykyaikaiset 3D-skannaus ja tiedonhallintamenetelmät tarjoavat analysointia ja tiedonkeruuta varten hyvän tavan. Kuitenkin saatavan aineiston tulkitseminen on arkkitehtuurin osalta vaativaa: numeroiden, rakentamisen, suunnittelun sekä matematiikan osalta tarvitaan jälkikäteistulkintaa ja vaaditaan eläytymistä historiaan. Aiheesta tarvittaisiin modernia huipputeknologiaa hyödyntävää perustutkimusta, vaikkakin tuloksina varmoja kaavoja ei voi luvata.
 
Kirja esittää hyvän yleiskatsauksen Egyptin tutkimuksesta, joka on itselleni tullut jo siinä määrin tutuksi kirjallisuuden kautta, että se on tuntunut jo alitajuisella tasolla. Rossi myös kohottaa Badawyn tutkimusten asemaa liittäen ne edeltäviin teoreettisiin tutkimuksiin, kuitenkin korostaen metodiriskejä. Suuren mittakaavan piirroksien epätarkkuudet johtavat usein tulkintavirheisiin, varsinkin jos aineisto ei ole tarkkaan kerättyä. Voidaan myös suuren mittakaavan epätarkkuuksien perusteella todeta, että neljä vuosituhatta sitten käytössä ei ollut korkeaa tarkkuutta – voidaan todeta, että käytettävissä ei ollut moderneja mittalaitteita työn suunnittelussa, ohjauksessa ja teossa. Siten havaitaan, että jumalallisen ohjauksen ja avaruusmatkailua harjoittavien muukalaisten läsnäolo ei rakentamisaikana ollut mahdollista; tämä sulkee länsimaisessa narratiivissa olevan mielikuvituksen pois hyödyllisyyden piiristä. Käytännössä pitää huomioida myös arkkitehdin suunnitelman ja työmaan ohjauksen eroavaisuus. Pitäisi siis myös myöntää, että aikomus suunnitelmassa on eri kuin lopputulos, koska suunnitelma on historiallinen – myös matemaattinen ja kielellinen järjestelmä on radikaalisti erilainen, kuin nykyaikana. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että aikakautena ei ollut logiikkaa, se vain ei ole ollut samaa, kuin nykyaikana.
 
Kirjan matematiikan osalta olen havainnut, että C.Rossi ei ole täysin omaksunut selittämänsä matematiikan kaikkia ulottuvuuksia. Kirjan matematiikka on keskittynyt matematiikan historiaan: luku-, mitta- ja laskujärjestelmiin, ja geometrian osalta pyramidikappaleiden mittojen, leikkauksien ja särmien laskentaan. Ne jäävät arkkitehtuurissa lyhyeksi lähtökohdaksi, vaikkakin historian näkökulmasta olisivat avartaneet valtaosaa vanhan kannan tutkijoiden teorioiden perusteista.

Kirjan ohjauksessa on ollut suurempi joukko ihmisiä. Tavoite ei ollut niinkään yksittäisen laajan tutkimusmetodin löytäminen, vaan yhteenveto tehdyistä tutkimuksista sekä niiden virhe-elementeistä. Olin jossain määrin toivonut enemmänkin vastauksia, mutta sain niiden ohella vielä enemmän kysymyksiä ja toteamuksia tiedon vajavaisuudesta.
 
Badawyn osalta Rossi on löytänyt paljon vikoja, mutta Rossilla ei ollut vuonna 2003 mielessä 3D-tekniikan mahdollisuudet – tarkkuus ja suuren mittakaavan hallinta. Toisaalta vasta myöhemmin ne ovat yleistyneet ja kapasiteetti on kasvanut. American University in Cairo on käsitykseni mukaan tätä hyödyntänyt, mutta julkaisuista tuloksista päätellen he eivät ole saaneet aikaan mitään läpimurtoa. Mielestäni Badawyn teorian ymmärtäminen vaatii vahvaa kenttäkokemusta ja kokemusperäistä viisautta, niin hyvässä kuin pahassa. Badawyn vahvuutena on laaja aineisto – puolisensataa suurempaa kohdetta sovellettuna.
 
Rossin kirjassa on yhteenveto tutkimuksista, niiden eduista ja puutteista sekä summausta laskentajärjestelmistä. Matemaattisesti teoksessa ei ole epäselvää, pikemminkin ongelma on, että kirja on matemaattisella tasolla teoreettinen ja selkeästi historiaorientoitunut teos. Haasteena rakennusmenetelmien kartoituksessa on hahmottaa rakentamista edeltävä rakennustapa, ei kohteen analysointi sellaisenaan tuhansia vuosia myöhemmin – tämä tarkoittaa aikaulottuvuuden huomioimista. Aihetta voisi verrata populaaritasolla nykykulttuurin tulkintaan Kleopatran esittämiseen Hollywoodissa verrattuna Kleopatran elämään. Mitä tiedämme kummastakaan aiheesta tositasolla – Kleopatran elämästä tai arkkitehtuurista Egyptissä? – Varmaan melko vähän, koska tietoja ei ole tarkoitettukaan esitettäväksi yleisesti.
 
Kirjan perusteella seuraava lukukohteeni – Vitruviuksen kymmenen kirjaa arkkitehtuurista – esitetään matematiikan osalta hyvin yksinkertaisena – tästä huolimatta ei Rossinkaan kirja ole kovin vaativaa nykymatematiikan sisällä. Matematiikan historia ja tutkimusmenetelmien historia on Rossin kirjassa päällimmäisenä. Mikä viimeisen sadan vuoden ajan on Suomessa tunnettu koululaisen kolmiona oli aiemmin Pythagoraan kolmio. Sama kolmio tunnettiin jo aiemmin egyptiläisenä kolmiona – kolmion kateettien neliöiden summa on sama kuin hypotenuusan neliö – tämä lienee jo nykyään ala-asteen opetusohjelmassa. Kolmioilla oli tärkeä rooli kulmien siirtämisessä työmaalla antiikin aikana, niitä oli lisäksi helppo kopioida. Toinen tärkeä työmaamenetelmä olivat narujen käyttäminen mittojen määrittelyssä.
 
Kirjan perustapana on korostaa epätietoisuutta asioista, minkä vuoksi Rossi on valinnut tien luetteloida kaikki teoriat ja tutkimukset, eikä ole pyrkinytkään rakentamaan omaa spekulatiivista teoriaa yhdestäkään lähestymistavasta. Rossin lähestymistavassa paistaa kiinnostus aiheeseen, kenttäkokemukset, joukko kollegoita, mutta tavoitteena on samalle renderöidä aihe sisällöltään kokonaisuudessaan kuuluvan kaukaiseen historiaan, johon ei välttämättä voikaan muodostaa vahvaa yhteyttä. Hänellä oleva perusongelma on, että hän ei löytänyt aiheesta yhtään erikoisaihetta, jonka sisällä hän olisi voinut operoida vuosikausia rakentaen omaa laajempaa teoriaa. Ongelma tietenkin on siinä, että alalla on ollut niin monta yrittäjää ja kokonaisuuden hallinnassa monet ovat onnistuneet enemmänkin tietämättömyydellä sekä löysillä periaatteilla, jopa huijauksella, kuin tarkalla taidolla. Tavoitteena Rossin kirjassa on yrittää etsiä tietä antiikin Egyptin arkkitehtuuriin, mutta lähes jokainen lähestymistapa on käyty muutamilla esimerkeillä lävitse ja siten tiet ovat sulkeutuneet, ilman omia kokeiluja tai yrityksiä muodostaa omaa lähestymistietä spekuloimalla. Ehkä kyseessä on päätös olla ottamatta liian isoa riskiä ja siten päättää sulkea tiet pitkäkestoisille kokeiluille, jotka todennäköisesti epäonnistuisivat tai vaatisivat liian suuria tutkimusresursseja tuottaen mahdollisesti vain lisää epävarmaa kritisoitavaa tietoa. Sen sijaan kirjassa käsitellään epätarkkoja vanhoja tutkimuksia, kritisoidaan niiden tietoa ja luetteloidaan myöhemmin havaittuja umpikujia. Olen teoksesta saanut vahvistusta siitä, että Badawyn riskinotto Egyptin arkkitehtuurista oli epätarkkuudestaan huolimatta tutkimushistorian onnistuneimpia, vaikkakin ei ole enää nykyaikana moderni. Itselleni eräs tunnetuimista viime vuosikymmenten tutkimusprojekteista, Theban Mapping Project, on tuttu Luxorista. Työ onnistui vain tarkoilla periaatteilla ja suurella työryhmällä.
 
Perusongelmana Egyptin mittajärjestelmissä on, että aikoinaan ei käytetty desimaaleja ja murtoluvutkin olivat lähinnä sievennettyjen murtolukujen summia. Monimutkaisemmat laskutoimitukset ovat vähäisiä. Egyptin mitat muistuttavat ennen SI-järjestelmää käytettyjä alueellisia mittoja, joista tunnetuimmat ovat imperiaaliset mitat.

Egypti_Mitat.jpg

Tämän lisäksi on ainakin 24 muuta tunnettua yksikköä pituuksista, volyymeista ja painosta, mutta niitä on todennäköisesti enemmän, sillä esim. ”torikauppapainot” puuttuvat. Kun laskujärjestelmä oli tällainen, mittakaavat ovat haastavia jälkikäteen, sillä egyptiläiset eivät noudattaneet kuvataiteessa realismia, perspektiiviä, mittakaavaa tai ortogonaalisia projektioita. Mittakaavatkaan eivät noudata nykyajan arkkitehtuurimittakaavoja. Laskutoimitusten yksinkertaisuudesta huolimatta niitä käytettiin monimutkaisiin matemaattisiin operaatioihin sekä mittavaan kirjanpitoon.
 
Suunnitelman osalta on huomioitava mitoitusjärjestelmä ja toteutuksen eroavaisuus työmaalla alkuperäisestä aikomuksesta. Egyptin laskenta on pohjautunut kokonaislukuihin sekä pienien murtolukujen summaan. Siten laskutoimitukset olivat aikoinaan yksinkertaisia. Toisaalta mittakaavoja osattiin muuttaa. Nykypäivinä olevia murtolukuja ei voitu käyttää, mitä ei 1700 -1950-luvun välisessä tutkimuksessa juuri huomioitu. Yhtä desimaalia tarkemmat kahden neliöjuuri, fii ja pii selvitettiin vasta kauan aikaa Egyptin rakentamisen jälkeen. Myös kuten todettua, suhdejärjestelmät, mittasuhteet ja mitoitustavat poikkesivat nykyisistä metrisistä laskentatavoista. Rakennustapa, sen vaiheet, kuvallinen käsitys ja muut eroavaisuudet on myös eläytyen huomioitava.
 
Itseäni kiehtoo Egyptin visuaalistilallinen hahmottaminen. Visuaalisissa taiteissa on kokeellista hahmottamista, joka ei noudata suoraan koneteekkarin tapaa piirtää kuusi projektiota kuvatakseen maitotölkki, vaan kuvataiteessa käsitteellinen kuvan selitys on monesti abstraktio, joka voi olla hyvinkin yksinkertainen. Siten näen kuvataiteen monesti olevan paljon velkaa Egyptille monisyisellä tavalla.
 
Rossin teos on jossain määrin verrattavissa tieteelliseen luetteloon Egyptin tutkimuksen metodeista ja lähteiden hausta, ja siinä mielessä se on luonteeltaan myös tieteellisen alan tutkimuksen opaskirja. Toisaalta se on tieteellisesti pitkällä, sen kieliasu on korostetun tieteellinen sekä hillitty, joten yksityiskohdat eivät alenna arvoa. Teos on vakavasti otettava yhteenveto Egyptin matematiikan ja arkkitehtuurin tietoresursseista sekä tähänastisista tulkintayrityksistä. Aihe on niin loppuun saakka jyrsitty, että Rossi ei ole halunnut jäädä jyrsimään jäljelle jääneistä kuivia, mauttomia ja ravinnottomia luita – sen sijaan luista on pyritty koostamaan luurankohahmo.
 
Egyptin arkkitehtuurissa mittausmenetelmät olivat rakentamisen alussa seremonialliset ja laajemmat, kuin nykyään. Suomessa on tapana peruskiven muuraus ja fragmenttien jättäminen siihen, joskus aloituksen kaivaminen lapiolla, joskus alkuräjäytys, joskus alkumuuraus ja työn lopuksi esim. nauhan leikkaaminen tai avajaispuhe. Antiikin Egyptin aikaan tämä oli paljon monimutkaisempaa. Egyptissä kuningas oli niin kiinteästi mukana rakentamisen esivalmisteluissa, että voisi todeta hänen, osin avustettuna, rakentaneen alkuvaiheet, mahdollistaneen päärakennusvaiheen ja pyhittäneen rakennus käyttöön. Tietenkin tämä koskee etupäässä julkista rakentamista. Suomessa tällainen on tuntematonta nykyään, valtakunta on hyvin teknistynyt ja rationalisoitunut sekä muodollinen – vaikkakin useissa monarkioissa on kuningashuoneella huomattava osa kaavoituksessa ja rakentamisessa. Suomessa poliitikkojen kommentteja arkkitehtuurista katsotaan kieroon – ellei kyseessä ole kehut tai prosessin kommentointi.

Egypti_aikakaudet.jpg

Egyptin arkkitehtuurissa on ehkä enemmän kuin mistään muusta aiheesta yritetty hahmottaa yksittäistä salaista kaavaa ja sen pohjalta mahdollista kätkettyä totuutta maailmasta. Voisi ajatella, että todennäköisesti niiden suunnittelijat eivät sellaista voineet paljastaa omalla aikakaudellaan itsensä suojelemiseksi, joten hankkeet etenivät lohkoittain, yhteistyössä ja työn tekijät olivat sitoutuneet hankkeisiin eliniäkseen. Antiikin Egyptissä oli myös muita yhteiskuntaryhmiä ja eriytyneitä aloja. Arkkitehdeilla hallussaan oleva teoria koski todennäköisemmin etupäässä perimmäisiä rakennustaiteen kysymyksiä, kuin pohjimmaista totuutta kaikesta, jonka metafyysisen olemuksen kokonaiskuvaa ylläpitivät papisto. Siten on väärin väittää, että pyramidit olivat alusta lähtien yhden suunnitelman mukaisia. Useat arkkitehdit tunnetaan tosin nimiltä ja heillä oli vahva asema pyramidien suunnittelun aikakausina. Arkkitehdeillä oli esimerkiksi toimivat suhteet papistoon ja laaja-alaista tietämystä. Siten voisi ironisesti todeta, että jos pyramideista yrittäisi etsiä perimmäistä selitystä, niin eivät niiden arkkitehdit olisi tienneet, mitä pitäisi selittää – arkkitehdit saivat elämäntehtäväkseen suunnitella hyvin huolellinen kiviladelma, oman aikansa tärkeimmän ihmisen, faaraon hautamuistomerkiksi. Tämän ohella arkisesta rakentamisesta on säilynyt lukematon määrä yksityishautoja, varastoja, temppeleitä ja työläiskaupunkeja. Pyramidien budjetti oli suuri, mutta työn piti olla kustannustehokasta. Hankkeessa oli korkea työmoraali, mutta primitiiviset työtavat. Suunnitelmia ei tehty mittakaavapiirroksin, ei ollut koneellista laskentaa, ei optisia maanmittauslaitteita, ei työmaalasereita, ei tietokoneita uusine suunnitteluohjelmineen ja niin edelleen.
 
Egyptin arkkitehtuurista lainaisin J.Tayloria vuodelta 1859: hän tuli siihen johtopäätökseen, että pyramidit rakensivat Israelin lapset pikemminkin, kuin epäjumalia palvovat egyptiläiset. Hän arveli, että pyramidien tehtävänä oli toimia merkkinä ja tallenteena ajan loppuun saakka Maapallon mitasta, muodostaa standardimitta pituudesta, kapasiteetista sekä painosta, joihin kaikki maailman maat voisivat vedota auktoriteettina. Taylor arveli myös, että samalla keksittiin englantilainen tuuma. Eräs toinen ajattelija tuumaili, että pyramidi näyttää ihmiskunnan historian avainpäivämäärät kattojen linjoissa ja risteämissä, sekä käytävien lattioissa ja kammioissa, risteyksien ja akselien kautta. Nämä avainpäivät lukisivat joukkoonsa Brittiläisen öljyteollisuuden perustamisen, Egyptiläis-Brittiläisen kriisin alun ja Islamin loppumisen Turkin uskontona. Esimerkkien tapaisia lennokkaita teorioita pidetään nykyään lähinnä hyvänä huumorina.
 
Pyramideista voidaan nykyaikaisen 3D-skannaustekniikan ja monimutkaisten analyysien perusteella rakentaa tarkempia tutkimuksia ortogonaalisessa kolmiulotteisessa koordinaatistossa siitäkin huolimatta, että pinnalta on kadonnut satoja tuhansia kiviä. Tarkempia tuloksia en osaa tosin arvioida, koska käytettävissäni ei ole mittausaineistoja, tämä on kuitenkin tuntumani rakennusalan tietotaidon perusteella. Itse 2008-2010 tehdessäni puisen prismaattisen vinttikaivonkatoksen hyödynsin matemaattista mallia, arkkitehtuuritutkielmaa ja omatoimirakentamista. Opin projektistani ehkä enemmän, kuin mistään opintoharjoituksesta. Haasteet varsinkin hahmottamisessa ja mitoituksessa ovat olleet suurten pyramidien tulkitsemisessa ainutlaatuisia. Historiallisista pyramideista valtaosa oli tasaisen suoraksi tasoitetun kivikerroksen peittämiä, nykyään tämä pintakerros on pääosin poikkileikkaukseltaan porrasmaista. Pintamateriaalia on rapautunut lämpö-, tuuli- ja kosteuseroosion vuoksi. Pyramidien muodoista ja mitoista on tähän asti tehty teorioita yksittäisistä tarkastelupisteistä katsoen tehtyjen mittausten avulla. Kokonaismittauksia voitaisiin nykyaikana dokumentoida ammattitason laserkeilauksella, esim. Egyptin armeijan helikopterista tai nosturista, satojen tuhansien eurojen arvoisilla mittauslaitteistoilla sekä tietoa käsittelemään tarvittaisiin laajoja monialaisia asiantuntijaryhmiä. Tutkimus olisi luonnollisesti monitieteellistä ja tapahtuisi Egyptin tasavallan erikoissuojeluksessa. Tarkkuuteen vaadittaisiin laajaa mittausaineistoa ja siten usean vuoden kestävää projektia, jonka julkaisukelpoisuuteen saaminen voisi viedä ainakin vuosikymmen verran ajan, myös aineiston kokoaminen veisi vuosia. Riskinä hankkeen osalta olisi onnistuminen ja tarkkuuden säilyttäminen teknisistä epävarmuustekijöistä huolimatta. Korkea ammattitaitokaan ei välttämättä riittäisi, sillä 4000 vuoden ajassa ehtii kadota luonnonvoimien vuoksi ihmisistä riippumatta paljon muutakin tietoa, jota ei voida palauttaa edes rahalla tai taidolla. Ihmisillä on kuitenkin mielikuvituksen voima. Egyptin valtio, turismi ja tiede hyötyisivät investoinneista tutkimukseen. Pyramidien ohella menetelmää pitäisi soveltaa myös uudemman valtakunnan kohteisiin, temppeleihin, joissa on paljon sisätiloja ja enemmän säilyneitä yksityiskohtia. Hanke olisi kuitenkin vaativuudeltaan monta kertaa laajempi, kuin Theban Mapping Project, joka keskittyi Kuninkaiden laakson kymmeniin ihmisen kokoisiin louhittuihin hautakäytäviin. Hankkeesta vastaava American University of Cairo on varmasti miettinyt samaa kuin minäkin ja on varmasti tehnyt myös kokeiluja.
 
Rossin kirjan yhteenveto koskee 105 pyramidia, näistä 15 on epävarmaa tarkemmilta mitoiltaan, 13 on suurta, 10 keskikokoista ja loput 82 pieniä. Pyramideista ensimmäisiä oli ns. Taivutettu pyramidi, sen satelliittipyramidi, Punainen pyramidi ja Meidum pyramidi. Näiden jälkeen valmistui suurin pyramidi volyymiltaan: Khufu, ja jonkin verran myöhemmin valmistui lähelle jyrkin pyramidi: Khafra eli Khefre. Pyramidien suuruus ja koko esiintyivät ajallisessa tilastossa selvästi etupainotteisen Gaussin käyrän mukaan. Tämä on haastavimpia tulkinnallisia kysymyksiä yhteiskunnalliselta kannalta.
 
Hyvänä yhteenvetona on, että ”Egyptiläiset olisivat olleet ilahtuneita nähdessään, kuinka paljon salaisia merkityksiä, symboleita ja geometrisiä rakenteita heidän monumentteihinsa on löydetty ”kätkettyinä” ”. Myös lyhentäen Ecoa: ”Totuus löydettynä on ehkä pettymys”.
 
Itselleni kirja on kiinnostava, mutta pikemminkin ruokkii kuin rajoittaa omia kuvitelmia Egyptin ja matematiikan mahdollisuuksista: matematiikka, jota olen opiskellut, on vaikeampaa, rakennustekniset ja tieteelliset ongelmat ovat monimutkaisempia – niissä on hyvä lähtökohta. Sen sijaan tieteellinen viittausjärjestelmä ei ole tarpeen laajemman teorian rakentamisessa, mutta välivaiheissa ja loppuvaiheessa se ei ole rajoite, vaan vaatimus.
 
05.06.2016
 
2019 Päivitys:
Arkkitehtuurin historiaan on riittänyt vähän aikaa, mutta olen seurannut Egyptiläisen kulttuurialan kehitystä, erityisesti museoalan suunnitelmia.

Taneli_Poutvaara - 17:10:01 @ 2016, Arkkitehtuurin historia, Kirja-arvostelu, Lähi-itä | Lisää kommentti

Lisää kommentti

Täydennä alapuolinen lomake kommenttisi lisäykseen.





Minulla on itsenäiset tekijänoikeudet ”Kirjoitettua” -kirjoituksiin ja niiden kuviin. Halutessasi julkaista sisältöä, viitata siihen tai lainata sitä, voit hakea lupaa kirjallisella hakemuksella. Viittauksissa yksityiskohtia ei saa irrottaa asiayhteydestä eikä vääristää.

 


I have independent copyrights for the writings in the “Kirjoitettua” -writings and the illustrations. If you wish to publish the contents, refer to it or quote it, you can apply for a license with a written application. In reference the details should not be separated from the context nor distorted.