Vierailu-info
Suunnittelutoimisto Poutvaara - Design Bureau Poutvaara
Taneli Poutvaara

Kirjoitettua

Aloitin kirjoitusten julkaisemisen 18.12.2015 keskittyen aluksi blogi -muotoiseen kirjalliseen esittämiseen. Vanhat 185 kirjoitusta siirrettiin uuteen graafiseen pohjaan lokakuussa 2019 ja alkuperäinen julkaisuajankohta on mainittu otsikossa. Osa kirjoituksista on enemmänkin esseitä, itsenäisesti julkaistuja tutkimuksia tai itsenäistä journalismia. Tästä syystä uusi nimi on ”Kirjoitettua”, ollen pääasiassa suomenkielinen. Julkaisin 200. artikkelin 2020-03-14.

 

I started publishing writings in 18.12.2015 with focusing at the beginning in blog -format written representation. The old 185 writings were transferred to the new base in October 2019 and the original publication time is mentioned in the heading. Part of the writings are more like essays, independently written research papers or independent journalism. This is why the new name is “Kirjoitettua” translated as “Written”, being mainly in Finnish language. I published 200th article on 2020-03-14.




2020-04-22

2020-04-22_15:40:10 Kirja-arvostelu: Camus

Ajat ovat muuttuneet. Muistan lukeneeni Camusin nyt ajankohtaisen kirjan viimeksi koulussa hieman hapertuneelta paperilta pienillä kirjaimilla. Nyt ajankohtaisesti lainasin e-kirjan Helmetistä ja luin sen Libby:n appilta tabletilta ja ihailin tarkkoja Roman-tyyppisiä serif-fontteja ja suurta tasaiseksi harvennettua tekstiä kuultavalta taustalta. Kirjan nimi on, mikä muukaan näinä aikoina, kuin Rutto. Itse olen aikoinaan lukenut kirjasta Juha Mannerkorven suomenkielisen käännöksen vuodelta 1948 ja nyt uudemman kerran Robin Bussin englanninkielisen käännöksen vuodelta 2001. Näinä aikoina kirjastojen e-kirjat ovat arvossaan.

Camusin kirja muistui mieleeni epidemiakuvailuna, mutta jälkikäteen perehtyessäni kirjaan osoittautui se melko suppeaksi ja virheelliseksi. Rutto on ehkä eniten pelätty tauti, mutta vieläpä kirjan tilannekuvat jäävät huomattavasti jälkeen yleensä vaarattomana pidettyyn koronavirukseen verrattuna. Kuolin lukujen ollessa kirjassa päivässä enimmillään 130, tuntuu käsittämättömältä, että Yhdysvalloissa on kuollut 2200 ihmistä päivässä. Erikoinen yhteensattuma on, että Camus kertoo epidemian alkaneen 16. huhtikuuta keväällä ja vastaavasti Eurooppaan Korona-epidemia iski myös vastaavasti keväällä. Kirjan epidemia päättyi seuraavan vuoden tammikuun lopulla. Siten Camusin metodilla voisi varsin hyvin kirjoittaa vastaavia romaaneja todellisista nykykaupunkien tarinoista ja ne voisivat sisällöllisesti kertoa pelottavammasta taudista kuin kirjassa Rutto. Esittäisinkin siten haasteen, että maailman kirjailijat voisivat kirjoittaa Camusin metodilla kirjoja kotikaupungeistaan, jotka voitaisiin koota maailmanlaajuiseksi kirjasarjaksi nimeltä ”Covid-19”.

Ehkä eniten olin järkyttynyt kirjassa siitä, kuinka yksinkertaisiksi ihmiset on kuvattu ja kuinka heikosti terveysorganisaatio on järjestänyt tartuntatautien ehkäisyn. Zoonoosiset merkit tuhansien vertavuotavien rottien nousemisesta kuolemaan kaupungin kaduille ja rappukäytäviin veivät kirjassa monta päivää, ennen kuin taudin pääteltiin olevan eläimistä myös ihmisiin tarttuvaa. Kun Oranin kaupunki oli eristetty ruttoepidemian aikana, ihmiset kävivät yhä kirkoissa, normaalisti kahviloissa sekä ravintoloissa ja liikkuivat pakkomielteenomaisesti kaupungilla sekä jonottivat sanomalehtiä sekä kävivät jopa oopperassa. Nykynäkökulmasta kirja ei enää vaikuttanut kuvaukselta ruttoepidemiasta, vaan ihmisten tapojen itsepintaisuudesta ja typeryydestä sekä huonosti organisoidulta poikkeustilalta. Kirjan sisällöstä voi päätellä, että Camusin osaaminen ei kattanut terveydenhuolto-organisaatiota, mutta hänellä oli ikäviä tautikokemuksia sairaalasta.

Camus kirjoitti melko lyhyttä kirjaansa peräti kuusi vuotta ja se oli tarkoitettu symbolistiseksi, kun se julkaistiin vuonna 1947, se oli nousevan kirjallisuustähden kirjoittama ja teoksella viitattiin toiseen maailmansotaan sekä oman arvioni mukaan vuoden 1918 espanjantautiin. Yleisesti viitteinä on pidetty myös aiempia rutto- ja koleraepidemioita, mutta tosiasiallisesti kuvaus on vaillinaisesti hahmoteltu ja itse päättelen, että todellinen viite on ollut espanjantauti ja tuberkuloosi. Epidemiologisesti kirjassa on muutamia oikeita lääketieteen viittauksia: seerumin käyttäminen vasta-aineena ja sammuttamattoman kalkin käyttäminen joukkohaudoissa. Tämä huomioon ottaen nämä lienevät osin ulkoista lisätietoa, kun otetaan huomioon, miten vähän muuta käytännön osaamista epidemiatilanteesta kerrotaan ja yleisesti ottaen koko 10 kuukautta kestänyt epidemia hoidetaan viranomaispuolelta osittain toheloiden. Itse näen, että Rutto kuvaa Camusia itseään ”lääkärinä” eli journalistina toisen maailmansodan aikaisessa Ranskassa, kun maata vaivaa ”Rutto” eli miehitys. Näihin aikoihin hänellä oli myös tuberkuloosi, jonka potilaan kokemuksinaan hän kuvaa ruttoa. Varsinkin kirjan loppuosa kuvaa enemmän sodan päättymistä Ranskassa kuin kaupunkia, jossa ruttoepidemia olisi päättymässä. Kirja keskivaiheissaan kuvaa epidemian keskellä olevia aikuisia ikään kuin teineinä miettimässä eksistentiaalisia kysymyksiä kuten elämän tarkoitusta – mutta samalla kirja esittää koko tapahtumaketjun kokonaisuudessaan järjettömänä vähän samaan tapaan kuin Toisen maailmansodan. Kirjan kertoja tässä järjettömässä kokonaisuudessa olisi ikään kuin lukija itse – ja kirjailija itse päähenkilönä oleva lääkäri, joka kokee koko tapahtumasarjan näköalapaikalta.

Camusin kirjan kerronta on osin ansiokasta sen kannalta, että teksti on kudottu yhtenäiseksi teokseksi, joka sisältää paljon käänteitä ja ei ole sellaisenaan analysoitavissa kuin kokonaisuutena. Itse ympäristön kuvailu on kuitenkin puutteellista ja henkilöhahmot jäävät melko suppeiksi ja vaikeasti seurattavaksi. Hieman toimittajanoloinen ihmiskuvaus jättää aluksi henkilöt vajaaksi kuvailluiksi ja vaikka käänteitä on juonessa paljon, on kokonaisuus välillä kateissa. Vasta kirjan puolivälin jälkeen on elävämpää henkilödynamiikkaa, mutta siitä huolimatta tuntuu siltä, että kirja on jäänyt osin ulkopuolisen kertojan tarinaksi, joka on irrallaan suhteessa tapahtumiin.

Oran_satelliitti.jpg

Oranin nykyinen maantiede tuo läheisesti mieleen Tallinnan – sijoittumisen lahteen, lentokentän ja järven, sataman sijainnin, niemet, vanhan kaupungin, pienet korkeat vuoret, muistomerkit ja jyrkän kontrastin ympäristön maaseudun välillä. Yhtenevyys Tallinnaan voidaan tulkita myös Ranskan ja Venäjän vertaamisella.

Kirjan tapahtumapaikkana oleva Oranin kaupunki Algeriassa on kevyesti kuvailtu. Oikeasta kaupungista löytyy vain pari kirjaan liittyvää tapahtumapaikkaa. Arkkitehtuurinen ja kaupunkisuunnittelullinen kuvaus on melko ylimalkainen ja voisi sijoittua melkein mihin tahansa kaupunkiin. Harvan kirjan rakennusten ja katutilojen kuvaukset olivat hyvin viitteellisiä ja kevyitä. Algeria on toisaalta muuttunut ja kasvanut myöhempien 80 vuoden aikana paljon ja lentokenttien terminaalit ovat kansainvälisten eurooppalaisten arkkitehtitoimistojen suunnittelemia. Algerian arkkitehtuuri ja kaupunkisuunnittelu on edennyt kuitenkin itsenäiseen tyyliin – suurimmat kaupungit ovat laajoja ja tiiviitä. Suomalaisille melko tuntemattomaan Oranin kaupunkiin on rakennettu esimerkiksi samantyyppisiä torneja, joita on rakennettu Kalasatamaan ja suunnitteilla on Keski-Pasilaan – köyhän maan pilvenpiirtäjiä.

Oran_Tornit.jpg

Oranin ranta-alueen tornirypäs tuo mieleen Helsingin uudet tornihankkeet. Näyttävät hieman yksinkertaisilta ja anonyymeiltä kuin olisin voinut ne yhtä hyvin itsekin suunnitella.

Itse kirjailijana Camus on kiinnostava tapaus ja eli värikkään mutta lyhyeksi päättyneen elämän ja voidaan spekuloida, että olisi noussut keskeisempään asemaan, ellei hän olisi vuonna 1960 kuollut kirjakustantajansa matkustajana autossa, joka ajoi suoralla tiellä puuta päin. Häntä ei varsinkaan siitä syystä unohdettu, että hän oli juuri saanut Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1957. Camusin kuolemasta on esitetty paljon spekulaatioita, kuten Neuvostoliiton osallisuudesta, mutta omasta näkökulmastani Camus oli melko harmiton filosofi, joka ei itse nähnyt itseään filosofina, mutta enemmänkin yleiskirjoittajana, joka todennäköisesti ärsytti eniten ranskalaisia porvarillisia maamiehiään. Auto-onnettomuutta vakavoitti se, että Camus ei käyttänyt turvavyötä ja he olivat kaksissa miehissä kustantajan perheen kanssa liikkeellä urheiluautolla, tupakoiden ja jutellen, jolloin kuljettajalla oli pätemisen tarvetta – mikä vapauttaa kritiikin kohteena olleen Neuvostoliiton epäilyksistä. Takapenkillä ollut kustantajan perhe jäi kolarin todistajaksi. Camusin rooli oli yhtä lailla kuin kirjailija, toimia myös epävirallisena filosofina ja poliittisena ajattelijana. Hänen intellektuaalisen ajattelutapansa ollessa painottunut järjettömään ajatteluun, arvelisin että tämä on myös sama piirre, joka näkyy hänen kirjallisessa tuotannossaan. Johtuen siitä, että hänellä ei ollut filosofista akateemista asemaa, hän korosti, että ei pitänyt itseään filosofina. Itse arvelisin, että Camus oli päätynyt yleisammattiin eli kirjailijaksi, siksi häntä on pidetty jälkikäteen nimenomaan kirjailijana, sillä hän ei ehtinyt vaikuttaa yhteiskuntaan tai politiikkaan kuin ruohonjuuritasolla, mutta ei missään virassa ja hänen ainoa akateeminen saavutuksena, kirjallisuuden Nobelin palkinto, on kirjallisuudessa ylittämätön. Jos hän olisi elänyt eläkeikään saakka, olisi todennäköistä, että hänestä olisi kehittynyt vaikutusvaltainen mielipidevaikuttaja, ehkäpä hän olisi siirtynyt poliittiseen asemaan, missä eteneminen tiedetään Ranskassa yleisesti hankalaksi. Ennen kaikkea – hallitsemalla riskejä kirjailijat kirjoittavat paljon kirjoja.

Taneli_Poutvaara - 14:39:59 @ 2020, Historia, Kirja-arvostelu, Poikkeustila | Lisää kommentti




Minulla on itsenäiset tekijänoikeudet ”Kirjoitettua” -kirjoituksiin ja niiden kuviin. Halutessasi julkaista sisältöä, viitata siihen tai lainata sitä, voit hakea lupaa kirjallisella hakemuksella. Viittauksissa yksityiskohtia ei saa irrottaa asiayhteydestä eikä vääristää.

 


I have independent copyrights for the writings in the “Kirjoitettua” -writings and the illustrations. If you wish to publish the contents, refer to it or quote it, you can apply for a license with a written application. In reference the details should not be separated from the context nor distorted.