Vierailu-info
Suunnittelutoimisto Poutvaara - Design Bureau Poutvaara
Taneli Poutvaara

Kirjoitettua

Aloitin kirjoitusten julkaisemisen 18.12.2015 keskittyen aluksi blogi -muotoiseen kirjalliseen esittämiseen. Vanhat 185 kirjoitusta siirrettiin uuteen graafiseen pohjaan lokakuussa 2019 ja alkuperäinen julkaisuajankohta on mainittu otsikossa. Osa kirjoituksista on enemmänkin esseitä, itsenäisesti julkaistuja tutkimuksia tai itsenäistä journalismia. Tästä syystä uusi nimi on ”Kirjoitettua”, ollen pääasiassa suomenkielinen. Julkaisin 200. artikkelin 2020-03-14.

 

I started publishing writings in 18.12.2015 with focusing at the beginning in blog -format written representation. The old 185 writings were transferred to the new base in October 2019 and the original publication time is mentioned in the heading. Part of the writings are more like essays, independently written research papers or independent journalism. This is why the new name is “Kirjoitettua” translated as “Written”, being mainly in Finnish language. I published 200th article on 2020-03-14.




2019-11-01

2018-02-01_20:50:13 Kirjaston kehittäminen

Kirjastolaitos on ollut itselleni läsnä jo ennen kuin opin lukemaan. Helsingin kaupungissa tuntuu siltä, että kirjastot eivät täytä tehtäväänsä, mutta onko ongelma sittenkin vain näennäinen?
 
Kirjastolaitos on itselleni tärkeä, sillä aloitin yleisökirjastoissa käynnin jo 1970-luvulla. Sen ajan tarjontaan nähden Suomen kirjastolaitos ei ole juurikaan muuttunut mihinkään muuhun suuntaan, kuin uutena ovat tulleet digitaaliset tallenteet ja työasemat. Edes kehitys kirjastojen sisätiloissa ei arkkitehtuurin suhteen ole mielestäni erityisemmin muuttunut 1970-lukuun nähden – kyllä silloinkin osattiin sisustaa kirjastoja ja siihenkin aikaan oli oman aikakautensa muoti-ilmiönsä. Sisustuksessa on puolestaan retro-ilmiöitä, joten 1970-luvun sisustustapa kuten väritys on taas muodissa.
 
Tänään avattiin lyhyen remontin jälkeen Kallion kirjasto. Se on tullut minulle tutummaksi vasta viime vuosien aikaan. Kallion kirjasto valmistui 1912 ja se on Suomen neljänneksi vanhin kirjastorakennus. Richardinkadun kirjasto, joka valmistui 1881, on Pohjoismaiden ensimmäinen yleisökirjasto ja se oli itselleni tuttu ainakin jo 1990-luvulla. En edes muista, koska ensimmäisen kerran kävin yliopistollisessa kirjastossa, oikeastaan en muista edes, missä kirjastossa kävin ensiksi. Kirjastot ovat vain olleet tuttuja aineistopaikkoja.

Kallionk_1.jpg

Kallion kirjasto aukesi keskipäivällä samalla viikolla, jolloin Helsinkiin saatiin eniten lunta koko talvena.

 

Oikeastaan vasta alettuani harrastaa enemmän rakennusten suunnittelualaa olen miettinyt enemmän suhdettani kirjastoihin. Tietenkin kaipaisin sitä, että kirjastot voisivat tarjota minulle jotain muutakin, kuin vain suureen kirjatarjontaan tutustumista ja suuren lehtivalikoiman lukemista. Käytännössä kuitenkin itselläni on hyvin vähän hyötyä Helsingin kirjastolaitoksen digitaalisesta tarjonnasta. Digitaalinen tarjonta on se painopistealue, johon kirjastojen kehittämisessä on suuntauduttu. Erityisen tärkeänä Helsingissä pidetään sitä, että kun oppimisessa ollaan siirrytty painottamaan digitaalisuutta, niin käytettävissä olisi laajemmin myös mahdollisuus soveltaa sitä. Näen kuitenkin Helsingin digitaaliset palvelut hyvin lisensoituina.

 

Kallionk_2.jpg

Kallion kirjaston avajaisissa painotettiin sitä, että asiakkaat palaavat uuteen kirjastoon ja voisivat olla tyytyväisiä muutoksiin. Kupolisalin arkkitehtuurissa on roomalaisia viittauksia ja se koetaan talon juhlasaliksi.

 

 

 

 

Helsingissä on 38 kirjastoa, jotka ovat kaikki minulle tuttuja. Pääkaupunkiseudun kunnissa on yhteensä 71 Helmet-yhteistyöhön pohjautuvaa kirjastoa, jotka ovat myös minulle tuttuja. Yhtä lailla minulle on tuttuja aikakin satakunta muuta paikallista kirjastoa, erikoiskirjastoa, yliopistollista kirjastoa ja oppimiskeskusta. Voi olla, että näin lukeneelle henkilölle ei tavallisessa kaupunginkirjastossa ole muuta kuin vain vaihtelun saaminen.

 

Jos kuitenkin yrittäisin keksiä jotain kehitettävää Helsingin kaupunginkirjastolle, niin kannattaisi panostaa enemmän sisältöön kuin puitteisiin. Muodikas kirjastorakennus voi olla sellainen asia, joka saa kansainvälistä huomiota, samoin kuin Richardinkadun kirjasto aikoinaan, mutta mitä silloin, jos sen sisältö ei riitä?

 

Olen itse todennut, että maksan graafisen alan digitaalisista lisensseistä kuudelle amerikkalaiselle monopolille. Helsingin kaupunginkirjastossa maksetaan lisenssimaksuja Adobelle kolmesta PC-koneesta ja 1 Mac-koneesta Pääpostitalon kirjastossa. Se on aika vähän 642 000 asukkaan kaupungissa. Vastaava paremmin varusteltu paja on myös Espoon Ison Omenan ja Sellon kirjastossa. Kymmenkunta konetta pääkaupunkiseudulla - jossa Helmet-kunnissa, Helsingissä, Espoossa, Kauniaisilla ja Vantaalla asuu 1 151 000 asukasta - vastaa vähemmän kuin yhtä multimediakonetta sataa tuhatta asukasta kohden. Varsinaisia mallinnusohjelmia pääkaupunkiseudun kirjastoissa ei ole yhtään kappaletta omina lisensseinä.

 

Kirjaston palvelutason parantamisvaatimusten osalta törmätään filosofiseen kysymykseen: mikä on kirjaston tehtävä? Onko kirjaston tehtävä auttaa yleisesti kaikkia ihmisiä saavuttamaan mahdollisuuden käyttää uuden ajan laitteita, myös sellaisia ohjelmia, joiden lisenssit merkitsevät isoja menoeriä tarkoissa kirjastobudjeteissa? Jos katsotaan, että lisenssejä on oltava vain rajallisesti ja kalliimpia lisenssejä ei ole saatavissa ollenkaan, voidaan välttää yleisöryntäys kirjastoihin ja voidaan välttää se ilmiö, että opiskelijat tulevat tekemään töitään kirjastoihin. Toisaalta tällöin kirjastojen yleissivistävä ja ajanmukaisia mahdollisuuksia tarjoava asema rajoittuu, eivätkä kirjastot voi rehellisesti väittää, että ne auttavat kaikkia kansalaisia pääsemään mukaan digitaaliseen teknologiaan. Jos kaikille tarjottaisiin digitaaliset välineet kirjastoihin, voisi olla, että vain harvat osaisivat niitä käyttää, mutta etukäteisvarauskäytäntö mahdollistaisi kuitenkin yleisen saatavuuden.

 

Seuraan tulevien vuosien kuluessa Helsingin kaupunginkirjaston, koululaitoksen ja yliopistolaitoksen digitaalisten työympäristöjen politiikkaa, mutta viime vuosikymmenen aikana en ole enää havainnut, että minulla olisi siitä opiksi otettavaa. Kirjastot säilyvät minulle kiinnostavana aineistopaikkana, samaten yhteiskunta digitalisoituu, mutta digiaikaan siirtymisessä olisi syytä varmistaa, että muutoksista olisi oikeasti hyötyä. Jo nyt on nähty, että muutos hyödyttää vain harvoja ja oikeista osaajista on pulaa.

Taneli_Poutvaara - 17:21:11 @ 2018, Arkkitehtuuri, Arkkitehtuurin historia, Helsinki, Suomen politiikka | Lisää kommentti




Minulla on itsenäiset tekijänoikeudet ”Kirjoitettua” -kirjoituksiin ja niiden kuviin. Halutessasi julkaista sisältöä, viitata siihen tai lainata sitä, voit hakea lupaa kirjallisella hakemuksella. Viittauksissa yksityiskohtia ei saa irrottaa asiayhteydestä eikä vääristää.

 


I have independent copyrights for the writings in the “Kirjoitettua” -writings and the illustrations. If you wish to publish the contents, refer to it or quote it, you can apply for a license with a written application. In reference the details should not be separated from the context nor distorted.