2019-11-01

2018-02-04_10:25:03 Ratkaisu Syyrian tilanteeseen II

Kaksi vuotta sitten tässä blogissa mietin Syyrian tilanteeseen ratkaisua.
 
Näin kaksi vuotta sitten ratkaisuna hallituksen joukkojen ja kurdien etenemistä. Näin on pitkälti käynytkin, lukuun ottamatta muutamia poikkeuksia ja yllätyksiä: nyt hallituksen joukot ja kurdit ovat jakaneet vastuualueensa pääosin Eufrat-jokea myöten. ISIS on muuttunut alueellisesta kapinallisryhmästä pääosin maanalaiseksi järjestöksi. Hallitus ei ole kuitenkaan saanut Eufrat-joen länsipuolta kokonaan hallintaansa, mikä ennakoi pitkäaikaisia vaikeuksia saavuttaa pysyvää rauhan tilaa.
 
Hankalin tilanne jakautuu kahteen alueeseen: pohjoisessa Idlibin ja Halabin provinssiin, joiden alueella on kaikki kuusi konfliktin osapuolta, mukaan lukien uusimpana Turkin maajoukot; etelässä Damaskoksen etelä- ja kaakkoispuolella useat kapinallistahot. Näiden lisäksi myöskin rajaseuduilla Irakin suunnassa on edelleen kapinallistahoja.
 

Syyria_II_Kartta.jpg

 
Karttakuvasta näkyy, kuinka keskenään konfliktia välttäneet kurdit ja hallituksen joukot ovat ottaneet laajasti alueita hallintaansa, mutta useissa asutuskeskuksissa on edelleen kapinallisia.

 

 

 

Päällimmäisenä opetuksena Syyrian tilanteessa on, että yksinkertaista kaupallisten organisaatioiden ohjaamaa Facebook ja Twitter-maailmaa kannattaa välttää. Syyrian konflikti alkoi pitkälti amerikkalaisten aloitteesta. Konfliktissa on kuollut arviolta puoli miljoonaa henkeä. Pakolaisia ulkomailla on yli viisi miljoonaa ja maan sisällä yli seitsemän miljoonaa. Erilaisia osapuolia konfliktissa on sisäisesti yli kolmekymmentä ja ulkomaita Iran, Venäjä, Turkki sekä Yhdysvaltojen johtama koalitio CJTF. Kaikkein epäloogisinta länsikoalitiossa on, että Yhdysvallat tukee toisiaan vastustavia osapuolia. Yhdysvaltojen kulut ovat olleet miljardeja dollareita, mutta hyötyä ei ole ollut yhtään, vain tappioita. Yhdysvaltojen olisikin kannattanut asettaa oman maansa etusijalle alusta lähtien.

 

Nykytilanteessa positiivinen puoli on, että kurdit ja hallituksen joukot tähtäävät yhtenäiseen Syyrian valtioon. Edelleen vastaavasti negatiivista on, että Nato-maa Turkki on iskenyt Yhdysvaltojen tukemia Kurdeja vastaan. Positiivista on, että Venäjä ja Yhdysvallat eivät ole sodi Syyriassa toisiaan vastaan ja siksi olisikin toivottavaa, että diplomatia varmistaa, että linja jatkuu. Positiivista on myös, että Turkki ei ole ottanut tavoitteeksi liittää osia Syyriasta maahansa, mutta negatiivista on, että uusi alueellinen maasota on alkanut Turkin ja Syyrian rajakaupungeissa.

 

Opetuksena Syyrian konfliktin synnystä kannattaa edelleen pitää, että kaikkialle ei kannata vaatia liberaalia demokraattista yhteiskuntamallia. Puoli miljoonaa kuollutta on liian kova hinta pelkistä yhteiskunnan muutosvaatimuksista, jotka eivät ole suinkaan johtaneet maan liberalisoitumiseen, vaan pikemminkin ylläpitäneet vuosia alkukantaisia periaatteettomia totalitäärisiä alueita, kuten esimerkiksi Raqqan miehitystä, jonka monet tarinat ohittavat epäinhimillisyydessä Toisen maailmansodan miehityskertomukset Euroopassa. Sodan laajeneminen Syyriasta Eurooppaan viime vuosina on myös hyvä muistutus eurooppalaisille, että ”Jos te sekaannutte meidän asioihimme, me sekaannumme teidän asioihinne”.

Taneli_Poutvaara - 17:22:56 @ 2018, Lähi-itä, Militaarinen, USA, Venäjä | Lisää kommentti