2019-11-21

2019-11-21_15:11:50 Älkää upottako museota Eteläsatamaan!

Eteläsataman museohanke on ollut aktiivisessa keskustelussa viime vuosikymmenen alkupuolelta Armi-museokilpailusta Katajanokalle – seurasi hotellisuunnitelma, mutta lopputuloksena tulikin meriuimala-, ravintola- ja maailmanpyörä -kompleksi. Nyt viereen ollaan miettimässä kutsukilpailussa pääkonttoria, toimistotaloa. Kun Pakkahuoneenlaiturin ja Makasiinilaiturin tienoille mietittiin muutama vuosi sitten Guggenheim-museota, olivat kulut yksi tekijä pysäyttämässä hanketta. Silti rahaa kului kilpailuun mukavasti. Vielä ollaan lämmittelemässä Arkkitehtuuri- ja Designmuseo-ideaa samaan paikkaan Eteläsatamaan. En ole ollut kuitenkaan mihinkään näistä hankkeista tyytyväinen.

Oman osaamiseni arkkitehtuurin, kaavoituksen ja rakennesuunnittelun kannalta antaisin kaupungille hyvän ohjeen säästää kustannuksissa: hankkeet kannattaa suunnitella hyvin. Ensinnä ei ole ollenkaan turha mainita, että Eteläsatamassa rakennusten suunnittelussa pitää ottaa huomioon laivat. Vaikka tilapäisen näköinen entisen Kanavaterminaalin rakennuksen tienoilla on uudisrakennus osin vedessä olevien paalujen varassa ja kiinni rannassa, on huomioitava, että kyseessä on urheilurakennus, jolla ei ole siten korkeita kriteerejä. Kyse on eri tilanteesta silloin, kun rakennukseen kohdistuu yhden alan keskeistä arkisto- ja kokoelmatoimintaa ja rakennus on tarkoitettu suurille yleisöryhmille – silloin on otettava huomioon myös Eurokoodissa mainittu vaatimus ottaa huomioon törmäys tässä tapauksessa suurimmillaan ruotsinlaivan tai sotalaivan kanssa – teoreettisesti laiva voisi ajaa rantaan vaikka täyttä vauhtia. Perustuksissa on otettava huomioon, että alueella on yli kymmenen metrin syvyydellä pehmeää maa-ainesta, joka edellyttää joko paaluttamista tai erittäin kallista merenalaista perustamisrakentamista. Kun tämä yhdistetään vielä laivoihin, on aivan perusteltua varoittaa: Älkää upottako museota Eteläsatamaan! Otettaessa huomioon ilmastonmuutos ja merenpinnan jatkuva kohoaminen sekä tulvat, minä oikeastaan edelleen mietin museo- ja arkistorakennuksen siirtämistä kallioiselta mäeltä merenrantaan erikoisena älynväläyksenä.

Mahdollisuuksia sijoittaa uusi Arkkitehtuurin ja Designin museo on ollut monta: ensinnä tulee mieleen Kasarminkatu 21, johon kaupungin rakennusviraston tilalle rakennettiin toimistotalo. Toisena tulee mieleen naapuri Punanotkonkatu 2, johon päätettiin sijoittaa asuinkerrostalo. Kolmantena voisin ottaa esille hieman vanhemman Eiranrannan ja Jätkäsaaren, jossa on esimerkiksi museokäyttöön rakenteiden lujuudeltaan sopiva Bunkkeri, joka päätettiin kuitenkin muuntaa urheilu- ja asuinkäyttöön. Jos puhutaan maailmanluokan museosta, josta esimerkkinä mainitsisin itselleni tutun LV-säätiön museon Pariisissa, niin siinä arkkitehtuurinen laatu oli peruste lohkoa laita puistosta, jota Suomessa vastaisi esimerkiksi Kaivopuisto, Tähtitorninvuori, Töölönlahden puisto ja Kaisaniemen puisto. LV-museossa on tosin kymmeniä rakennepatentteja ja uusia rakennustuotteita, joten mieluummin kuin käyttämällä miljoona euroa arkkitehtuurikilpailuun, kannattaisi käyttää 50 miljoonaa euroa arkkitehtuurisuunnitteluun ja rakenne- sekä tuotekehittelyyn.

Kun katsotaan tonttitasolla uudelle Arkkitehtuuri- ja Designmuseolle sopivia tontteja kaupungissa, jotka voisivat tuoreeltaan tulla käyttöön, ehkä järkevin etenemistapa olisi purkaa 1960-luvun jälkeinen toimistorakennus Helsingin keskustasta. Mannerheimintie 14 on ehkä arkkitehtien kannalta harkittu kokonaisuus, mutta se ei ole yleisön suosiossa. Vastaavasti esimerkiksi Arkadiankatu 6 on menettänyt Patentti- ja Rekisterihallituksen pääkäyttäjänään. Käyttäjäoptimoinnin kannalta Kampin metroaseman lounaisen sisäänkäyntirakennuksen tontti julkisessa käytössä tarjoaisi uudisrakennukselle hyvän sijainnin, vaikkakin alueelle ollaan suunniteltu terveysasemaa. Tuoreita vaihtoehtoja siis löytyy, jos ei lue pelkästään lehtiä.

Taneli_Poutvaara - 14:11:47 @ 2019, Arkkitehtuuri, Helsinki, Rakentaminen | Lisää kommentti