2019-12-16

2019-12-16_20:06:40 War of the Worlds is Real

Alkutalvesta televisiossa on ollut esillä peräti kaksi erillistä War of the Worlds –televisiosarjaa. BBC:n vuoden 2018 sarja pohjautui uskollisesti H.G. Wellsin vuoden 1897 tarinaan ja oli siksi lähinnä kauhuromanttinen fantasiatieteisseikkailu kun taas vuoden 2019 amerikkalaisranskalainen Canal + ja Fox yhteistyösarja on pidempi ja todellisuusvääristelypainotteinen.
 
BBC:n sarja noudatteli juonta, jonka mukaan Mars-planeetalla on elämää, joka saapuu maapallolle ja alkaa Wellsin satua mukaileva taistelu maailmaan saapuneita marsilaisia valloittajia vastaan. Molemmat uudet draamat pohjautuvat Orson Wellsin vuoden 1938 radiodraaman pohjalle yleisön psykologisesta manipuloinnista. Radiokuunnelma oli aikoinaan ennen toista maailmansotaa niin vakuuttava, että kun välillä ei ollut mainoskatkoja, niin monet oikeasti luulivat marsilaisten hyökänneen maahan, jos eivät olleet kuulleet alussa olevaa kuulutusta kuunnelmasta. Massiivisen yleisöreaktion johdosta jopa poliisit yrittivät pysäyttää kuunnelman suoran radiolähetyksen massapaniikin vuoksi. Itse muistelen kuunnelleeni kuunnelman vuosikymmeniä sitten, mutta kuunnelman juoni oli jo näillä etukäteistiedoilla pilattu, joten pidin lähetystä lähinnä ikävystyttävänä. Puolestaan BBC:n 2018 juoni pohjautui psykologisoivaan ja romantisoivaan juoneen, joka oli itselleni lähes yhtä ikävystyttävä seuratessani juonta Marsista havaitusta elämästä – jota on nykytiedoilla vaikeaa pitää juuri muuna kuin faktojen pilaamana lastensatuna.
 
La Guerre des Mondes tai toisen tuottajamaan War of the Worlds -sarjaa olen jaksanut katsoa ilman pikakelaamista lähinnä siitä syystä, että siinä on ollut hyviä puherooleja sekä ranskalaisen arkkitehtuurin sekä vuoristomaisemien esittelyä. Ohjelman todellisuusvääristelyn lähteenä ovat valitettavasti vain ihmiset itse, tässä tapauksessa Nato-viitekehys. Ajatus on esittää todellisia ihmiskunnan ongelmia ja sotaskenaarioita väännettynä avaruusolentojen hyökkäys –allegoriaan: lähes kaikki aseet, teknologiat ja skenaariot ovat olemassa olevia, osa jopa vuosisadan vanhoja tai todellisuudessa raakileasteelle jääneitä kehitysideoita, jotka on havaittu luonnonlakien vastaisina. Vain faktojen vääristelyllä ja kuvittelulla ne on saatu näyttämään uusilta tai erikoisilta.
 
Seuraavana ovat kuusi päärunkoa juonessa kehittyneiden avaruusolentojen tekniikasta ja niiden tosielämän vastineet:
 
MAAPALLON LÖYTÄMINEN RADIOMAJAKKANA – tämä on vuosikymmeniä YK:ssa keskusteltu aihe, joka toteutuu siitä riippumatta, lähetetäänkö maapallolta signaaleja vai ei. YK:lla on omat organisaationsa, jotka ovat jo varautuneet kontaktiin maapallon ulkopuolisen elämän kanssa. Työ on ollut erittäin pitkäveteistä. Elokuvasarjassa ensikontakti esitettiin viranomaisille Naton päämajassa (jonka rakennus toteutettiin mielenkiintoisen arkkitehtuurikilpailun kautta). Käytännössä havainnot tulisivat esiin myös Venäjällä ja Kiinassa, mutta elokuvan mukaan eletään vain Ranskan ja Britannian välillä käsituntuman perspektiivillä. Tällä pyritään etäännyttämään muuta maailmaa Natosta, kuvitellaan maailma lähes siihen tapaan, että maailmassa ei ole muuta kuin Nato.
 
NOPEA AVARUUSMATKAILU, saapuminen maapallolle 100 000 km / s – vastineena on ihmiskunnan toteutumattomat toiveet matkata nopeammin kuin Voyager ja Helios-luotaimet (max 70 km / s). Matka Siriukseen kestäisi tällä nopeudella 2.6 vuotta, mikä olisi toteutumisen mahdollistava kynnys tähtien väliselle matkailulle. Nopealla nopeudella on yhteys myös monen Machin nopeudella lentäviin suurvaltojen kehittämiin asejärjestelmiin, joista osa on totta, osa pullistelua.
 
IHMISKUNNAN KAATAMINEN TIHEÄTAAJUISELLA SÄTEILYLLÄ – vastine on ydinsäteily, mutta toisaalta vastineena voidaan pitää myös 5G-taajuudella toimivan tiedonsiirron tuomista puhelintekniikaksi ja spekulaatiota siitä, voisiko se olla suuri ihmiskoe, joka voisi toteutuessaan aiheuttaa ihmisissä massasairastumisen. Tosiasiassa elokuvassa esittävän taajuuden säteily olisi tuhoisaa myös maapallon eläimille, ei vain ihmisille, eikä sitä voisi kohdistaa vain ihmisiin jollain fiktiivisessä maailmassa toimivalla lääketieteen teorialla. Eilen Suomen uutisissa oli kiinnostava väite, että 5G-verkko voisi häiritä myös sääsatelliittien havaintotaajuuksia.
 
MAAN KANSOITTAVAT TAPPAJAROBOTTIKOIRAT – vastine on lähellä nykyteknologian mukaisia robotteja, jotka käyttävät ihmisten nykyään käyttämiä aseita. Uutena elementtinä on tuotu virranlähde X sekä biologinen amebamainen päätöksentekijä koiran sisällä käyttäen eksoskeleton-järjestelmää, jota vastaavaa ihmiset ovat jo käyttäneet esimerkiksi raskaissa töissä. Robottikoiran käytännön ongelma on, mistä se saisi virranlähteen noin 50 -150 kg painavan eksoskeletonin voimanlähteeksi monen päivän tai viikon hölkkäämiseen ja puuhasteluun vaihtelevassa maastossa – nykyteknologialla robottikoirat pitäisi varustaa ydinreaktorilla, jota ei ole vielä toimivana. Ihmisen kannalta ongelmana on, että nykyteknologia käyttää lähinnä mikropiirejä - orgaanista amebaa, joka voisi toimia robottikoiran aivoina ja hermokeskuksena ei ole kehitetty. Tunnetaan kyllä, että Yhdysvallat ja Neuvostoliitto aikoinaan pyrki kouluttamaan koirista, kissoista ja delfiineistä agentteja ja sotilaita, mutta hankkeet olivat tuloksettomia. Robottikoirien käyttämät aseet ovat perinteisiä: loputtoman määrän projektiileja ampuvat aseet ovat lähinnä tuttuja John Waynen elokuvista, jossa lännensankari ampuu revolverillaan kerrallaan satoja laukauksia. Robottikoiran päähän sijoittuva pulttiase, jolla ihmisiä teloitetaan kasvotusten, ei noudata riittävästi nykyään karjataloudessa käytettävää eläinten teloittamista, mutta on selvästi siitä sata vuotta kehitellystä järjestelmästä lähtöisin. Suomen sisäministeri antoi Eduskunnassa 26.3.2004 aiheesta kiinnostavan vastauksen kirjalliseen kysymykseen 178/2004 vp.
 
TELEPAATTINEN RADIOTAAJUSVIESTINTÄ – vastine on lähinnä ihmisten käyttämä puhelinviestintä matkapuhelinviestinnällä ja satelliittipuhelimilla. Varsinaisesti jos ajatellaan elokuvan juonta, niin ihmiskunnan lamauttamiseen riittäisi se, että nykyään käytössä olevat viestintä-, sää- ja sotilassatelliitit tehtäisiin toimintakyvyttömäksi ja energiainfrastruktuuri lamautettaisiin – tämä johtaisi globaalin ihmiskunnan itsestään kasvavaan kaaokseen ilman kuvitteellista lennokasta avaruusteknologiaa. Telepaattisella radiotaajuusviestinnällä voitaneen viitata nykyisiin fantasiamaailmoihin, kuten Tinderiin ja esimerkiksi sen linkittämiseen ohjelmien kautta Facebookiin. Maapallon viestinnän kaatavalla ulkoavaruudesta tulevalla hyökkäyksellä voitaneen viitata maihin, jotka rajoittavat Facebookin, Whatsappin ja Twitterin käyttöä ja lamaantuneella maailmalla voitaneen rinnastaa ulkomaanmatkaan esimerkiksi televiestintää rajoittaviin maihin, joissa ei voida katsoa vapaasti Youtubea tai sosiaalisia medioita – sekä laissa on määritetty tarkat moraaliset rajat viihteelle, jota voi katsoa hotellin televisiosta tai netistä.
 
MONIROTUISET LIITOT JA VAUVOJEN VARASTAMINEN – vastine on käytännössä nykymaailmassa. Ensimmäisen kauden jakson lopetus viittasi ajatukseen, että ulkoavaruudesta tulisi oikeasti vain sairaita valkoisten ihmisen kaltaisia miehiä viemään maapallon asukkaiden vauvoja, jolla voitaisiin tervehdyttää jonkun kaukaisen tähden ihmispopulaatiota. Ihmiskunnalla monirotuiset avioliitot ovat olleet käytännön realiteetti jo tuhansia vuosia. Jopa Suomesta on esihistoriallisella ajalla viety lapsia orjiksi kaukaisiin maihin – ehkäpä jopa Sakari Topelius on viitannut tähän teoksessaan ”Lukemisia lapsille” 1800-luvulla. Vastaavasti viime vuosisadalla vauvojen varastelu oli varsin yleistä esimerkiksi Argentiinassa ja Espanjassa. Puolestaan tieteiselokuvasarjassa esitetään rotujen välisiä liittoja ja pikaromansseja osin yleisön suosion hankkimiseksi, osin myös juonellisista syistä. Ajatus siitä, että avaruudesta tultaisiin sotimaan Maapallolle jotta voitaisiin hakea vain maapallon vauvoja orjiksi ulkoavaruuden vieraalle tähdelle toisaalta viittaa maapallon markkinatalousjärjestelmään ja kasvaneeseen maantieteelliseen eriarvoistumiseen ja pohtii maapallon tulevaisuuden sosiaalistaloudellista kehitystä. Toisaalta elokuvassa pohditaan samalla myös Euroopan kasvavaa ikärakennetta ja väestön terveydellistä kehitystä, samoin maapallon ylikansoitusta ja nykyisiä rotujen välisiä liittoja sekä monikulttuurisuutta.
 
Oikeastaan tämän enempää sisältöä uusista teknologioista ja vieraan tähden tulokkaasta elokuvasarjassa ei onnistuttu keksimään. Uudet elementit verrattuna Wellsin tieteiskirjaan painottuvat psykologisen jännityksen luomiseen ja mielenkiinnon herättämiseen siinä kuitenkaan uskottavasti onnistumatta. Moraaliset pohdinnat ja ihmissuhdedraamat jäävät melko pinnallisiksi ja epäuskottaviksi kokonaisuuden suhteen. Sellaisessa kuvitteellisessa tilanteessa, jossa saniteettipalvelut lakkaavat ja kaupungit ovat täynnä mätäneviä ihmisiä, ympäristö olisi tosiasiassa täynnä hyönteisiä ja rottia, taudit leviäisivät ja ympäristö olisi niin vastenmielinen, että ihmiset eivät käyttäytyisi draamasarjassa esitettävällä melodramaattisella tavalla ja ympäristö ei näyttäisi vain siltä, että sivuosanesittäjiä olisi nukkumassa ympäriinsä kaupunkien kadulla ja liikenne olisi keskeytetty. Ongelmana elokuvan kuvailemassa tilanteessa olisivat käytännössä myös tulipalot ympäri kaupunkeja, mahdollisesti esimerkiksi ydinvoimalaonnettomuudet ja taivaalta kaupunkeihin pudonneet matkustajalentokoneet. Kokonaisuuden ollessa siistitty fantasiamaailmaksi, ja kaiken pohjautuessa pelkästään ihmisiin, kokonaisuus on mielestäni lähinnä ajankohtaisohjelmia heikompaa ajanvietettä. World of the Worlds on tällä hetkellä jatko-osan käsikirjoituksen työn alla, mutta sisällöllisesti ja juonellisesti sitä ei voi juurikaan kohentaa tai pelastaa. Sarja alkoi luvaten paljon suuria mysteerejä, mutta kokonaisuus on jäänyt väljähtäneeksi kuin huoneenlämpöön unohtunut piimäpurkki.

Taneli_Poutvaara - 19:06:23 @ 2019, Avaruus, Eurooppa, Poikkeustila, Taide | Lisää kommentti

Lisää kommentti

Täydennä alapuolinen lomake kommenttisi lisäykseen.