2020-05-07

2020-05-07_11:00:00 Varoitettu kriisi II

Jatkan sarjasta ”enhän minä olisi osannut aavistaa eikä kukaan ole varoittanut.” Tällä kertaa käsittelen The New York Timesin bestselleriä ”The Great Influenza” kirjoittanut John M. Barry vuonna 2004 ja josta viimeisin uusittu painos julkaistiin 2018. Kirja-arvosteluna Los Angeles Times kirjoitti: ”Barry laittaa pandemian asiayhteyteen lääketieteestä, kansallisesta ja maailman historiasta… Hänen hyvin tutkittu ja kirjoitettu lausuntonsa nostaa ilmeisen kysymyksen: Voisiko se tapahtua uudelleen? Ja vastaus on: Totta kai se voisi tapahtua uudelleen.” Puolestaan Newsweek kirjoitti kirjasta arvion: ”Pelottavaa… Vuoden 1918 opetukset eivät voisi olla oleellisempia.” New Yorkissa julkaistu kirja on tietenkin myös Yhdysvaltojen Kongressissa luettavana, ja se olisi nykytilanteessa ajankohtainen päivän luku-urakka.  Suomessa sen voi lainata e-kirjana ja lukea tabletilta Libbyn appillä. Kirja ei ehkä siitä syystä ole ollut kovin suosittu, että ensimmäiset viisi lukua kertovat Yhdysvaltojen yhteiskunnan kehityksestä ja yliopistolääketieteen synnystä ja monet ovat jättäneet siksi lukemisen kesken, toisaalta loppupuolellakin on paljon tarpeetonta henkilötietoa, kuten lääkärien yliopistopalkkauksesta sata vuotta sitten.

Vuoden 1918 influenssa -pandemiaa on kutsuttu kirjassa ensimmäiseksi modernin tieteen ja luonnon väliseksi suureksi törmäykseksi. Espanjantauti, kuten siihen aikaan keksittiin nimeksi, alkoi Yhdysvaltojen sotilaiden virratessa Eurooppaan kansaslaiselta maatilalta linnuilta lähtöisin olevalta tuotantoeläinten kautta tullut tartunta mukanaan ja levisi kaikkialle maailmaan laivamatkustajien mukana. Espanjantauti oli aikoinaan verinen tauti, eräänlainen veriyskä, joka siten pelotti samaan tapaan kuin rutto, ja olikin määrällisesti ruttoa tuhoisampi, ja iski nimenomaan terveisiin nuoriin ihmisiin. Ehkä näistä syistä COVID-19 oli salakavalampi, sillä se on lähinnä limainen veretön tauti, joka ensisijaisesti on mielletty keski-ikäisten hyvinvointivaltioiden miesten taudiksi, mutta on sittemmin huomattu, että se on ollut vuosikymmeniin tappavin pandemia ja iskee kaikkiin ikäryhmiin kokonaisuudessaan tuntemattomalla tavalla. Limaisuus, uuvuttavuus ja huomaamattomuus oli se syy, miksi COVID-19 aliarvioitiin siihen saakka, kunnes moderni tietoyhteiskuntatalousmaailma suljettiin fyysisesti laajalti ensimmäistä kertaa globaalilla tasolla. Arveltiin aluksi, että kyseessä on taas uusi räkätauti.

Kirjassa taudin synty arvioidaan Haskellin piirikuntaan Kansasissa. Alueen maa-alasta nykyisin yli 95 % on maatalouden käytössä: alueella on kymmenkunta neliökilometrin-kokoluokan karjatilaa ja valtaosa piirikunnan maa-alasta on halkaisijaltaan 800 tai 1600 metriä leveitä pyöreitä kasteltuja peltoja, jotka tuotavat rehun karjatiloille. Kaksi kylää, Santata ja Sublette, ovat alueen ainoat asutuskeskittymät, jotka ovat samaa kokoluokkaa kuin suurimmat karjatilat. Karjatilat ovat puolestaan neliökilometrin kokoisia suorakulmaisen tieverkoston kortteleiksi halkomia tiloja, joiden korttelit jakautuvat kukin kymmeniin 10-20 aarin soluihin, joissa kussakin on enintään kymmeniä nautoja. Haskellin piirikunnan nykytila kertoo tehomaataloudesta, joka on ihmiskunnan heikkous: yksipuolinen teollinen maatalous on riskialtis luonnon tuottamille ongelmille. Jos kaikki maataloudessa panostetaan harvoihin tuotantoeläimiin tai lajikkeisiin, syntyy suuria ongelmia, jos luonto iskee yhteen lajiin.

Hyvä arvio influenssaviruksen synnystä on, että sen syntypaikalla ensimmäinen tartuttaja saa miedon viruksen, mutta virus tarttuu uudelleen, muuttuu ärhäkkäämmäksi alkaen tappaa kantajiaan ja leviää samalla tehokkaasti. Kaikki influenssavirukset mutatoituvat jatkuvasti. Tämä on todennäköisesti myös sama tapa, jolla COVID-19 syntyi aluksi huomaamattomasti ja ei herättänyt viranomaisissa eristämistarvetta: nyt olisi kuitenkin viimeistään pitänyt oppia, että varovaisuus ei venettä kaada – vaan liika itseluottamus. Kiikkerässä veneessä voi seistä vapa kädessä virvelillään onnenkantamoisia heitellen ja kalastusseuraansa pätevyydellään vakuutellen – kunnes tasapaino ei yllättäen riitä.

Yksi amerikkalainen perusongelma on, kuten kirjassakin mainitaan: hallitus liittää itsensä kansakunnan psyykkeeseen sallimalla vain itsensä tulla kuulluksi, sekä uhkaamalla toisinajattelijoita vankilalla ja huutamalla muut hiljaiseksi. Jo ennen Ensimmäistä maailmansotaa Yhdysvallat oli asettanut tarpeen sensuurille. Itse mainitsisin tässä kohtaa Kansankiihotus-säädöksen vuosilta 1918-1920, jonka mukaan oli kiellettyä esittää negatiivisessa valossa hallituksen toimintaa tai sotatoimia. On kiellettyä ”puhua epäuskollisella sävyllä, maallisesti, törkeästi tai herjaavasti Yhdysvaltojen hallituksesta, sen lipusta tai sen asevoimista, joka asettaa halveksuntaa muiden silmissä Yhdysvaltojen hallitukselle tai sen instituutioille.” Tämä asetti haasteita kritiikin muodolle ja tavoille ja jollei sitä oltaisi kumottu ensimmäisen maailmansodan jälkeen, ”Sedition Act of 1918” -perusteella oltaisiin varsin hyvin voitu viime vuosikymmeninä nostaa satoja miljoonia oikeusjuttuja maan kantaväestöä kohtaan. Ongelmallista on, että “Espionage Act of 1917” nojalla voidaan edelleen syyttää ihmisiä väliintulosta sotaponnisteluihin, armeijan rekrytoinnin häirinnästä tai Yhdysvaltojen kanssa sodassa olevien maiden auttamisesta. Laveasti tulkiten sillä voidaan edelleen merkittävissä tapauksissa syyttää ihmisiä vastaavista syistä kuin Kansankiihotussäädöksessä vuodelta 1918, mutta ”inflaation” välttämiseksi oikeuslaitos ei ole katsonut järkeväksi käyttää säädöstä kymmeniä miljoonia kansalaisia tai vaikkapa taiteilijoita kohtaan, vaan ainoastaan laajaa näkyvyyttä saaneissa tapauksissa. Viime vuosina sitä on käytetty pääasiassa armeijan viranhaltijoiden rikkoessa velvollisuuksiaan, ei siis esimerkiksi mielipiteiden esittämisestä tai taideteoksista. Lainsäädännön olemassaolo asettaa joka tapauksessa myös kulttuurin parissa oleville taiteilijoille tarvetta itsesensuuriin ja lainsäädännön punnitsemiseen, siitäkin huolimatta, että Yhdysvaltojen omat näkyvissä viroissa olevat poliitikot näyttävät rikkovan oman maansa vakoilusäädöksiä melko ahkerasti. Kuten eräs Amerikan rehellisimmistä ulkoministereistä kertoi Texasin A&M yliopistossa työstään maansa turvallisuushallinnossa: ”Me valehtelimme, me huijasimme ja me varastimme”. Toisin sanoen Yhdysvalloissa on annettava oma kontribuutionsa maansa kehittämiseen myös siinä tapauksessa, että rikkoisi lakia. Kansankiihotuskin alkaa olla ajatuksellisesti kuin sisällöllisestikin niin vanhanaikaista, että sen sijaan on yleisesti tarvetta siirtyä yhteiskunnan kehittämiseen pikemminkin ajatuksia herättävällä toiminnalla.

Miten Koronavirus välittyy? Koronaviruksen koodi on yksinkertaisessa RNA-ketjussa, toisin kuin eläinten ja ihmisten monimutkaisessa DNA-koodissa. Tämän RNA-ketjun nopean kopioitumisen sekä mutaatioiden kautta virus muuntautuu ja siirtyy ihmisiin ja eläimiin. Viruksen leviäminen ihmisistä eläimiin sekä takaisin on yhtä lailla mahdollista ja tauti voi mutatoitua myös sen kautta, että tietyt vasta-aineet ovat kehittyneet tietyille ryhmille, mutta vasta-aineita ei ole uusille viruskannoille. On arveltu, että jos rokotetestejä ei voitaisi tehdä ihmisille, voitaisiin niitä tehdä myös sika -eläimille, sillä ne ovat lähellä ihmisiä. Käytännössä kuitenkin on helpompaa löytää ihmisiä koe-eläimiksi. Toistaiseksi monet etniset ja rodulliset vähemmistöt ovat esittäneet huolestumisensa siitä, että heidän ryhmänsä päätyisi koe-eläimiksi. Toisaalta jopa hyvinvointivaltioiden kantaväestön keskuudessa on syntynyt ryhmiä, jotka oman harkintansa mukaan haluaisivat hankkia pelkän tartunnan lähes huvikseen, joten pientä vastinetta, yleishyödyllisyyttä ja immuniteettimahdollisuutta vastaan hyvinvointivaltioissa on mahdollista löytää nuoria tavallisia ihmisiä rokotetestaukseen.

Jo sata vuotta sitten Yhdysvalloissa oli linja, jossa infektiotartunnan saaneet paikallistetaan ja heidät sekä altistuneet eristetään. Sellaisessa tilanteessa, jossa infektio on ollut piilevä ja levinnyt sitä kautta jopa suuriin määriin ihmisiä, ei metodi toimi. On myös todettava, että menetelmä voi teoreettisesti toimia infektiotaudeissa, mutta sen yleistäminen muuhun yhteiskuntaan ajatuksellisella tasolla – niin houkuttelevalta kuin ajatus voisi kuulostaa – ei toimi myöskään sellaisessa maailmassa, jossa ei eletä yhtenäiskulttuurissa. Virusten rinnastaminen haitalliseen ideologiseen ajatteluun toimii nykymaailmassa lähinnä Pohjois-Korean kaltaisessa yhtenäiskulttuurissa. Itse infektiotautien suhteen pandemia pääsi leviämään – niin sata vuotta sitten kun nytkin, koska infektiomekanismeja ja sen aiheuttamia oireita – eikä itse viruksen vakavuutta, tunnettu riittävän tarkasti. Vastaavasti nykyään ideologisen ajattelun tarkka tunnistaminen on yhtä lailla vaikeaa, koska se on huomattavasti monimutkaisempaa kuin tiettyjen lainalaisuuksien kautta toimivan viruksen toiminnan tunnistaminen. Filosofiselta kannalta on vanhentunut mekaanisen ajan ajatusmalli, että ihminen on ajatuskone, jossa yksittäinen input tuottaa tietyn outputin tai sitten kone on rikki. Vaikka tätä ajatusmallia tuotiin esille tietokoneiden käyttöönoton myötä 1960-luvulla, sittemmin tietokoneet ovat kehittyneet sekä niiden kapasiteetti on kasvanut, on tullut keinoälykin ja ihmisen ajattelu on tunnustettu olevan luonteeltaan ainutlaatuista ja erittäin vaikeaa mallintaa koneellisella ajattelulla. Siinä missä 60-luvulla puhuttiin vuokaavioista ja joukko-opista, ollaan 90-luvulla puhuttu mind-mapeistä ja nykyaikaisesta laajasta matematiikasta. On myös todennettu, että ihmisen ajattelun vertaaminen mekaaniseen malliin on lähtökohdiltaan yleensä virheellinen kuten pohjautuu hermeettisiin oletuksiin ja epätodellisiin ideoihin. Yhtä lailla kuin sata vuotta sitten tartunnan lähtöpisteen arvioiminen Haskellin piirikuntaan ei potilas numero 1:n tunnistaminen ole onnistunut, on vastaava tilanne nykyaikana Wuhanin kaupungissa, jossa tartuntaketjun tarkka historia jää ikuiseksi arvoitukseksi. Kannattaa siksi myöntää, että tartuntaketjun lähtötilanne ja yksilökohtainen kehityskulku jää selvittämättä ja se on siten vain spekulatiivinen ja jälkikäteisaiheena hyödytön tutkimusaihe. Tiedetään kuitenkin, että molemmissa pandemioissa virus on lähtöisin eläimiltä ja on huomattavasti kehittynyt epidemian aikana.

Hyvä varoitus pandemiasta 100 vuotta sitten oli, että jonkin aikaa levittyään tauti alkoi muuttua miedommaksi ja kiinnostus siihen heikkeni. ”Virus ei kuitenkaan ollut kadonnut, vaan se oli tilapäisesti miedontunut sekä levisi, kyti pinnan alla kuin palo maastossa kunnes sopiva hetki tuli epidemian syttymiseen paloksi pinnan yläpuolella ja nopeaan näkyvään leviämiseen.” Viruksen ensimmäinen aalto oli todennäköisesti miedompi ja toinen kehittyi muuntuessaan tappavaksi syistä, joita ei tunneta, mutta joka liittyy tartunnan leviämiseen, kopioitumiseen ja siirtymiseen eläimien sekä ihmisen välillä sekä ihmisestä toiseen ihmiseen. Arvioin, että eri eläimien vastustuskyky vaihtelee: heikkoja ovat esimerkiksi ihminen, sika, koira ja jänis, vahvoja puolestaan rotta, lintu ja lepakko. Pääsääntöisesti taudinaiheuttajan siirtyessä vahvemmalta lajilta heikommalle, on se vaarallisempi. Sama koskee myös vastuskyvyltään epäsymmetrisiä saman lajin edustajia. Maailman eläinlajien määrän harventuessa ja yksipuolistuessa riskit kasvavat – epidemia-alueilla voidaan yksittäiset tuotantoeläinlajit menettää yhdellä kerralla.

Millä nimellä COVID-19 pandemiaa voisi kutsua? Influenssavirus on pääluokkana ja se jakautuu neljään virusperheeseen, joista yleisin on A-tyyppi. Näin Influenza A viruksen alalajin alatyyppi on H#N#, joissa on influenssaviruksen H eli hemaggluuttiini tartuntakauha sekä N eli neuraminidaasi ohutvartinen sienimäinen osa viruksen ulkopinnalla, joiden ominaisuudet luokitellaan numerokoodilla proteiinin perusteella. Influenssojen nimiä halutaan yksinkertaistaa. Covid tulee ”Corona Virus Disease” -lyhennelmästä. Monet sairaudet on nimetty maan tai alueen mukaan, kuten Espanjantauti 1918 (jonka historiallisesti oikeampi nimi olisi Kansasintauti), Aasialainen 1957, Hongkongilainen 1968, Lintuinfluenssa 2004 ja Sikainfluenssa 2009. Nykyisen uuden koronaviruksen nimeksi on ehdotettu Yhdysvaltojen johdolta Kiinalaisflunssaa tai Wuhaninvirusta – nämä nimet ovat siinä mielessä väärään aikaan esitettyjä, että alkuperää ja maantieteellistä lähdettä ei ole voitu varmistaa. Omasta näkökulmastani olen jo todennut viruksen olevan eräänlainen ”Lepakkoinfluenssa”, mutta muutamat tiedemiehet ovat arvelleet sen kulkeutuneen ihmiseen mahdollisesti lepakosta muurahaiskäpy-nisäkkään kautta. Vaikka ensimmäinen suurepidemia-alue on päätelty Wuhanin kaupunkiin, virus on melko varmasti lähtöisin kaupungin ulkopuolelta maaseudulta. Itse nimittäisin uutta COVID-19 pandemiaa IC-taudiksi ottaen huomioon taudin kansainvälisen vaikuttavuuden ja tyypittelyn. Määrittämäni lisänimi ”IC” tulee sanoista ”Influenza” sekä ”Coronae” ja taloudelliselta kannalta sitä voisi kutsua ”Influential Corona-virus” eli ”Vaikutusvaltainen Korona-virus” -nimellä. IC-tauti olisi myös helpompi muistaa, sillä sitä käytetään lyhenteenä jo kymmenissä merkityksissä. Se viittaa myös tehohoidon tarpeeseen (Intensive Care), joka on taudin kannalta yhteiskunnallisesti kriittisintä ja käytännön lääketieteessä siitä voi kehittää hyvän muistisäännön: ”Influential Corona-virus makes respiratory failure that can be helped by placing patient in an Intensive Care unit. Place IC-patient in IC-unit”.

Ei sinänsä ole uutta, että influenssaviruksia uskotellaan biologisiksi aseiksi, itse asiassa sata vuotta sitten eversti Doane arvioi, että vuoden 1918 influenssa oli saksalaisten agenttien sukellusveneellä Amerikkaan tuoma, jonka tavoitteena oli estää Amerikan liittyminen sotaan (Chicago Tribune 19.9.1918) ja pari kuukautta myöhemmin hän päätteli, että se ei ole muuta kuin vanhanaikainen nuhakuume (Seattle Post-Intelligencer 7.1.1919). Teorioissa epäiltiin jopa Bayerin tuoneen taudin Aspirin-valmisteen kautta ja tämäkin arvio otettiin viranomaisten ja kansan keskuudessa totena. Nykyisen COVID-19 pandemian kohdalla on paljon teorioita biologisesta aseesta, mutta itse asiassa tällä vuosisadalla tunnetaan erityisemmin vain yksi bioterrorismi-isku anthrax-viruksella, jonka tekijän tarkoituksena oli vain elvyttää oman työpaikkansa kehittämä anthrax-rokoteohjelma. Kansainvälisen arvion perusteella sanoisin, että biologiseen sodankäyntiin pystyviä maita ovat Yhdysvallat, Britannia, Ranska, Kanada, Venäjä, Kiina, Israel, Iran, Pohjois-Korea ja Taiwan, mutta samalla nykyaikaisessa hajaantuneessa maailmassa on todettava, että biologisia sotatoimia voivat toteuttaa myös tuntemattomat yksittäiset rikollisryhmät tai yhteiskunnalliset painostusryhmät ja tämän ohella bioterrorismin spektri on hyvin laaja, tavalliset kuluttajat voivat harjoittaa sitä jopa ruokakaupassa tai yksittäiset ulkonaliikkujat voivat ilman apuvälineitä harjoittaa sitä julkisella paikalla. Suomen oikeuskäytännöissä tyypillisintä on kuitenkin kulkutautilakien rikkominen, jota voidaan parhaiten ehkäistä pitämällä sosiaalista etäisyyttä.

Vuoden 1918 Pandemia, Espanjantauti, tai Kansasintauti, kuten itse sitä kutsuisin, lähti liikkeelle todennäköisesti villieläimestä tuotantoeläimeen, siitä asevelvolliseen, joka siirtyi leiriin, sitä kautta joukkojen kokoamiskeskuksiin itärannikolla ja tässä vaiheessa alkoi olla jo liian myöhäistä pysäyttää pandemia. Oli käynnissä sota ja viranomaiskoneisto, vaikka oli valmiina pandemiaan, ei halunnut pysäyttää joukkojen siirtoja ja suhtautui sensuuritarpeella epidemiauutisiin. Epidemia lakaistiin maton alle ja sitä vähäteltiin. Asevoimien monet yksiköt tekivät johtopäätöksen vaarallisesta epidemiasta, mutta komentoketju ei sallinut heidän estää tapahtumaketjua. Niinpä epidemia levisi koontakeskuksista siviiliväestöön ja kuljetusyksikköjen kautta (sotilaat kulkivat ahtaissa laivoissa kuin sillipurkeissa) Eurooppaan ja siellä sodan aikana ja sen jälkeen pandemiaksi koko maailmaan, sodan päätyttyä tehtävänsä päättäneet sotilaat levittivät sen palatessaan omien maidensa siviiliväestöön ja seurauksena oli siihen mennessä ihmiskunnan määrällisesti kuolettavin pandemia. Ensimmäisen pandemian jälkeen Yhdysvaltojen armeija alkoi suhtautua vakavasti karanteenimääräyksiin ja kulkutauteihin, mutta samaa ei sovellettu nyt käynnissä olevan pandemian alkukuukausina tavalliseen lentomatkailuun.

Amerikasta voisi mainita yksittäisen Gunnisonin rautatiekaupungin, jolla oli harvana paikkakuntana tilannekuva hallussa. Paikka sijaitsee Coloradon osavaltiossa, nykyään kansallispuistojen ympäröimänä ja on nykyään 6000 asukkaan tiivis kaupunki. Kun Espanjantauti -epidemia puhkesi, kaikki valtatiet suljettiin ja junien konduktöörit varoittivat, että kaikki matkustajat, jotka jäävät pois Gunnisonin kohdalla, asetetaan viiden päivän karanteeniin. Gunnison News-Chronicle kirjoitti: ”Tämä sairaus ei ole vitsi, sitä ei oteta kevyesti, vaan karmealla vakavuudella.” Seurauksena strategiasta oli, että kukaan kaupungissa ei kuollut pandemiaan. Mielestäni Gunnisonin esimerkki voisi toimia edelleen monelle kunnalle Suomessa, mutta olisi Suomen nykyaikaisen lainsäädännön mukaan vaikeaa toteuttaa.

Kirjaan kootut pandemian yleisohjeet influenssan välttämistä varten Yhdysvaltojen hallituksen julkaisemana 1918 ovat yhä ajankohtaisia:
☺ Vältä tarpeetonta kokoontumista
☺ Aivasta ja niistä hillitysti
☺ Hengittämiseen on tehty nenäsi, ei suusi
☺ Muista 3 P:tä: Puhdas suu, Puhdas iho ja Puhtaat vaatteet
☺ Ruoalla taistelu voitetaan. Auta valitsemalla ja pureskelemalla ruokasi hyvin.
☺ Pese kätesi ennen ruokailua
☺ Älä anna ruoansulatuksesi jätetuotteiden kerääntyä
☺ Vältä tiukkoja vaatteita, ahtaita kenkiä, tiiviitä käsineitä – pyri liittoutumaan luonnon kanssa
☺ Kun ilma on puhdasta, hengitä niin paljon kuin pystyt – hengitä syvään

Itse lisäisin vuonna 2020 mukaan seuraavaa:
☺ Käytä asunnon ulkopuolella hengityssuojainta, kun et ole turvallisessa luonnossa
☺ Pidä sosiaalista etäisyyttä ja mikäli mahdollista, vältä yleisiä tiloja
☺ Hyödynnä yhteiskunnan ja kauppa-alan etäpalveluja ja toimituksia kotiin
☺ Käytä viestinnässä TIP-sääntöä: yleistieto Televisiosta, yhteydet Internetissä ja keskustelut Puhelimessa.
☺ Käytä elämäntavoissa TANSKA-sääntöä: älä Tupakoi, älä käytä Alkoholia, Nuku säännöllisesti, Syö terveellisesti, ylläpidä Kuntoa ja aktivoi Ajattelua.

Yleisemmin ottaen Barryn kirja on hyvä sellaisenaan, mutta osittain olisin toivonut enemmän keskittymistä itse asiaan ja vähemmän keskittyneisyyttä amerikkalaiseen hallintoon ja tiedemiesten käytännön elämään. Verraten BBC:n televisio-ohjelmaa amerikkalaiseen kirjaan, on aika ymmärrettävää, että vaikka itse jaksoin lukea kirjan päivässä, valtaosa katsoisi mieluummin fokusoituneen dokumentin tunnissa – siitä jää enemmän mieleen. On myös huomattava, että siinä missä BBC ottaa esille epidemian hallinnassa omat lääkärinsä, puolestaan amerikkalainen kirja korostaa oman maansa yliopistoja ja lääkäreitä osin unohtaen Euroopan. Kirjan vuoden 2018 vuosipäivän saatesanat ovat nyt kahdessa vuodessa vanhentuneet, vaikka niissä on joitain samoja piirteitä, joista on viime kuukausina maailmalla keskusteltu, kuten taloudelliset vaikutukset. Toisaalta BBC:n draamadokumentti vuonna 2018 on tänäkin vuonna melko tuore, sillä se jätti enemmän avoimia ajankohtaisina säilyneitä kysymyksiä. Päällimmäisenä jää mieleen, että vuoden 1918 pandemian kuolleisuus oli koko maailman väestöstä ehkä jopa 5 % verran, kun yksittäisistä maista jopa 10 % tai 15 % verran. Itse tartunnan saaneista joissain paikallisissa epidemioissa kuten leireissä tai kylissä kuolleisuus oli jopa 60 % - 100 % luokkaa. Nykyisessä pandemiassa puhutaan edelleen vasta 7 % kuolleisuudesta koko tautiin ja promillen kolmen sadasosan kuolleisuudesta koko maailman väestöstä. Epidemiasta on kuitenkin käynnissä ensimmäinen aalto ja ehkä toinen aalto on vasta alkamassa. Nykyisestä COVID-19 epidemiasta, tai IC-taudista, kuten olen keksinyt sille lisänimen, emme voi tehdä vielä lopullisia johtopäätöksiä emmekä voi nähdä taudin kokonaiskulkua ja lähikuukausina tulemme kuulemaan ja havaitsemaan paljon lisää. Kuten aihetta olisi tarvetta käsitellä kaunokirjallisuudessa, on tarvetta myös uusille tietokirjoille tästä nykyisestä epidemiasta, joka selittäisi kehityksen kohti nykytilaa ja tulevat käänteet yksityiskohtaisemmin ja laajemmin kuin voimme pelkästä uutisvirrasta seurata.

Taneli_Poutvaara - 09:59:22 @ 2020, Eurooppa, Kirja-arvostelu, Luonto, Poikkeustila, USA, Ympäristö | Lisää kommentti