2019-10-30

2016-04-10_13:00:01 Infrahankkeita Lähi-idässä ja Euraasiassa

Euraasian ja Lähi-idän alueilla on vuosikymmeniä keskusteltu useista infrastruktuurihankkeista. Viime viikkoina onkin otettu esille aika monta hanketta, jotka ovat vähintään samaa kustannusluokkaa, kuin Suomen kalleimmat kirjoituksissani esittelemät hankkeet.
 
Vuonna 1952, Stalinin kuolin vuonna, valmistui Volga-Don kanava, joka yhdisti Mustaan mereen Kerchin salmen kautta liittyvän Azovan meren kanaalin kautta Kaspianmereen. Hanketta oli valmisteltu jo 250 vuotta. Kanavan kautta Volgan nousu on 88 metriä ja Donin lasku on 44 metriä. Hankkeen toinen vaihe on jäissä. Vaihtoehtona sille on Euraasian kanava, joka vastaavasti yhdistäisi Kaspianmeren Mustaanmereen eteläisempänä reittinä.
 
Alueen yksi ongelma ovat järvien ja pienten merien kuivuminen. Yli puolet entisen Araljärven (tai Aralmeren) alueesta on hiekan peittämää suola-aavikkoa. Myös Israelin, Länsirannan ja Jordanian alueella oleva suolastaan tunnettu Kuollutmeri on sinne johtavien vesien kastelukäytön vuoksi kuivumassa. Perusongelma on, että vesi haihtuu alueella nopeasti ja uutta vettä tarvitaan jatkuvasti lisää. Kuolleellemerelle on ehdotettu veden johtamista Akaban-lahdesta. Tämä Israelin ja Jordanian keskinäinen hanke on ollut vuosikausia ympäristövaikutusten arvioinnissa. Perusongelmana on suolapitoisuuden kasvaminen entisestään ja vieraslajien saapuminen. Tähän mennessä ei ole ollut erityisempää suunnitelmaa Araljärven veden saamiseksi valtameristä. Perusongelma on, että vettä tarvittaisiin enemmän, kuin sitä haihtuu nopeaan tahtiin. Muut ongelmat ovat vastaavia, kuin myös Kuolleenmeren osalta. Vettä myös sataa alueella vähän ja kausiluonteisesti. Kuolleellemerelle on pohdittu vesiputken ohella myös kanavaa Välimereltä ja Akaban lahdelta.
 
Varsinaisesti infrastruktuurihankkeita on alueella paljon, kuuluisin näistä toteutuneista on Suezin kanava, jota on laajennettu vaiheissa. Kauan aikaa arvioitu ja uudelleen esille otettu hanke on Iranin kautta kulkeva kanava Persianlahdelta Kaspianmerelle. Hanke on osin epätoivoinen yritys muuttaa olemassa olevia olosuhteita, mutta silti kiinnostavampi, kuin samaa kustannusluokkaa oleva Helsinki-Tallinna-tunneli. Ajatus on, että kanava kulkisi Iranin kautta Kaspianmerelle. Jotta suomalaisesta näkökulmasta aiheeseen tulisi perspektiiviä, luonnehtisin hanketta samaan kustannustasoon, kuin laivaväylän Kemi-Torniosta Norjan Kirkkoniemeen esimerkiksi Inarijärven kautta. Voisi siis yrittää vakavin mielin kysyä: kannattavatko alkuinvestoinnit?
 
Kuluneella viikolla Saudit ovat ottaneet esille Egyptin kanssa Punaisenmeren sillan Afrikasta Saudi-Arabiaan. Ainoa reitti, jota myöten tämä olisi mahdollista, on Hurghadan rantojen kautta Sharm el-Sheikhiin ja sieltä edelleen Akaban lahden yli Saudi-Arabiaan. Hankkeen ongelma on hiekkapohja ja epävakaa maaperä. Rinnastan hankkeen niin sanottuun Aatamin siltaan, eli 40 kilometrin veden alaiseen hiekkakaistaleeseen Intiasta Sri-Lankaan. Punaisenmeren silta on periaatteessa mahdollinen Suezin ja Akaban lahtien ylitse, mutta ei Punaisenmeren ylitse. Siltojen rakentaminen on kuitenkin hyvää vanhaa retoriikkaa, joka kohentaa tunnelmaa, vaikka ei konkreettisiin toimiin johtaisikaan.
 
Turkissa on ollut hankekilpailutusvaiheessa Canakkelen silta. Tämä olisi Istanbulin kolmen Aasian ja Euroopan yhdistävien siltojen ohella neljäs Aasian ja Euroopan yhdistävä silta Turkissa. Tämän lisäksi samassa Bosporin salmessa on myös kaksi tunnelia, vaikkakin yhden sillan ja yhden tunnelin avajaiset ovat virallisesti vasta myöhemmin tämän vuoden aikana. Suunniteltu Canakkelen silta olisi eteläisemmässä Darnanellin salmessa, jossa ei ole vielä siltaa. Turkin salmien käytön hallinnoinnin perustana on vuoden 1936 Montreuxin sopimus, jota ainoastaan Turkki haluaisi rajoittaa. Iranin kanavaa Kaspianmerelle edullisempaa olisi tosin rakentaa oma laivasto alueen neljälle merelle erikseen, eli edullisinta on kehittää nykyisiä reittejä. Näistä onnistunut esimerkki on Kerchin salmen 19-kilometrinen silta, joka yhdistää Azovan meren ja Mustameren kautta kulkevan salmen yli Venäjän ainoan maayhteyden Krimin niemimaalle. Hanke kuuluu Yhdysvaltojen yhteistyökieltolistalle, vaikkakin EU-alueen yritysten kautta hankkeeseen on tehty pienempiä aliurakoita. Kerchin siltahanke on ollut suunnitteilla yli 60 vuotta, eteni vuonna 2003 ja sen varsinainen toteutuspäätös tehtiin vuonna 2014 Venäjään liitetyn Krimin Ukrainan puolisen saarron yhteydessä. Hanke täydentää Venäjän kannalta edullisesti olemassa olevaa kanavaa Mustaltamereltä Kaspianmerelle.
 
Veden puute on alueella ongelma, pääongelmana pikemminkin on veden haihtuminen ja se, että pinta-maa ei pidätä vettä. Suuriin altaisiin tarvitaan johdettuna hyvin paljon vettä, jotta pysyvän veden määrä olisi suurempi, kuin haihtuvan veden määrä. Perusratkaisuna maailman merien veden pinnan nousuun voisi olla veden johtaminen maailman nollatasoa alempiin meriin. Sen vaatima infrastruktuuri on kuitenkin kallista. Liikenneinfrastruktuurihankkeet ovat nekin hyvin kalliita ja varsinkin esitetyt hankkeet. Vaikka suurempia hankkeita ei voi tarkastella kovin vakavana, kannattaa kuitenkin muistaa, että ne voivat tarjota hyviä visioita tulevaisuudesta, jota on yleensä vaikeaa ennustaa. Käytännön investointeihin pätee kuitenkin vanha sääntöni, että infrahankkeita on tälläkin seudulla tarjolla enemmän, kuin saatavilla olisi rahoitusta.

Kanavahankkeita.jpg

 
Kirjoituksen infrahankkeita summattuna satelliittikuvaan

 

 

 

Päivitys 2019:

 

Tähän mennessä toteutunut on vain Kerchin silta, muista tutkimusta on ollut Kuolleen meren kanavasta.

 

Silta avattiin tieliikenteelle 15.5.2018 ja rautatieosuus avataan ensi vuonna.

Taneli_Poutvaara - 12:37:16 @ 2016, Liikenne, Lähi-itä, Venäjä | Lisää kommentti