2020-05-20

2020-05-20_14:31:00 Kansallinen maaseutustrategia

Viime viikkoina on ollut yleisemmin ideoita kestävän kehityksen edistämisestä ja yhteiskunnan toimivuuden parantamisesta. Yksi oleellinen tekijä tässä on, kuinka maaseutujen elämä tullaan järjestämään.

Finnairin pitäessä lentoliikennettään osin tauolla ja harkitessa lakkauttavansa liikennettään, on uutisissa tuotu esiin Jyväskylän yliopiston Stefan Baumeisterin tutkimus, jonka mukaan liikenne 400 kilometrin säteellä Helsingistä on nopeampaa järjestää junalla kuin lentokoneella. Käytännössä tämä koskee Turkua, Poria, Vaasaa, Tamperetta, Jyväskylää, Kuopiota, Joensuuta ja Savonlinnaa, sekä Lappeenrantaa. Puolestaan yliopistot ja yritykset ovat tuoneet esille sen näkökulman, että se heikentää heidän kilpailukykyään. Ongelmaan on olemassa helppo lisäratkaisu, joka ei ole vielä tullut esille: aikaisemmat junavuorot. Kun olen itse lentänyt ulkomaille aamulennoilla, olen yleensä noussut ylös jo 02 tai 03 aikaan aamulla. Puolestaan aiemmin 1980-luvulla kuljettiin Helsinkiinkin yöjunilla, mutta nykyisellä rataverkolla aamujunat riittävät. Olisi järkevää, että tarjolla olisi aikaisempia junavuoroja, esimerkiksi 03-04 aikaan lähtevät aamujunat palvelisivat hyvin työmatkaliikennettä Helsingistä ja matkoja Helsinki-Vantaan lentokentälle 400 kilometrin säteellä.

Toinen valtakunnallinen erikoispiirre on ollut maaseudulla kyläkauppojen ja kauppa-autojen katoaminen ja se, että monessa keskustassa on vain yksi K-Market tai S-Market. Tähän voisi valtio tulla vastaan tukemalla ruokakuljetusyksikköjen perustamista maaseudulle, jossa ruoat tilattaisiin viikon välein kotiin netistä ja kannettaisiin lämmin- ja kylmäyksiköissä kotioville. Näin monille autot muuttuisivat maaseudulla tarpeettomiksi kauppaostosten tekemiseen. Varsinkin nyt poikkeustila-aikana olisi hyvä, jos koko maassa olisi yleinen valmius etäostosten tekemiseen päivittäistavarakaupoissa, sen yleisenä linjana pitäminen ei onnistuisi ilman valtiollista ohjausta ja rahoitusta. Vastaavasti samaa kuljetusyrittäjyyttä tarvittaisiin myös muussa nettikauppatoiminnassa, joka ei itsessään ole maaseudulla ovelta-ovelle toimintana etäisyyssyistä kannattavaa. Tämä edellyttäisi valtakunnallista elinkeinotukea. Vastaavasti elinkeinotukea ollaan valmistelemassa myös Postille, jotta se voisi jakaa päivälehdet.

Kolmas Suomen maaseudun erikoispiirre on ollut joukkoliikenteen kilpailuttaminen ja palveluverkoston harveneminen niin reitillisesti kuin ajallisesti. Kun valtiolla on ollut strategiana lisätä joukkoliikennettä ja suosia sähköautoja sekä vähentää yksityisautoilua, näkisin strategiana ammattiautoilun lisäämisen palveluelinkeinona osin valtion tukemana. Tässä tilanteessa on turha jäädä vielä odottamaan automatisoitua tieliikennettä. Ammattiautoilijoiden elinkeinon tukemisella voitaisiin saavuttaa suurempi yrittäjämäärä, rakenteellisesti sillä voitaisiin tukea sähköautojen yleistymistä ja rakenteellisesti sillä voitaisiin vähentää merkittävästi tarvetta yksityisautoilulle sekä omien autojen omistamiselle. Jos ammattiautoilijoita olisi paljon – sekä kuljetus-, taksi- että vastaavassa palveluliiketoiminnassa, sekä se olisi kustannuksiltaan valtiontuettua, vähentäisi se merkittävästi yksityisautoilua, että samalla loisi oman työllistävän elinkeinotoimintasektorin maaseudulle. Vastaava valtiontuki toteutuu nykyään kapeammin Kela-kuljetuksissa.

Yhteiskunnan digitalisoituminen ja yhteisvastuu ympäristöstä, luonnosta, palvelujen saavutettavuudesta sekä kokonaistaloudellisista eduista edellyttää poikkeusratkaisuja, joissa käytetään samalla sekä veronmaksajien rahoja että rakenteellisesti ohjataan kuluttamista, omistamista, elinkeinopolitiikkaa sekä ympäristönsuojelua. Näillä ratkaisuilla voidaan myös tukea digitaalisuuden sekä vihreiden elinkeinojen kautta maaseudun soveltuvuutta asumiseen ja siten lisätä Suomen vetovoimaisuutta, joka on tähän mennessä pohjautunut etupäässä Helsingin metropolialueeseen, Turkuun, Tampereeseen ja Ouluun. Useimmat Suomea kilpailukykyisemmät Euroopan maat ylläpitävät Suomea elinvoimaisempaa maaseutua, jossa maaseutu on Suomeen verrattuna luonteeltaan urbaani. Vastaavasti Suomeen olisi luotava laaja valtakunnallinen maaseutustrategia, jossa nähdään ohi perinteisestä asenteesta maalaisten ja kaupunkilaisten välillä. Globaalissa digitalisoituneessa maailmassa monikeskisyys ja kansainvälisyys tukee niitä maita, jotka ylläpitävät pääkaupunkinsa ohella myös toimivia haja-asutusalueita sekä elinvoimaista maaseutua.

Suomen ei ole mahdollista tarjota globaalissa kilpailussa edes Euroopassa kilpailukykyistä suurta metropolialuetta (jollainen on Suomessa vain pääkaupunkiseutu). Euroopan suurimmat metropolialueet ovat väkiluvultaan Suomea suurempia. Suomella on mahdollista sen sijaan hyödyntää hybridistrategiaa kaupunkien välisessä kilpailussa, jonka tarjoaa maayhteys kaupunkikeskustoista erämaaluontoon, jota on kaikkien kaupunkien lähistöillä. Tämän strategian vahvikkeena on maaseutukeskusten ja maaseudun kehittäminen miniurbanistisilla keskustoilla ja toimivilla palveluilla, jotka omalta osaltaan tukevat toimintojen hajasijoittamista ja kansallisten maaresurssien tehokkaampaa hyödyntämistä.

Taneli_Poutvaara - 13:30:52 @ 2020, Liikenne, Suomen kaupungit, Suomen politiikka | Lisää kommentti