Kirjoitettua

2022-11-02

2022-11-02_10:09:00 Investointi Revit-osaamiseen IV

Kumulatiivinen sarja Revit -kirjoista päättyy Sybexin BIM-rakennesuunnitteluun ja Ascentin BIM -hallinnointiin.

Revit-ohjelmaan käytännössä ammattilaistasolle perehtymiseen soveltuva opaskirjapino näyttää keskimäärin tämän näköiseltä. Määrä on moninkertainen verrattuna esimerkiksi lääketieteen tai oikeustieteen pääsykoekirjoihin, mutta vastaa samaa luokkaa kuin näissä varsinaisten opiskelukirjojen määrä pidemmällä ajalla. Erona tietenkin on, että kyseessä ovat eräänlaiset käyttöoppaat ja ohjekirjat, ne ovat myös englanniksi ja liittyvät vain yhden ohjelman mestaritasoiseen hallintaan tarkoitettuna arkkitehtuurin vaativan tason käytännön suunnitteluun. Koko asiasisältö olisi myös hallittava ohjelman käytössä ilman ongelmia ja ohjelman käyttäjän tulisi pitää asiasisältöä perusmateriaalina. Osan tietosisällöstä voi muistaa ulkoa, mutta edellytys oikean tiedon muistamiseen on kaiken sisällön käyminen käytännössä yhdessä ohjelman käyttämisen kanssa, soveltamisen hallitseminen, oma testaaminen ja omien työtapojen kehittely. Käytännössä tämän jälkeen asiantuntija tuottaa korkeampaa osaamista kuin pohjalla olevissa oppaissa. Tämä erottaa prosessin perinteisestä opiskelusta. Revitin ammattikäyttö on luonteeltaan yritystoimintaa, jossa muun muassa rakennetaan yrityskohtaisia standardeja, työtapoja ja tarjotaan kaupallisia suunnittelupalveluja – siksi hallittava tieto on aina yrityskohtaista eikä ole siirrettävissä tai vaihdettavissa toisilleen tuntemattomien yritysten välillä.

Revit-ohjelman käyttäjätiedot eivät ole Suomessa julkisia. Internet-mainosten perusteella Revit-ohjelma on Suomessa käytössä vähintään seitsemälläkymmenellä arkkitehtitoimistolla, josta voi päätellä, että kaupallisia käyttäjälisenssejä on vähintään kaksisataa viisikymmentä kappaletta. Lisäksi noin neljäkymmentä insinööritoimistoa tai suurta konsulttitoimistoa ilmoittaa käyttävänsä Revitiä ja näiden lisenssien määrä on vähintään kolmesataa. Edes ohjelman julkaissut Autodesk ei tiedä Revitin Legacy-ohjelmaversioiden määrää Suomessa, mutta vanhentuneet versiot eivät ole missään merkittävässä kaupallisessa käytössä, sillä vuosittain julkaistava ohjelmaversio pakottaa kaupalliset käyttäjät tilausasiakkaiksi. Suomessa Revitillä on myös noin 300 oppilaitoslisenssiä ja vuosittaisten trial-versioiden ja opettaja- sekä opiskelijaversioiden määrä on arviolta yli 1000 kappaletta, mutta näitä ei sopimusehtojen mukaan saa soveltaa kaupalliseen käyttöön. Arkkitehtuuri- ja insinöörisuunnittelualalla noin 110 toimistoa Suunnittelutoimisto Poutvaaran lisäksi markkinoi hallitsevansa Revit-osaamista Suomessa, näissä kokonaislisenssien määrä Suomessa on arviolta 600 – 900 kpl. Näistä yrityksistä käytännön taitoja Revit ohjelman soveltamiseen Suomessa on noin 500 –1 000 hengellä. Arkkitehtuuri- ja insinöörilisenssien määrä jakautuu arviolta puoliksi. Käytännössä arkkitehtipuolella tarvitaan Revit rakenneluonnostelua, vaikkakin harvoilla arkkitehdeillä on rakennesuunnittelun pätevyys. Revit-ohjelman korkeiden taitajien kuten mestarikäyttäjien kuten samaan aikaan rakenne- ja arkkitehtuurisuunnittelun hallitsevien suunnittelijoiden määrä on 500 – 1 000 henkeä pienempi, arviolta Suomessa noin 200 henkeä tai vähemmän, mutta joka tapauksessa murto-osa käyttäjälisenssien määrästä. Arkkitehtipohjalta toimivat kokeneet pääsuunnittelijat, jotka ovat samalla mestaritason ohjelmakäyttäjiä, lienevät Suomessa määrältään muutamia kymmeniä.

Oman kokemukseni mukaan Revit-käyttöä suomalaisissa arkkitehtiyrityksissä ei pilkota laajalle työryhmälle, vaan ohjelman pääkäyttäjien määrä on toimistokohtaisestikin pieni, sillä ohjelma toimii parhaiten hioutuneella harvalla ydinjoukolla. Myöskin ohjelman mestarihallitsijoiden, kuten kaikkien ominaisuuksien hallitsevien käyttäjien määrä, on vähäinen myös Revit-orientoituneissa arkkitehtitoimistoissa. Tyypillistä on, että toimiston Revit-mestari on samalla toimiston päätöksiä toimeenpaneva ja operaatiot suunnitteleva pääsuunnittelija. Sen sijaan kaikkien arkkitehtitoimistojen tavoitteena on pilkkoa suunnittelun eri alojen asiantuntijat samaan aikaan työskenteleville useille eri alan yritysten ryhmille ja hyödyntää jatkotyön delegoimista eri asiantuntijoille samassa hankkeessa. Työnjako on yrityskohtaista ja liittyy yrityksen liiketoimintamalliin, historiaan, toiminnan tavoitteisiin sekä sen toteutumiseen. Käytännössä vain harvat nuoremman ikäluokan pääsuunnittelijat käyttävät Revit-ohjelmaa pääsuunnittelussa itse hallittavana työvälineenä. Kaikki Suomen Revit-mestaritason pääsuunnittelijat ovat kokeneella pääsuunnittelijatasolla muutamia kymmeniä, mutta jos joukkoon lasketaan myös tavalliset pääsuunnittelijat, nousee määrä yli sataan. Tämä laajempi ryhmä kattaa avustavat suunnittelijat kuten nuoremmat arkkitehdit sekä freelancerit – harvinaisempi ilmiö on itse edustamani itsenäiset pääsuunnittelijat pienyrittäjinä. Itse arvelisin, että edustaisin tässä pääsuunnittelijajoukossa Suomessa yhtä alle sadan hengen kärkijoukossa. Rakentamisen soveltamisen kärkijoukko on kuitenkin laajempi ja kattaa myös ArchiCAD-käyttäjät sekä asiantuntijarooleissa olevat ei-käytännössä-suunnittelevat pääsuunnittelijat. Eri tasoisten ArchiCAD -pääsuunnittelijoiden määrä puolestaan nousee todennäköisesti tuhansiin. Useimmat vanhemmat pääsuunnittelijat pärjäävät tehtävissään vain delegoimalla tietokonetyöskentelyn eteenpäin, mikä on kansainvälisesti yleinen ilmiö. Tämä pääsuunnittelijakäytäntö on katoamassa luonnollisen poistuman kautta samaan aikaan, kun 2000-luvulla opiskelleet arkkitehdit ovat useammin tottuneet tekemään kaiken tietokoneella.

Vastaavasti Suomessa yleisemmän ArchiCAD-ohjelman käyttäjäyritysten ja -yhteisöjen määrä on 1650 ja kaupallisten lisenssien määrä on tuhansia. ArchiCAD-ohjelma edellyttää kuitenkin enemmän muiden yritysten lisäohjelmia kuin Revit. Teoriassa ArchiCAD-ohjelman saa nykyään käyttöön samaan hintaan kuin Revitin, joissain olosuhteissa halvemmalla, mutta yrityskohtaisessa käytössä sillä ei saavuteta erityisemmin kustannushyötyä tai käytännön etuja. Siinä missä Revit soveltuu paremmin keskimääräistä vaativampaan suunnitteluun ja keskimääräistä suurempiin kohteisiin, ArchiCAD-ohjelma on edullisempi ja tehokkaampi tavanomaisissa kohteissa, toimii suomeksi ja ei edellytä yhtä pitkälle kehittynyttä osaamista tai vaativampaa koulutusta. Revit-ohjelmaa on saatavilla useilla kielillä, mutta en ole kuullut yhdestäkään suomalaisesta suunnitteluyrityksestä, joka tekisi sillä Suomeen suunnittelua muulla kielellä kuin englanniksi. Vaativuutta Suomessa lisää, että vaikka työskentelykieli on englanti, on lopullinen dokumentointi tuotettava suomeksi – tällöin joudutaan jatkuvasti vaihtamaan kieltä englannin ja suomen välillä työskentelyn aikana sekä esimerkiksi tekemään samalla lisää kääntämistyötä. Vastaavasti ArchiCAD-ohjelmaan on laajemmin lokalisointia tukevaa perusmateriaalia, jota on tuotettu Suomessa, mutta suuri osa tästä on eräänlaista tilpehööriä, josta on vähän apua vaativassa suunnittelussa. Perusongelmana ArchiCAD -lokalisoinnissa on, että suurimmat ArchiCAD-käyttäjät ovat kehittäneet oman osaamisensa yrityskohtaisesti ja se on siten toimistokohtaista ja osin projektikohtaista. Saatavilla oleva lokalisointi keskittyy täydentäviin tarvikkeisiin, eikä itse arkkitehtuurisuunnittelun kannalta oleelliseen materiaaliin. Pelkkä seinän rakenne-editori ei itsessään riitä pitkälle luodakseen omaperäisiä rakenteita.

Revit-ohjelmaan on yhtä lailla paljon täydentävien tarvikkeiden BIM-materiaalia saatavilla, mutta pääpaino on oikeiden mallinnustyökalujen käyttämisessä esimerkiksi eri rakennusosien luomisessa. Käytännössä Revit tarjoaa tässä nykyarkkitehtuurin suunnittelumenetelmillä kaikki markkinoilla olevien rakennustapojen vaihtoehdot. On painotettava, että Revit-ohjelman soveltaminen edellyttää suurempaa yrityskohtaista panosta omien standardien rakentamiseen, mutta tämä samalla nostaa yrityskohtaista osaamista. Yleensä vaativien hankkeiden suunnittelu lähtee projektikohtaisesti tuotettavasta arkkitehtuurisesta osaamisesta, kuten rakenne- ja rakennuskomponenttien suunnittelusta. Tämän tasoisessa suunnittelussa Revit-käyttäjät ovat melko lailla samassa asemassa ArchiCAD-käyttäjien kanssa, vaikkakin Revit-ohjelmaan on vähemmän valmista materiaalia saatavilla. Käytännössä valmis materiaali on kaikissa BIM-ohjelmissa aloitustasoista, eikä toimi riittävänä alustana kuin aloitustason suunnittelussa. Tätä taustaa vasten ArchiCAD-ohjelman valmismateriaali ei tuota mitään merkittävää taktista etua verrattuna Revit-valmismateriaaliin, jonka jatkokehittelyssä käyttäjillä on enemmän työtä. Mitä kehittyneempi rakennusprojekti on, sitä enemmän joudutaan tekemään yrityskohtaisten standardien kehittämistä ja innovaatiotoimintaa.

Kaikesta rakentamiseen liittyvästä suunnittelusta arkkitehdit vastaavat vain pienemmästä mutta vaativimmasta sekä näkyvimmästä osuudesta. Arkkitehdin ammattikuva on kuitenkin yleistynyt ja siitä on myös ammattikorkeakoulutusta ja lisäksi insinöörit vastaavat monesti vaativaa teknistä osaamista edellyttävistä hankkeista, joihin he voivat sopia arkkitehtejä paremmin. Toisaalta erikoistumalla pääosin tuotannollisessa, teknisessä tai varastokäytössä olevien rakennusten suunnitteluun voi arkkitehti tarjota rakennusten tilaajalle enemmän vastinetta kuin vastaavaan aiheeseen erikoistuneet insinöörit. Arkkitehdin henkilökohtainen osaaminen vaihtelee – yhtä lailla myöskin insinöörien. Laaja-alaisesti esteettisesti korkealaatuisia ratkaisuja voivat tavoitella monet kokeneet insinöörit, edelleen vaativia rakenneratkaisuja, vähäeleisyyttä ja kokonaisuudessaan yksinkertaisiin rakenteisiin voivat keskittyä töissään myös monet arkkitehdit. Tällaisissa kohteissa yhä varmemmin vaaditaan BIM-tyyppistä suunnitteluohjelmaa sekä arkkitehtuuri- että insinöörisuunnittelussa.

Vähemmän vaativissa suunnitteluhankkeissa voidaan soveltaa pienimuotoisempia ohjelmia tai yrityskohtaisia sovelluksia, näistä esimerkkinä sisustussuunnittelu tai valmisrakentamiseen erikoistuneet tehtaat ja sarjatuotanto. Toisaalta osa vähemmän vaativia suunnittelutehtäviä voivat olla komponenttien valmistamista osana laajempaa suunnitelmaa. Tyypillisesti erikoissuunnittelija voi keskittyä vain viimeistelyvaiheeseen, johonkin suunnitelman osaan tai tiettyyn teolliseen tapaan valmistaa rakennusrunko tai joitain sen osia. Tällöin on tyypillistä, että suunnittelusta kehitellään yleismalli, jonka mukaan toistetaan samaa prosessia tai hyödynnetään tiettyä tuotantoa. Suunnitelmissa tällöin tyypillisesti käsitellään yrityskohtaisesti kehitettyjä innovaatioita, kuten toistetaan tiettyjä rakenteita, muita tuotteita tai tuotantoprosessin tapaa valmistaa materiaaliratkaisuja. Tällöin suunnittelun variaatiot ovat riippuvaisia yleismalliin liittyvästä prosessista tai tuotannosta. Toimintapa sisältää itsessään mahdollisuuden kehittää esteettisesti korkeatasoisia ratkaisuja tai vaativia rakenteita. Tämä edellyttää kuitenkin panostamista suunnittelun kehittämiseen, joka edellyttää korkeampaa osaamista ja vastaavasti enemmän koulutusta. Monesti suomalaisessa rakentamisessa on tyypillistä, että arkkitehtien suunnitelmat yksinkertaistuvat, kun niiden osien tuotanto lähtee eteenpäin toteutuksen jatkosuunnitteluun. Tällöin arkkitehtien suunnitelmien toteutumisen kannalta olisi edullisinta, että arkkitehti on miettinyt suunnitelmansa mahdollisimman pitkälle niin toimivuuden, toteutettavuuden, edullisuuden kuin oman suunnittelumallinsa kannalta.

Arkkitehti voi vastata pienimuotoisesta suunnittelusta korkealla luovuustasolla myös AutoCAD-ohjelmalla, mutta tämä edellyttää korkeaa materiaaliteknistä- sekä toteutusosaamista ja arkkitehtuurin kanssa käytetään ohjelman apusovelluksia ja apuohjelmia. Arkkitehtuurissa työskennellään edelleen AutoCAD Architecturella myös Revitin kanssa, sillä se on BIM-yhteistyöhön kykenevä 3D-CAD-ohjelma. Varsinaisesti se ei ole kuitenkaan uudemman sukupolven vaatimuksiin vastaava BIM-ohjelma kuten ArchiCAD, Revit ja Bentleyn MicroStation kehitykseen nojaavat BIM-ohjelmat. Vielä ei ole kuitenkaan näkyvissä, että AutoCAD Architecture olisi kokonaan korvaantumalla Revitillä – syy tähän on myös AutoCAD-ohjelman perusrungon jatkuva kehittyminen ja sen tuomat edut. Suunnittelija tarvitsee myös jatkuvasti muita työvälineitä, joiden ohjelmat ovat Excel, Word, Access, Photoshop, InDesign ja Illustrator ja vähintään yksi kaupallinen PDF-lisenssi. Näiden ohella myös pilvipalveluja varten kehitetään uusia alustoja ja sovelluksia. Koska Revit toimii vain Windows-koneilla, ei siis esimerkiksi MacOS, Ubuntu tai Linux -käyttöjärjestelmillä, ohjaa tämä apuohjelmien valintaa. Jos arkkitehtitoimistossa näkyy vain Mac-tietokoneita, kyseessä ei ole Revit-toimisto – sen sijaan Revit-toimiston tyypillisesti tunnistaa suurista näytöistä ja Windows-koneille tyypillisistä erillisistä keskusyksiköistä.

Revit-ohjelma toimii myös alustana muille apusovelluksille, kuten talotekniikkaohjelma MagiCAD:lle. Useat pienemmät suunnitteluohjelmia tuottavat yritykset näkevät hyödylliseksi nojata Graphisoftin, Autodeskin ja Bentleyn ohjelmiin alustoina. Tällä on kaupallinen peruste, josta pääasiallinen on käytännön sovellettavuus yhteensopivuuden ansiosta. Pienemmät BIM-alustoilla toimivat suunnitteluohjelmat ovat enemmänkin yleistyneet ja esimerkiksi monet suunnitteluohjelmia tuottavat yritykset kuten AGACAD toimivat ainoastaan Autodeskin kehittelijäyrityksenä, jotka toimivat yrityksen kanssa symbioosissa vastaavaan tapaan kuin esimerkiksi kirvat ruokkivat muurahaisia. Vastaavasti AGACAD on päätynyt suuremman ranskalaisen Arkancen omistukseen, joka toimii myös Suomessa. Autodeskin suunnitteluohjelmistoihin kiinnittyneiden yhteistyötä tekevien yritysten määrä on satoja ja sovellusten määrä tuhansia. Yleensä laajempi jakelu edellyttää suurta organisaatiota, joka mahdollistaa ohjelmakehityksen ja -tuen. Kyse voi olla myös toimimisesta paikallisesti kuten Suomessa. Loppujen lopuksi myös kaikki arkkitehtitoimistot, jotka käyttävät Autodeskin suunnitteluohjelmia, joutuvat myös itse ottamaan asenteita ja linjoja ohjelmien soveltamiseen ja räätälöimiseen – monesti tämä on ratkaisevaa arkkitehtitoiminnan kannattavuuden kannalta.

Vuonna 1982 perustettu Graphisoft kehitti BIM-ennakoivan ohjelman ArchiCAD:n 1980-luvulla. Autodesk puolestaan loi 1982 alkaen AutoCAD-ohjelman, joka on ehkä vanhin yleisesti suosittu samalla rungolla toimiva suunnitteluohjelma. Jo 1980-luvulla ennakoitiin BIM-ohjelmien synty, mutta vasta Autodeskin aloitteesta kehitettiin 1994 vuodesta alkaen IFC-standardi, joka on pohjana nykyäänkin BIM-ohjelmien väliselle tiedonsiirrolle. Bentley Systems perustetiin 1984 ja se on myöhemmin yritysostoin laajennut yhdeksi arvostetuimmaksi suunnitteluohjelmia tuottavaksi yritykseksi, jonka ensimmäiset omat ohjelmat ilmestyivät markkinoille 1985 jälkeen. Jo 1960-luvulla insinööriohjelmia kehittänyt Tekla kehitti myöhemmin BIM-soveltuvia suunnitteluohjelmia, jotka päätyivät 2011 Trimblelle, joka on hankkinut myös vuonna 2000 kehitetyn SketchUp-ohjelman. Vuonna 1981 perustettu Dassault Systèmes on monialainen yritys, johon kuuluu myös BIM-osaamista CATIA-rungon pohjalla, kuten Digital Project, joka kuuluu kuitenkin nykyään Trimblelle. Yleiskatsauksen mukaan yritykset vertautuvat seuraavasti:

Dassault Systèmes
Henkilöstö: 20 496 (2021)
Varat: 14 218 000 000 EUR (2021)
Tulot: 4 860 000 000 EUR (2021)
Tilaustulot: 3 419 700 000 EUR (2021)
Nettovoitto: 1 265 000 000 EUR (2021)
R & D: 949 300 000 EUR (2021) (41 % työvoimasta)
Omistus: Societas Europea, julkinen yhtiö, Euronext Paris, CAC 40 Component
Osakekurssi: DSY 35,74 EUR (30.9.2022)
Kehitys: Huippu 14.11.2021 EUR 56,22, Alku 30.6.1996 EUR 1,30
Osakkeita: 1 333 064 190 kpl / Markkina-arvo 47 637 048 830 EUR
Pääosakas: Groupe Industriel Marcel Dassault / 40.18 % pääomasta, 54.30 % äänistä
Julkiset: 50.03 % pääomasta, 34.58 % äänistä
Osinko: 0,58 EUR (2021)
Perustettu: 1981
Ohjelmat: CAD / CAM / CAE / PLM -ohjelmat; CATIA, SolidWorks
Käyttö: Suomessa toteuttavassa suunnittelussa, sovelletaan myös koulutuksessa, etupäässä muotoilun parissa.

Autodesk
Henkilöstö: 12 600 (2022)
Varat: 7 280 000 000 USD (2021)
Tulot: 3 790 000 000 USD (2021)
Tilaustulot: 3 479 000 000 USD (2021) (5 300 000 tilausta 2021)
AEC tulot: 1 648 600 000 USD (2021)
AutoCAD: 1 099 400 000 USD (2021)
Nettovoitto: 1 208 000 000 USD (2021)
AEC voitto: 1 377 100 000 USD (2021)
AutoCAD v: 948 200 000 USD (2021)
R & D: 932 500 000 USD (2021)
Omistus: Julkinen osakeyhtiö, Nasdaq 100 component, S&P 500 component
Osakekurssi: ADSK 186,80 USD (30.9.2022)
Kehitys: Huippu 15.8.2021 USD 334,38, Alku 19.7.1985 USD 0,5677
Osakkeita: 215 860 000 kpl / Markkina-arvo 40 320 000 000 USD
Osinko: 5,51 USD (2021)
Perustettu: 1982
Ohjelmat: AutoCAD alustaversioineen, AEC-ryhmän tuotteet, Revit (v2×3 IFC), Inventor, Maya, 3ds Max, Dynamo, Civil 3D, Robot Structural Analysis, Navisworks, Raytracer, Autodesk Rendering – tuotannosta jääneitä ohjelmia on 130 kpl.
Käyttö: Suomessa osa rakennussuunnittelun korkeakoulu- ja ammattikorkeakouluopetusta. Laajasti käytössä suunnittelualalla.

Trimble
Henkilöstö: 11 931 (2021)
Varat: 7 100 000 000 USD (2021)
Tulot: 3 660 000 000 USD (2021)
Tilaustulot: 762 000 000 USD (2021)
Nettovoitto: 493 000 000 USD (2021)
R & D: 536 600 000 USD (2021)
Omistus: Julkinen osakeyhtiö, Nasdaq S&P 500 component
Osakekurssi: TRMB 54,3 USD (30.9.2022)
Kehitys: Huippu 22.8.2021 USD 95,71, Alku 8.10.1990 USD 1,17
Osakkeita: 247 660 000 kpl / Markkina-arvo 13 440 000 000 USD
Osinko: 1,94 USD (2021)
Perustettu: Trimble 1978, Tekla 1966
Ohjelmat: Tekla Structures (IFC), SketchUp, Digital Project (2014, CATIA-alusta, v2×3 IFC)
Käyttö: Suomessa osa rakennussuunnittelun korkeakoulu- ja ammattikorkeakouluopetusta. Laajasti käytössä suunnittelualalla.

Bentley Systems Inc.
Henkilöstö: 4 500 (2022)
Varat: 2 659 000 000 USD (2021)
Tulot: 965 000 000 USD (2021)
Tilaustulot: 813 000 000 USD (2021)
R & D: 220 900 000 USD (2021)
Nettovoitto: 93 000 000 USD (2021)
Omistus: Julkinen osakeyhtiö, Nasdaq Class B Russell 1000
Osakekurssi: BSY 30,6 USD (30.9.2022)
Kehitys: Huippu 5.9.2021 USD 69,05, Alku 20.9.2020 USD 34,79
Osakkeita: 276 770 000 kpl / Markkina-arvo 8 820 000 000 USD
Osinko: 0,30 USD (2021)
Perustettu: 1984
Ohjelmat: MicroStation (v2×3 IFC), OpenBuildings Designer, ProStructures, ProSteel, ProConcrete
Käyttö: Institutionaalisten toimijoiden ja suuryritysten suosima. Laajasti käytössä suunnittelualalla.

Nemetschek (omistanut Graphisoftin vuodesta 2007)
Henkilöstö: 3 180 (2021)
Varat: 1 054 000 000 EUR (2021)
Tulot: 681 471 000 EUR (2021)
Näistä:
Tulot Saksa: 161 334 000 EUR (2021)
Muu Europe: 218 262 000 EUR (2021)
Amerikat: 233 948 000 EUR (2021)
Aasia: 65 801 000 EUR (2021)
Lisenssitulot: 234 800 000 EUR (2021)
Nettovoitto: 134 600 000 EUR (2021)
R & D: 143 110 000 EUR (39 % työvoimasta)
Omistus: Societas Europea, julkinen yhtiö, Frankfurtin pörssi, MDAX component
Osakekurssi: NEM 49,23 EUR (30.9.2022)
Kehitys: Huippu 1.12.2021 EUR 112,80, Alku 1.1.1999 EUR 6,17
Osakkeita: 115 500 000 kpl / Markkina-arvo 5 686 065 000 EUR
Pääosakas: Nemetschek Foundation 42.9 %, Nemetschek perhe 5.4 %, G.Nemetschek 3.2%
Julkiset: 48.4 %
Osinko: 1,17 EUR (2021)
Perustettu: Nemetschek 1963, Graphisoft 1982
Ohjelmat: ArchiCAD (v2×3 CV2.0&v4 IFC), Bluebeam, Solibri, EcoDesigner, BIMx, MEP Modeler, BIM-server, ALLPLAN, Vectorworks
Suomessa: Solibri Oy, Helsinki (mallintarkistusohjelma)
Suomi: Osa Pohjois- ja Itä-Eurooppa-sektoria: Tshekki, Suomi, Unkari, Norja, Slovakia ja Ruotsi
Käyttö: Suomessa osa rakennussuunnittelun korkeakoulu- ja ammattikorkeakouluopetusta. Laajasti käytössä suunnittelualalla.

Yleiskatsauksesta voisi todeta, että kaikki yritykset ovat julkisia osakeyhtiöitä, joita voi ostaa käytännössä kuka tahansa pörssisääntöjen mukaan. Teoriassa kuka tahansa suomalainen voi ostaa kansainvälisten sijoittajasuhteiden kautta myös Suomessa mitä tahansa näistä viidestä yrityksestä. Eri asia tietenkin on, kannattaako se, välityspalkkioiden, omaisuuden verotuksen, tuoton ja sijoituksen pääoman arvon kehittymisen näkökulmasta. Kaikkien yritysten pörssiin listautumisen jälkeisen kurssikehityksen huippu oli vuonna 2021 ja tämän jälkeen pääoman arvo on yleissuuntana laskenut, ja pääoman arvon lasku todennäköisesti jatkuu. Periaatteessa yhtiöiden raportit voi lukea yritysten kotisivuilta, mutta osakkaat saavat oikeuden tarkempaan lisätietoon, mikä edellyttää esimerkiksi yhtiökokousten osalta kallista matkustamista. Teoriassa harrastemielessä osakkeiden omistaminen yhtiöistä tuo hieman helpommin lisätietoa kuin julkisten lähteiden seuraaminen – sekä vastaavasti yrityksiä voi seurata omistajina, esimerkiksi miten menee, osinkokehityksen sekä kurssin seuraaminen ja omistajien taloustietoa. Käytännössä osakkeista on epätodennäköistä menettää pääomansa, mutta saadun tiedon hyöty on olematon – kansainvälinen teknologiateollisuutta koskeva yritystieto menee Suomessa lähinnä harakoille sekä variksille – esimerkiksi arkkitehti ei tee tiedoilla käytännössä Suomessa mitään. Suomesta käsin on melko vaikeaa hyödyntää Frankfurtin, Pariisin ja New Yorkin pörssien suurten yritysten taloustietoa muuten kuin keskusteluissa kansainvälisiä suhteita omaavien erittäin laajasti verkottuneiden asiantuntijoiden kanssa. Suomen näkökulmasta katsottuna nämä suunnittelualan jättiläiset ovat kotimaassa tuntemattomia jopa talouselämän asiantuntijoiden parissa, Teklan ostanutta Trimbleä ehkä lukuun ottamatta.

Kaikilla yrityksillä on omia kansallisia ja kansainvälisiä intressejä, Euroopassa erikseen Ranska ja Saksa – muut Yhdysvalloissa. Yritysten valtaaminen tai fuusiot ovat epätodennäköisiä, tästä huolehtivat omistajat, jotka vaihtelevat kuten pörssiyritykset Suomessa. Lisäksi voi osaketiedoista todeta, että vaikka Dassault Systèmes sekä Nemetschek ovat julkisia osakeyhtiöitä, on niissä äänivallan enemmistö perustajasuvun hallussa, eli ne ovat de facto edelleen perheyrityksiä. Laajemmalla omistajapohjalla kerätään pääomaa, mutta pääomasta vastaavasti maksetaan osinkoja. Vastaavia esimerkkejä löytyy yhtä lailla Suomenkin pörssistä. Tapaukset ovat esimerkiksi sellaisia, että yksittäisellä omistajataholla on osake-enemmistön kautta täysi päätösvalta yhtiössä, mutta muut sijoittajat ovat ei-merkittävässä asemassa ja osinkoja joko jaetaan tai sitten ei. Osinkojen jakaminen on varma tapa sitouttaa osakkaat ja houkutella lisää osakkaita mukaan, sillä pääomalle odotetaan korkoa. Suomessa ehkä tunnetuin tapaus on Fortum, josta valtio omistaa osake-enemmistön, mutta on jäänyt taka-alalle yhtiön hallinnossa – ja yhtiö on houkutellut sijoittajia jakamalla vuosittain miljardin verran osinkoja osakkaille. Sen sijaan kolme amerikkalaista yritystä eivät ole perheyrityksiä eivätkä eurooppalaiseen tapaan julkaise tietoja osakkaistaan. Voisi arvioida, että osakkeista suuri osa on anonyymien institutionaalisten sijoittajien, suursijoittajien ja piensijoittajien hallussa, joilla on pääintressinä lähinnä saada tuottoa pääomalleen sekä kasvattaa pääoman arvoa. Tietämättä tarkemmin omistajatietoa, voidaan kuitenkin olettaa, että amerikkalaisilla yhtiöillä on suurosakkaita, joilla on merkittävää vaikutusvaltaa yhtiön päätöksentekoon. Osakeyhtiöiden yksi keskeinen päätavoite on kirjattu yhtiöjärjestykseen ja se on voiton tuottaminen osakkeenomistajille. Toisaalta esimerkiksi Nemetschek Foundation on ilmoittanut tavoitteekseen edistää Saksan demokratiaa, mikä tekee yhtiöstä kansallisesti ideologisen. Vastaavasti myös Dassault Systèmes on voimakkaasti linkittynyt Ranskan maanpuolustustyöhön. Edelleen kolme amerikkalaista yritystä ovat sitoutuneet maansa lainsäädännön ja ideologian kautta edistämään maansa kansallisia ja kansainvälisiä etuja ja on todettava, että ne ovat linkittyneet paikallisiin viranomaistoimijoihin sekä kansallisesti kriittiseen infrastruktuuriin. Voidaan olettaa, että amerikkalaisilla yrityksillä on ideologisia tavoitteita, jotka liittyvät sekä Yhdysvaltoihin että suuromistajiin.

Laajasti voittoa tuottavat yritykset voivat hakea kasvua myös kehittämällä osaamistaan pitkällä aikavälillä, tämä näkyy R & D eli Research and Development investointeina. Listan kaikki yritykset sijoittavat vuosittain yli 100 miljoonaa paikallista rahayksikköä tutkimukseen ja tuotekehittelyyn, henkilöstömäärältään suurimmat Autodesk ja Dassault Systèmes vuosittain noin miljardin verran paikallista rahayksikköä. Nemetschek ja Dassault Systèmes työllistää kehittelytyöhön noin 40 % työntekijöistään, eli lähes joka toisen työntekijän. Amerikkalaiset yritykset eivät vastaavasti yhtä näkyvästi tai selvästi kerro työntekijöiden tehtävien luonnetta, mutta esim. Dassault Systèmes kertoo kouluttavansa 91 % työntekijöistään ja omistavan yli 700 patenttiperhettä. Vastaavasti Autodeskin omistama patentti-, innovaatio- sekä sisäisen koulutuksen määrä ja tuotekehittelyinvestoinnit vaikuttavat olevan samaa luokkaa, päätellen myös siitä, että esimerkiksi Autodeskille eniten tuottanut ohjelma AutoCAD on maailman ja Suomen tunnetuin CAD-ohjelma. Kaikki listan yritykset eniten investoivia Autodesk ja Dassault Systèmes -yhtiöitä lukuun ottamatta käyttävät rahaa tuotekehittelyyn enemmän kuin saavat nettovoittoa. Tämän perusteella voidaan havaita yritysten tarpeen olevan suuri olla toisiaan edellä ja tarjota parempia ja entistä kehitetympiä palveluja sekä luoda uusia innovaatioita sekä intellektuaalisia oikeuksia. Suunnittelutoimisto Poutvaaran puolesta voisin yhtä lailla sanoa, että panostukset tuotekehittelyyn, koulutukseen ja osaamisen kehittämiseen ovat suurempia kuin käytännön tuottava perusosaaminen, tämä on luonnollinen valinta korkean osaamisen alalla. Suuremmat pääomainvestoinnit ovat tietenkin operatiivisessa toiminnassa edellytys suuremmalle voittoa tuottavalle toiminnalle käytännön perusosaamisen toteuttamisessa.

Listan yritykset myös ostavat pienempiä yhtiöitä ja toimivat kokoavina alueellisina sekä globaaleina keskittyminä. Kaikki yritykset ovat jotenkin mukana IFC-standardien mukaisessa BIM-suunnittelussa, näistä vahvimmin Autodesk, Trimble, Bentley ja Nemetschek. Arkkitehtuuripuolella Trimble edustaa kahta ääripäätä: vaikein muotoilu tai kevyt helppokäyttösuunnittelu – puolestaan Bentley on kallis: suuryritysten tai institutionaalisessa käytössä ja aloitustasolla lähes tuntematon. Dassault Systèmes on erikoistunut enemmän muotoiluun, mutta Ranskassa suositaan jossain määrin eniten kotimaisia suunnitteluohjelmia. Voisi todeta, että ranskalainen sekä saksalainen yhtiö ja amerikkalaiset yhtiöt ovat keskittyneet kotimaihinsa, mutta sen lisäksi yritykset ovat erittäin monimutkaisesti linkittyneet keskenään sekä muihin itsenäisiin tai yhteistyötä tekeviin yrityksiin. Kaikki yritykset ovat samalla sekä kilpailuasetelmassa toisiensa kanssa, mutta pyrkivät hyötymään yhteistyöstä ja rakentamaan tätä varten palveluja.

Suunnitteluohjelmia tuottavina yrityksinä arvostan näistä kaikkia viittä, olen myös testannut kaikkien ohjelmia sekä tavannut kaikkien yritysten edustajia esimerkiksi kaupallisissa tilaisuuksissa. Kustannussyistä kuitenkin Bentley, Trimble ja Dassault Systèmes ovat jääneet minulle taustalle ja 1980-luvulla ensikontakti AutoCAD-ohjelmaan sekä ohjelman laaja käyttö Suomessa on johtanut minun erikoistumiseeni Autodeskin ohjelmiin. Vaikka opintojen alussa 1994 ArchiCAD vaikutti vaikealta, kuitenkin aloin pitää muotoilutyyppistä Form-Z ohjelmaa liian heikolta rakenteellisesti ja edelleen ArchiCAD ohjelmaan erikoistuminen korvaantui kansainvälistymisen seurauksena Revitillä. Kehitys olisi voinut olla myös toinen, mutta parin vuoden oleskelu ulkomailla kymmenissä maissa sekä samalla osaamisen kasvaminen on ollut ratkaisevaa. Myös 1980-luvulla ensinnä opiskelemani englannin kieli on johtanut siihen, että olen katsonut englanninkielisten ohjelmien tuottavan kieliosaamiselleni parhaiten lisäarvoa. Vaikka unkari tai saksa eivät ole painottuneet Suomessa –toisaalta olen Revit-ohjelmaa vartenkin uteliasuuttani lukenut saksankielistä materiaalia, sillä Revit-ohjelmaa voidaan käyttää seuraavilla kielillä: englanti, saksa, ranska, espanja, portugali, italia, venäjä, puola, tshekki, kiina, japani ja korea. Revit-käyttäjät luonnollisesti voivat tarjota helpommin yhteistyötä toimiessaan Revit-alustalla, ja tämä on oikeastaan monikansallisten suunnitteluohjelmien tarkoitus: kansainvälinen arkkitehtuuri, jonka samoja ohjelmia käytetään eri kielillä eri maissa ja joilla voidaan dokumentoida paikallisilla kielillä. Tässä on tietenkin esitettävä sellainen varaus, että amerikkalaiset yhtiöt ovat riippuvaisia myös maansa poliittisista suhteista muihin maihin, ja siksi eurooppalaisten ja amerikkalaisten Revit-käyttäjien suhteet katkeilevat ulkomaille Yhdysvaltojen ulkopolitiikan mukaan. Toisaalta vastaava tapahtuisi samaan tapaan myös Euroopan Unionin alueella viiveellä.

Revit-ohjelman haasteena Suomessa on, että se on englanninkielinen käyttöliittymältään, mutta sillä on Suomessa pakko dokumentoida suomeksi, mutta optiona on myös vientiprojektit. Kun Revit-lisenssejä Suomessa on arviolta alle tuhat ja ammattikäyttäjien määrä on kymmenistä satoihin, sekä tässä hyödynnetään myös suomea osaamatonta englanninkielistä työvoimaa, ei ole järkevää tuottaa Revit-ohjelmaa suomen kielellä, sillä tukipalveluja tai käyttäjäyhteisöä ei ole vielä suomeksi, eikä sen perustamiseen kannata investoida. ArchiCAD-ohjelman suhteen on toinen tilanne, sillä sille on kehitetty jo yli 30 vuotta suomenkielinen käyttöliittymä ja yhteisöpalvelut. Vastaavan rakentaminen Revit-ohjelmalla nostaisi kustannuksia liikaa eikä edes olisi järkevää, sillä englanti on vakiintunut koulutuskieli arkkitehtuurin ja insinöörisuunnittelun korkeakoulutasolla eikä Revit-käyttäjäyhteisö Suomessa pystyisi sopeutumaan muutokseen englannista suomeen. Ensisijaisesti kysymys on kustannuksista: suomenkielinen käyttöliittymä ja palvelut nostaisivat ohjelman kustannuksia liian korkeaksi. Sen sijaan englanninkielisellä käyttöliittymällä kustannukset siirretään yritysten omaan sisäiseen kehittelytyöhön, josta maksetaan palkkaa yritysten sisälle.

Suomenkielisten tietokoneohjelmien määrä on vähäinen, mutta käännöstyö on toimintotasolla helppo. Haasteena onkin käytännön ohjelman logiikka ja tukipalvelut, jotka rakennussuunnitteluohjelmassa ovat eri luokkaa kuin vaikkapa Microsoftin suomeksi käännetyissä ohjelmissa. Puolestaan unkarilainen ArchiCAD on toiminut jo vuosikymmeniä sukulaiskielellä suomeksi, jos ohjelma olisi ollut saksalainen, ei näin varmaan olisi käynyt. Suomessa kuitenkin sanoisin, että suomalaiseen ArchiCAD-käyttäjäyhteisöön nojaaminen ei tuota yhtä lailla palautetta, vuorovaikutusta ja etuja kuin Revit-ohjelmaan ja sen kansainväliseen englanninkieliseen käyttäjäyhteisöön nojaaminen. ArchiCAD-ohjelman soveltamisessa on Suomessa yleisemmin selkokielisyysetuja, mutta vastaavasti haittaa kehityksen rajallisuudesta ja heikosta potentiaalista suurempiin tehtäviin kehitysprojektina tai haastavimpiin hankkeisiin. Jos toimisto on pitkälle erikoistunut Revit tai ArchiCAD -käyttöön, mutta ei käytä molempia, suositan jatkamaan pidemmälle erikoistumista. Toimistojen ei ole järkevää jakaa lisenssejä 50% – 50 % suhteella Revit- ja ArchiCAD-ohjelmien välillä. Tätä perustelee myös se, että ohjelmien välillä tapahtuu tietohävikkiä ja lisäksi kustannukset nousevat, kun useampia pääasiallisia ohjelmia on todellisessa käytössä. Edelleen ei ole pienemmille yrityksille järkevää hajauttaa oman toimiston sisäistä kehittely-, koulutus- ja suunnittelutyötä useille BIM-ohjelmille – poikkeuksena ovat suuremmat kotimaiset yli 50 hengen, satojen työntekijöiden tai kansainvälisellä tasolla jopa tuhansien henkilöiden suunnitteluyritykset, joissa liiketoimintamallina on toteuttaa monialaisella toimenkuvalla jatkuvasti useita täysin toisistaan irrallisia projekteja ja yritykset ovat sisäisesti jakautuneet toisistaan irrallaan oleviin yksiköihin. Tällöin yrityksiin kehittyvät itsenäiset mantereet ovat luonnollinen kehityssuunta eivätkä muodosta taloudellista haittaa yrityksen hankinnoille ja kokonaisuuden hallinnalle.

Uutena ilmiönä on ollut yksinkertaistetut mallinnusohjelmat, kuten SketchUp, jota suositellaan myös pitkälle erikoistuneille suunnittelijoille ja ohjelmaa voidaan soveltaa myös kehittyneillä toteutustavoilla, kuten 3D-tulostamisella, mutta yhtä lailla monet toteutuksen teknologiat edellyttävät myös vanhemman osaamisen hallitsemista. Vaikka 3D-tulostaminen on mahdollistanut pitkälle kehittyneitä uusia muotoja ja ratkaisutapoja, on monesti vanhemmat toteuttamistavat ja niiden osaaminen yhtä lailla hyödyllisiä, myös ottaen huomioon kustannukset, sarjavalmistuksen ja erilaisten työskentelymenetelmien yhdistämisen. Yksi peruspiirre arkkitehdin ammatissa on se, että luotetaan yhteistyöhön muiden asiantuntijoiden kanssa ja vähennetään omaa osallistumista toteuttamiseen ja voidaan luopua itse rakentamisesta, jolloin oma toteuttaminen jää kokeilu- ja harrastemuotoiseksi. Syy tähän on yksinkertaisesti siinä ominaisuudessa, että arkkitehtuurihankkeet ovat monesti niin laajoja, että ne vaativat laajan nopean yksityiskohtaisen suunnittelun ja vielä nopeamman ja työvoimavaltaisemman materiaalisen toteuttamisen ja komponenttien kokoamisen, jossa osa työvaiheista ovat erikoistuneiden perusratkaisujen toteuttamista. Tässä hankkeen koordinoinnin ja hallinnoinnin merkitys nousee toteuttamisen yhteydessä. Edelleen arkkitehdin koulutuksella voidaan tehdä viime hetken muutoksia kohteen toteutuksessa enemmän suunnittelutyöllä kuin työmaalla. Tietomallintaminen on itsessään mahdollistanut suunnitelmien muokkaamisen digitaalisella tiedonhallinnalla myöhemmin kuin perinteisessä suunnittelussa ja rakentamisessa. Myös työmaiden tehokkuutta on pyritty nostamaan määrittämällä rakennustoimenpiteet tarkemmin ja yksilöllisemmin. Tämä on vähentänyt perinteisiä työvaiheita, mutta johtanut erikoistumiseen ja työn tarkempaan määrittämiseen.

Arkkitehtuurisuunnittelun Sybex-materiaalin jälkeen viimeinen uusi osuus oli Sybexin Revit Structuren mestaritason hallinta 2010. Sybexin AutoCAD -sarja päättyi viime syksynä ja Sybexin Revit -Architecture sarja viime kesällä ja myös Sybexin Structure on nyt syksyllä päättynyt. Structure-sarjan viimeisin painos julkaistiin 2010, mutta sen asiasisältö ei ole oleellisesti muuttunut.

Revit Structure on Revit-ohjelman ominaisuus, joka on vuodesta 2013 alkaen samaan ohjelmaan sisäänrakennettu rakennesuunnitteluohjelma, joka on tarkoitettu arkkitehtuurisuunnitelmaa täydentäviin rakenteisiin joko arkkitehdin suunnitelmina tai arkkitehdin antamana toimeksiantona rakennesuunnittelijalle vaativampien rakenteiden määräysten mukaiseen rakennesuunnitteluun. Jos arkkitehti ei ole itse hankkinut kohteeseen riittäviä rakennesuunnitteluoikeuksia, tarvitaan yhteistyötä rakenneinsinöörin kanssa. Arkkitehdin kuitenkin edellytetään luovan riittävät varaukset rakenneinsinöörille esimerkiksi suunnittelemalla rakenteiden luonnokset ja tilavaraukset – tai muotoilemalla ja määrittämällä rakenteet, joita insinööri muokkaa detaljitasolla ja tuottaa niiden laskelmat. Vaativissa hankkeissa arkkitehdilla ei ole tyypillisesti tähän laskentaosaamista. Arkkitehdeiltä vaaditaan aiheesta kuitenkin ymmärrystä ja peruslaskentataitoja, sillä se mahdollistaa yhteistyön. Arkkitehti on yleensä ensimmäinen hankkeen luonnostelija, ja tällä on vaikutus koko hankkeen elinkaareen.

Arkkitehdin projektikohtaisella työllä voidaan laskea kustannuksia ja tuottaa hankekohtaista yksilöllisyyttä. Arkkitehdin olisi erikoistuttava pitkälle konseptisuunnitteluun ja projektien tulisi olla poikkeuksellisen suuria tai niitä pitäisi olla poikkeuksellisen paljon ja säännöllisesti, että arkkitehti voisi pitäytyä vain arkkitehtimallissa. Taloudelliselta kannalta arkkitehtitoimistojen on järkevintä toteuttaa rakennesuunnitelmat mahdollisimman pitkälle. Käytännössä tämä vähentää myös konseptien jatkokarsimisen vaatimuksia sekä edistää edullista ja alkuperäistä suunnitelmaa vastaavaa toteuttamista. Rakennesuunnittelu ja arkkitehtuuri ovat Suomessa toimineet pitkälti arkkitehtisuunnittelun kompromissien edistämisen kautta, tämä on monesti myös kustannussyistä ainoa toimintatapa. Kansainvälisten esimerkkien pohjalta voidaan kuitenkin todeta, että arkkitehdin korkea osallistumispanos rakenteiden suunnitteluun nostaa arkkitehtuurin laatua kansainvälisellä tasolla. Hyvin menestyviä suuria toimistoja tällä sektorilla on kansainvälisesti vain muutamia kymmeniä, toisaalta monissa maissa pienimuotoiset rakenne- ja arkkitehtuurisuunnittelun yhdistävät toimistot ovat yleinen käytäntö toisin kuin Suomessa.

Revit Structure kirja vuodelta 2010 on tuorein versio. Muutamia vuosia kirjan julkaisemisen jälkeen vuonna 2013 Revit-ohjelmaan integroitiin myös Revit Structure sekä Revit MEP -ohjelmat, mutta niiden tarkempi lokalisointi on käyttäjän järjestettävissä. Suomessa Revitin sisäisiä ominaisuuksia käyttävät insinööritoimistot ovat harvinaisia, yleisempää tosin on, että käytetään Revitiin liitettäviä apuohjelmia. Revit Structure ei kuitenkaan kadonnut vuonna 2013, vaan se yhdistettiin perusohjelmaan ja vuoden 2010 kirja on pitkälti muutokset huomioiden sovellettavissa myös nykyaikana. Sen käyttö Revit-ohjelmassa edellyttää laajaa ja yksityiskohtaista parametristä osaamista ja soveltaminen arkkitehtuurissa ei onnistu arkkitehtuurikoulutuksen kautta ilman rakenteelliseen suunnitteluun liittyvää erityisosaamista. Huomattavaa on, että vaikka arkkitehti aloittaa suunnitteluprojektit tyypillisesti yksin, alkaa jo yleistasoisessa vaiheessa olla tärkeää, keiden kanssa hän tekee projektikohtaista yhteistyötä. Varhaisimmassa vaiheessa voi arkkitehdin olla hyödyllistä hankkia hankkeen tueksi myös erillinen rakennekonsultti.

Yhteistyö Revit-ohjelmalla arkkitehdin ja rakennesuunnittelijan kanssa onnistuu, kun työskentelyalusta hallitaan, mutta myös monet vanhemmat työskentelytavat voivat käytännössä toimia. Pätevän arkkitehdin rakennesuunnittelu vaatii kehittynyttä osaamista myös ohjelmatasolla. Käytännössä suositan kaikkia Sybexin Revit Architecture-sarjan lukeneita arkkitehtejä lukemaan myös Revit Structure kirjan, sillä siihen on sisällytetty myös paljon Revit Architecture -ohjelman ohjeita ja toimintoja. Arkkitehdiltä vaaditaan rakennesuunnittelussa tuntemusta fysiikasta ja sen jälkeen rakennusfysiikasta. Rakenteiden suunnittelu edellyttää kuitenkin pitkälle erikoistunutta laskentaa, vaikkakin on arkkitehdille hyödyllistä, kun peruslaskentataitoja on hallussa peruskoulutuksen pohjalta. Tämä on syy siihen, miksi fysiikkaa, rakennelaskentaa ja rakennusfysiikkaa on peruskurssitasolla sisällytetty myös arkkitehtikoulutukseen. Varsinaisesti haasteena on käytännön soveltaminen, mikä edellyttää malliprojekteja ja niiden yhteydessä kehitettävää tapauskohtaista osaamista, joka ei ole yleisosaamista, vaan on osin tapausriippuvaista. Yleisemmin käytössä olevat mallirakenteet ja perusrakenteet kuitenkin helpottavat arkkitehdin työtä, mutta käytännössä erikoisempaa suunnittelua ei voida toteuttaa vain noudattamalla perusmalleja. Arkkitehdin osaamisella osin itse kehitettävät rakenneratkaisut ja uudet sovellukset nähdään kehittyneemmän suunnittelun erikoisominaisuuksina, jotka ovat tyypillisiä suurissa ja näkyvissä hankkeissa. Yhtä lailla myös perushankkeet edellyttävät pohjalle rakenteellisia malliratkaisuja, joita monesti tehdään valmiiden tuotesovellusten pohjalta. Revitissä on sisäänrakennettuja rakennesuunnittelu- ja rakenneanalyysiominaisuuksia. Robot Structural Analysis on erillinen rakenteiden analyysiohjelma, joka kuuluu AEC-pakettiin. Sen tuottama informaatio edellyttää kuitenkin erikoiskonsulttia, joka voi tuottaa analyysitiedon ja analyysimallin pohjalta laskelmia. Ohjelman soveltaminen suomalaisissa insinööritoimistoissa ja arkkitehtitoimistoissa keskittyy vaativimpiin kohteisiin ja suurimpiin toimistoihin, mutta myös yksittäiset suunnittelijat voivat hankkia ohjelmaan käyttöosaamista.

Revit ei ole 3D-mallintamisohjelma, vaan siihen liittyy kehittynyttä tiedonhallintaa, parametristä osaamista ja mahdollisuus hyödyntää myös visuaalista ohjelmointia, joten sen ominaisuuksia voidaan parhaiten soveltaa, kun käytetään mahdollisimman monia perinteisen mallintamisen ohittavia toimintoja. Luonnehtisin Revitin edellyttävän arkkitehtuurista BIM-ohjelmointia, joka tarkoittaa arkkitehtuuriratkaisujen toteuttamista Revit-tietomallintamismenetelmillä. Tähän ei ole mitään malliohjeita olemassa, vaan kysymys on lähinnä suunnittelun toteuttamisesta alusta loppuun tietomallintamisella. Revit-mallintamisen hyödyntäminen myöskään perinteisillä arkkitehtuurin mallintamistekniikoilla ei onnistu, vaan edellyttää tietomallintamisen uudempien työskentelymenetelmien integroimista osaksi mallintamista. Revit-ohjelman soveltaminen arkkitehtuurialan suunnittelussa ei täytä ammattikäytäntöjä, jos ei vastata YTV 2012, Yleiset tietomallivaatimukset 2012, ohjesarjassa esitettyihin tavoitteisiin. Edelleen nykyaikana arkkitehtitoimistot ovat kehittäneet yrityskohtaisia tavoitteitaan, joissa oma tietomallintamisosaaminen on määritetty standardoimalla ja joissain kehittyneissä BIM-hallinnointiin keskittyneissä toimistoissa osaaminen on myös virallisesti sertifioitua laatustandardeilla sekä Autodeskin kehittämiä omia standardeja on voitu myös käyttää työntekijöiden laatutason sertifiointiin. Monet suuremmat arkkitehtitoimistot ovat kehittäneet käytännössä YTV 2012 ohittavaa omaa osaamista, mutta perusvaatimukset on sisällytettävä mukaan.

Arkkitehtuurialalla on laajasti määritetty lainsäädäntöä, normeja ja ohjeita, kuten rakennuslainsäädäntö, säädökset, RT-kortisto ja sertifioidut rakennustuotteet, jotka asettavat päämääräksi laajaa tiedonhallintaa ja päätöksentekokykyä, joka itsessään ohittaa vaativuustasolla käsitteellisen arkkitehtuurisuunnittelun ja konseptisuunnittelun. Vuorovaikutuksessa rakennushankkeet on hyväksyttävä myös paikallisella rakennusvalvonnalla tai tämän käyttämällä valvojakonsultilla. Käytännössä kaikki asiasisältö ja suunnitteluosaaminen hallitessaan arkkitehtitoimisto voi suunnitella minkä tahansa osaamiseen kuuluvan rakennustoimenpiteen ja kohderyhmään kuuluvan rakennustyypin tai kaikki vaatimukset täyttävät arkkitehtuuriratkaisut. Vastaava ilmiö koskee kaikkia maita maailmassa symmetrisillä ominaisuuksilla. Olen itse korostanut, että arkkitehtuurin pääsuunnittelu on aina paikallista, vaikka arkkitehtuurin konseptit ja teoriat ovat myös kansainvälisiä. Tarkastellessa arkkitehtuurilehdistössä tunnettujen arkkitehtitoimistojen suunnittelemia kansainvälisiä kohteita on syytä muistaa, että lehdistömateriaali on osin tunnetuimpia arkkitehtitoimistoja korostavaa ja tällöin paikallisten arkkitehtien roolia hankkeissa jätetään taka-alalle – ellei sitten kyse ole paikallisen arkkitehtilehden artikkelista, jossa korostetaan paikallista arkkitehtia ja jätetään ulkomainen tunnetumpi toimisto taustalle.

Kaikki maat ja erikoisalueet edellyttävät natiivitasoista viestintää omien viranomaistensa kanssa ja asiantuntijoiden parissa rakennustyömaalla. Vastaavasti kaikilla alueilla vallitsee omat erikoispiirteensä ja tapansa, jotka tyypillisesti liittyvät ilmastoon, rakennuksiin kohdistuviin tilapäisiin ja pysyviin kuormituksiin, alueellisiin erikoispiirteisiin ja standardeihin vastaaviin materiaalisiin toteutuksiin. Viranomaiset tyypillisesti edellyttävät tiettyjä viestintätapoja, tietynlaisia suunnittelua tukevia asiakirjoja ja niiden laadintatapoja ja paikallisiin vaatimuksiin vastaavia työtapoja kuten työturvallisuutta työmaalla ja työn laatuvaatimuksien noudattamista. Toteutustasolla suunnittelijoilta tyypillisesti vaaditaan vuosien tai vuosikymmenien aikana kehittynyttä osaamista, joka hyväksytään paikallisesti. Koska suunnitelmat hyväksytään paikallisesti, on niiden osaamisen ja viestinnän perustuttava paikallisesti hyväksyttyihin käytäntöihin, jotka ymmärretään ilman kääntämistä. Tämä koodisto johtaa juridisesti määritellyillä itseään hallinnoivilla alueilla paikalliseen rakennustapaan ja -käytäntöihin. Kansainvälistyminen on johtanut myös kansainvälisten arkkitehtien syntyyn, joista muutamien toimistojen kaikki työt julkaistaan arkkitehtilehdissä. Tämä ilmiö on itsessään osin marginaalinen, mutta siten merkittävä, että töitä pidetään esikuvina ja malleina, jotka voivat itsessään muodostaa itsenäisen kansainvälisen arkkitehtuurin alakulttuurin. Tämän ohella on kuitenkin erikseen nähtävä paikallisen arkkitehtuurin ja rakennustavan vaikutus – esimerkiksi maailman tunnetuimpien 1900-luvun arkkitehtien vaikutus on jossain määrin ollut suurempi kopioituna ilmiönä kuin esikuvien oman tuotannon osalta. Tällöin olisi syytä myös kyseenalaistaa esikuvien oleminen päälähteenä ja tarkastella syntyneitä ilmiöitä myös muista kuten rakennustalouden ja rakennustuotannon näkökulmasta.

Käsitteelliset ja konseptilliset rakennukset edellyttävät toteuttamistasolla kotimaista viestintää ja kaiken säätelyosaamisen sekä toteutusosaamisen hallintaa. Kuvitus, visualisointi ja mallintaminen sekä kuvataiteellinen erikoistuminen on osa arkkitehtuuria, mutta yksikään toteutustasolle etenevä kohde ei etene ilman pääsuunnittelijatason hallinnointia, kuten virallista säädösten edellyttämää viestintää, selostamista ja niitä varten tuotettavia asiakirjoja. Yleensä konseptitasolle jääneet suunnitelmat saavat uuden pääsuunnittelijan, jos konseptisuunnittelija ei hallitse konseptin jatkokehittelyä. Ulkomailla näkyvät ja arkkitehtilehdissä esillä olleet suunnittelijat eivät myöskään selviä Suomessa kuten eivät muissakaan maissa ilman suunnittelun kohdemaan lainsäädännön ja viestinnän natiivitasoista hallintaa. Käytännössä tämä on mahdollista, jos konseptiarkkitehti joko onnistuu tekemään sopimuksen suunnitteluoikeuksien jakamisesta tai luovuttaa konseptisuunnitelman hallinnan paikalliselle arkkitehdille ja vastaavalla tasolla luopuu tekijänoikeuksistaan konseptisuunnitelmaan. On otettava huomioon myös toinen osapuoli, joka ottaa vastaan konseptisuunnitelman muokkaamista varten.

Tekijänoikeudet arkkitehtuurissa ovat vuosituhannen ajan olleet jatkuvasti keskusteltu aihe. Tällä on ollut myös luonnollinen selitys: Antiikin Egyptin pyramidihankkeet ja Antiikin Rooman jälkeiset kirkonrakennushankkeet ovat monesti kestäneet useamman sukupolven ajan. Edelleen perinteisesti arkkitehtuurissa on ollut kysymys siitä, kuka rakentaa samalle paikalle viimeisimpänä, mutta arkkitehtuurin teoriat ovat alkaneet käytännön sijaan painottaa myös ajallisten kerrostumisen tunnistamista ja eri aikakausien rakentamisen kulttuurisia arvoja. Rakennushankkeissa tekijänoikeudet ja suunnitteluaikakaudet on aina jossain määrin tunnistettu, vaikka niistä on alettu laatia kansainvälisiä sopimuksia ja perustettu valvontaorganisaatioita vasta 1950-luvun jälkeen. Tyypillisimmillään kyse on siitä, miten valmista rakennusta muokataan jälkeenpäin, mutta kyse on ajoittain ollut myös suunnittelijan vaihtumisesta kesken hankkeen tai suunnittelijan vaihtumisesta suunnitelman muokkaamisen yhteydessä. Monet arkkitehtitoimistot ovat keskittyneet pelkkään konseptitason suunnitteluun tai voivat toimia taiteellisina konsultteina. Vastaavasti monet välittäjäroolissa olevat arkkitehdit ovat omaksuneet roolin, jossa he toimivat konseptisuunnittelijoiden suunnitelmien toteuttajana. Koska konseptisuunnitelmien laatiminen niiden toteuttamiseen verrattuna on helpompaa, on arkkitehdin välittäjärooli konseptien toteuttajana yleisemmin harjoittelutehtävä, jonka ohella toteutetaan itse suunniteltuja konsepteja. Toisaalta välittäjärooli voidaan omaksua eräänlaisena rakentaja-arkkitehdin roolina, joka on myös harvinaisempi suunnittelutoimiston kaupallinen toimenkuva. Suunnittelijan vaihtuminen tai suunnittelukonseptin muokkaamisoikeuksien jakaminen pääsuunnittelijatasolla kesken hankkeen on aina poikkeus rakennushankkeessa. Tällöin arkkitehtuurissa kuitenkaan harvoin saavutetaan kaikkia suunnittelijoita tyydyttävää lopputulosta ja suunnitteluratkaisun laatu kärsii, jos suunnittelijat vaihtuvat usein kesken hankkeen.

Poikkeukset rakennushankkeessa sisältävät aina riskejä, joista suurin on rakennushankkeen keskeytyminen ja puolivalmiin tai puutteellisesti valmistuneen rakennuksen purkaminen. Perinteisesti tätä on pyritty välttämään perinteisiin tai paikalliseen yleiseen rakennustapaan nojautuvalla arkkitehtuurilla, jolloin henkilöriippuvuus on vähäisempi. Edelleen arkkitehtuurisuunnitteluun kuuluu perinteisesti riskien ennakkohallinta ja riskinoton kohtuullisuus ja järkevyys. Suuremmat arkkitehtuurihankkeet ovat kuitenkin aina ainutlaatuisia, eikä niiden toteuttamiseen ole valmiita malleja tai rakennustapoja ja esimerkiksi rakennuslain muuttuessa, energiatehokkuuden kehittyessä tai vanhojen rakennustarvikkeiden korvaantuessa toisilla tuotteilla myös vanhat rakentamistavat jäävät pois käytöstä ja korvaantuvat uusilla. Arkkitehtuurin historiassa harvemmin korostetaan eri aikakausina vallinneita rakennustapoja, rakennustaloutta ja rakennusmääräyksiä. Uudisrakentamisessa suositaan aina taloudellista, rakennustaiteellista ja toiminnallista riskinottoa. Myös suunnittelussa tapahtuu aikakausien vaihtumista ja riskinottoa toteutetaan yleensä ennakkosuunnittelulla. Edelleen keskittymällä arkkitehtuurin esteettisiin kysymyksiin tai käytöstä riippumattomaan rakennusten tarkasteluun, ei välttämättä saada tietoa itse arkkitehtuurista, vaan esimerkiksi marginaalisista esteettisistä ilmiöistä. Teknisistä syistä rakennuksen suunnittelu-, toteutus- ja käyttövaiheiden välillä tapahtuu tietohävikkiä, myös siirryttäessä ohjelmista toisiin. Suunnittelutyön tietohävikki on harvemmin tiedostettua.

Tyypillisimmillään suunnittelun eri osapuolet ajattelevat eri tavalla ja viestivät omilla ammattikäytännöillään, joita toiset osapuolet eivät syvällisesti ymmärrä. Suunnittelijoiden epätäydellinen viestintä aiheuttaa projektien sisäisessä tiedonsiirrossa tapahtuvaa tietohävikkiä, jota voidaan parhaiten välttää, kun eri alojen suunnittelijat ymmärtävät toisten suunnittelijoiden suunnittelualat ja pyrkivät keskinäisten rajojen sulautumiseen. Tämän edellytyksenä on, että suunnittelijat hallitsevat oman alansa täydellisesti ja omaavat lisätaitoja myös oman suunnittelualansa ulkopuolelta. Vielä varmemmin tieto- ja käsitehävikkiä tapahtuu sellaisissa projekteissa, joissa suunnittelun eri osapuolet kiistelevät keskenään, vaihtavat roolejaan kesken suunnittelun tai varhemmat suunnittelijat jäävät kokonaan pois hankkeiden myöhemmistä vaiheista. Monesti voitaisiin todeta, että suunnittelijan vaihtuminen tai jääminen myöhemmissä hankkeen vaiheissa pois voitaisiin tulkita eri osapuolten ammattitaidon puutteeksi ja huonoksi harkintakyvyksi. Monesti ongelmien lähtökohtana on, että suunnittelija ei hallitse omaa alaansa riittävästi ja vielä epätäydellisemmin oman kenttänsä ulkopuolisia toiminta-alueita, joihin hän vielä haluaisi vaikuttaa.

Suunnitteluosapuolten välisiä ristiriitoja voidaan parhaiten ratkaista ennakkoon valitsemalla yhteistyökumppanit siten, että yhteistyö ennakoidusti toimii. Yleensä tämä onnistuu ja kehittyy vain kokemuksen perusteella. Joissain tapauksissa voi olla hyvä, että suunnittelijat kokeilevat yhteistyötä erilaisten osapuolten kanssa, monesti voi olla kaupallisen menestymisen kannalta järkevintä, että yhteistyötä harjoitetaan onnistuneiden esimerkkien pohjalta vakioyhteistyökumppanien kanssa. Jos suunnittelija vaihtuu kesken hankkeen, tällöin on melko yleistä, että kiistelevät tai riitelevät suunnittelijat lopettavat keskinäisen yhteistyön eivätkä ole enää myöhemmin toisiinsa yhteydessä. Vastaavat esimerkit yleensä kertovat suunnittelijoiden hallitsevan suunnittelulla pelaamisen kokemattomalla tavalla. Suunnitteluprosesseista on olemassa tietynlaiset suositukset sekä vaiheista, aikatauluttamisesta, suunnittelumateriaalin tuottamisesta, yhteistyöstä että viestinnästä. Koska kyse on monimutkaisesta kokonaisuudesta, ei ennakoitua prosessia tai valmista mallia ole koskaan mahdollista saavuttaa. Arkkitehtuurissa Suomessa ja kansainvälisesti on paljon tapauksia siitä, että suunnitteluprosessin aikana syntyy kiistoja hankkeiden tekijänoikeuksista, jotka jatkuvat vielä vuosikausia rakennuskohteiden valmistumisen jälkeen. Itsellänikin on tästä kokemuksia, mutta ammattimaisesti voidaan katsoa, että tekijänoikeuksien epävarmuus on eniten itse rakennushankkeiden arkkitehtuurista omaperäisyyttä laskeva ongelma.

Suunnittelijoiden tulisi yleisesti tiedostaa omat kykynsä ja rajansa ja esiintyä taitojensa puitteissa. Käytännössä kokemattomat suunnittelijat monesti esittävät ylikorkeita vaatimuksia omasta roolistaan ja vastaavasti kokeneet perusratkaisuihin tottuneet suunnittelijat yleensä esittävät hallitsevansa monimutkaiset kokonaisuudet mestarillisesti, vaikka yksinkertaistaisivat niitä tavanomaisilla perusratkaisuilla. Monesti arkkitehdit ovat sokeita omien ratkaisujensa virheille, jos hankkeet on materiaalisesti mahdollista toteuttaa. Monesti eri luonteiset suunnittelijat ja heidän yhteistyönsä rikastavat hanketta, varsinkin jos he kykenevät toimimaan sopuisasti yhteistyössä. Tällöin esimerkiksi korkeatasoiset kansainväliset rakennustaiteen vaatimukset ja paikallisesti toimiva toteuttaminen kohtaavat. Edelleen jos eri luonteiset suunnittelijat kykenevät yhteistyöhön, on tällä monesti enemmän arvoa projektin kannalta kuin sellaisissa tapauksissa, joissa yhteistyössä olevat suunnittelijat ajattelevat samalla tavalla, ovat varauksettomasti tyytyväisiä hankkeeseen eivätkä koe tarvetta etsiä vaihtoehtoisia ratkaisuja. Yleensä rakennuksen elinkaari on pisin, kun rakennus on yleisesti arvostettu ja teknisesti moitteeton vielä vuosikymmenen verran valmistumisensa jälkeen. Yleisesti tällaisissa tapauksissa myös itse suunnittelu- ja rakentamisprosessi on ollut ammattimaisesti onnistunutta. Onnistunut suunnitteluhanke ei yleensä synny ilman kamppailua sopivan toteutettavuuden ja korkeiden päämäärien välillä. Onnistuneiden hankkeiden toteuttaminen edellyttää työmaalla ruohonjuuritasolla korkeita ponnistuksia, suurta vaivaa ja jatkuvaa huolehtimista, onnistuneesti työsuojelumääräysten puitteissa.

BIM Management, liittyen Tempalte-pohjiin ja Familyihin, on itselleni uudesta kirjasarjasta, joskin Ascent-kustantajan muiden kirjojen aiheet ovat tulleet jo tutuiksi kilpailevan Sybexin kirjoista, joten en ole katsonut aiheelliseksi lukea niitä uudelleen toisesta näkökulmasta. Kuitenkin BIM Management eli BIM -hallinnointi on aihe, joka on jätetty kevyelle käsittelylle Sybexin oppaissa. Revit-aiheesta kannattaa hyödyntää useita eri lähteitä, sillä ne edustavat eri näkökulmia. Kuvan Ascentin kirja on perustason ohjelmaopas.

Ascent-kustantaja on erikoistunut CAD- ja BIM ohjelmiin Autodeskin, Dassault Systèmesin ja PDSVisionin tuotteiden pohjalta. Tämän amerikkalaisen kustantajan ja koulutusyrityksen vahvin osaaminen on Autodeskin tuotteista. Yritys on keskittynyt koulutusmateriaalin kokoamiseen, tuottamiseen ja muokkaamiseen ja julkaisee päivitettyjä oppaita sekä niihin kurssimateriaalitiedostoja. Kirjat ovat harjoituskirjamaisia ja keskittyneet pedagogisesti asialliseen ja keskittyneeseen tietojen esittämiseen ohjelmista. Valitsemani kirja ei sinänsä esitä mitään alkeistasoa syvällisempää tietoa arkkitehtuurista, mutta kylläkin käytännön suunnittelun operatiivisella tasolla hyödyllistä tietoa siitä, miten arkkitehtuurisuunnittelu edistyy mm. parametrisella ja käytännön suunnittelua hallitsevalla tasolla Revit-ohjelmaa käyttämällä. Toisin kuin Sybexin oppaissa, Ascentin oppaissa ei näy, että niiden laadinnassa olisi ollut arkkitehtejä tai insinöörejä mukana – enemmänkin ohjelmakonsultointiin keskittyneitä asiantuntijoita, joilla ei ole ollut kokemusta suuremmista suunnittelukokonaisuuksista. Tämä voi toisaalta olla hyödyllinen näkökulma niille, jotka haluaisivat helpon selkokielisen selostuksen ohjelman toiminnasta, mutta toisaalta tarjoaa melko vähän uutta sisältöä Sybexin Revit-sarjan lukeneelle suunnittelijalle.

Ascent-yritys markkinoi sitä, että pyrkii selostamaan ohjelmat selkokielisellä tavalla ja käyttämään selostuksessa helppotajuisuusnäkökulmaa kuten kiireistä naisnäkökulmaa toisin kuin nörttityyppistä ohjelmoijaperspektiiviä. Sybexin oppaissa puolestaan ammattilaiset opastavat ohjelmaa toisille ammattilaisille ja välillä rivien välistä voi lukea, kuinka suunnittelijat kiroavat ohjelmien puutteita, joita suunnittelijoille työskentelyalustan tehneet ohjelmakehittäjät eivät ole tajunneet: ohjelmat sisältävät puutteita suhteessa ammattikäytäntöihin, monet ominaisuudet kannattaisi suunnitella uusiksi ja ohjelmaan tarvittaisiin lisää ominaisuuksia. Ascentin tapa voi olla helppo tapa aloittaa Revit-opiskelua aloittelijatasolta, mutta ei riitä pääsuunnittelijatason arkkitehtuurissa lähestymistavaksi. Sybexin oppaissa rehellisesti korostetaan ohjelmien olevan työskentelyalustoja ja suunnittelijoiden hallitsevan paremmin suunnittelu omana erikoistumisalanaan, mutta epätäydellisesti itse suunnitteluohjelmat, mutta ohjelmat ovat sovellettavissa suuremmalla työpanoksella. Ascentin oppaiden lähestymistapa on enemmän ammattikoulutyyppinen tai aloittelijamainen, jossa itse suunnittelu on vähäisemmässä roolissa.

Arkkitehtikoulutusta aloitteleville nykynuorille, joille englanninkielisessä oppimateriaalissa ei ole kielikynnystä, Ascentin lähestymistapa voi soveltua myös arkkitehtuurin korkeakoulutasolla. Haasteena kuitenkin on, että tällöin koulutuksen kustannustaso nousee, sillä Ascentin oppaiden käyttäminen nostaa tietokonetunteja niin suureen määrään, että niitä ei voida sisältää koulutuksen opetussisältöön, ellei kysymys olisi BIM-suunnitteluun keskittyneistä opinnoista, joita Suomessa opetetaan esimerkiksi Savoniassa tai Metropoliassa. Ascentin kurssioppaat kuitenkin käsittelevät siinä määrin yleistasoisesti Revit-ohjelmaa, että siitä ei ole enää paljoa lisähyötyä Revitin mestaritason käyttäjille, jotka ovat jo käyneet lävitse kaikki ohjelman toiminnot ja käyttävät ohjelmaa itsenäisesti. Keskittymällä Ascentin kurssioppaisiin, lienee hyvin mahdollista läpäistä Autodeskin asettamat opetustavoitteet, jotka liittyvät itse ohjelman asiasisältöihin ja todennäköisesti Ascentin materiaalit riittävät yhdysvaltalaisissa korkeakouluissa, joiden opetussisältö keskittyy esimerkiksi arkkitehtuuriseen insinööriosaamiseen ja BIM-ohjelman soveltamiseen käytännön suunnittelussa. Tämä onnistunee kuitenkin vain ostamalla kustomoitua lisämateriaalia, jota on saatavilla vain suoraan yrityksen konsulttipalvelujen myyntinä. Helppoja ja samalla halpoja ratkaisuja itseopiskeluun ei ole siis keneltäkään palvelutarjoajalta saatavilla, vaan pääpaino on yksittäisten yritysten tasolla oman henkilöstön koulutuksen ja osaamisen kasvattamisessa. Parhaiten BIM-osaamista voidaan saavuttaa, kun mukana on yrityskohtaisia pedagogisia tavoitteita sekä käytännön suunnittelutyöhön mukautettua soveltamista – tällöin myös itse koulutusmateriaali jää yleensä toissijaiseksi.

Tässä on 2017-2022 välillä käyty 3150 sivun Sybexin Revit-kurssimateriaali, joka on käyty kokonaisuudessaan läpi myös 2021-2022. Tämä on kattavin Sybexin tuottama arkkitehtuuri- ja rakennesuunnittelun opiskelumateriaali. Kirjoilla on myöhemmin käyttöä referenssiteoksina BIM-mallintamisen työpisteen kirjahyllyssä. Sybexin Revit MEP-kirjoihin perehtyminen sisältää haasteita Suomen markkinatilanteen vuoksi. Uutta Revit-materiaalia Sybexiltä tuotetaan etupäässä Architecture-sarjan uudempina painoksina, jotka pohjautuvat edellisiin kirjoihin. Käytännössä vanhempien kirjojen kertaamisessa vuosikymmenen sisään ei ole suurempaa ongelmaa ajankohtaisuuden kannalta, jos pysyy ajan hermolla vuosittaisista ohjelman muutoksista. Sybex on kuitenkin julkaissut myös muista ohjelmista oppaita.

Sybexin kirjoista suomalaiset rakennussuunnittelijat yleensä ovat kertoneet lukeneensa vain aloitusteoksen. Se on sinänsä helppotajuisin, mutta on vain pohjatietoa. Itse luonnehtisin, että koko Revit Architecture-sarja on perusvaatimus kaikille suunnittelijoille, jotka käyttävät Revit-ohjelmaa. Kirjasarja on hyödyllinen myös siinä tapauksessa, että samalla käydään myös kursseja sekä opiskellaan ohjelmaa käytännössä. Architecture-sarjan jälkeen on järkevää käydä lävitse myös Mastering Revit Structure -teos. Se tuo esiin hyödyllistä täydentävää tietoa myös ohjelman peruskäytöstä arkkitehtuurisuunnittelussa sekä arkkitehtilähtöisestä rakennesuunnittelusta. Revit-ohjelman käyttötaidot eivät yleensä synny kahdessa vuodessa. Ohjelman käyttöön liittyy myös soveltamisen räätälöimistä, joka edellyttää yrityskohtaista omien tavoitteiden ja päämäärien mukaista kehittelytyötä. Tätä ennen on syytä tuntea Revit-ohjelmaa myös varhaisemmassa vaiheessa sekä opetella yleisemmin muita ammattikäytäntöjä. Kurssien rinnalla suositan kiinnittämään huomiota samalla myös oman sisällön kuten työntekijä- ja yrityskohtaisten standardien luomiseen ja käytäntöjen kehittämiseen. Näissä on yksinkertaisinta luoda uusia sovelluksia valmiiden ratkaisujen pohjata – edullisinta tämä on käyttämällä apuna valmista kirjamateriaalia sekä muita lähteitä. Käyttämällä yleisluonteista valmista materiaalia pohjana, saavutetaan varmimmin myös vahvat tekijänoikeudet ja omaperäisyys yrityskohtaisessa kehittelytyössä.

Kaikki Sybexin Revit-kirjat sisältävät ilmaiset harjoittelutiedostot. Näitä ei voida käytännössä käyttää ilman kirjaa, eikä kirjaa voi käytännössä käyttää ilman harjoittelua tiedostoilla. Itse painottaisin myös alkuvaiheesta lähtien sitä, että ohjelmaa testataan ja luodaan omia tiedostoja, joissa rakennetaan omaa sisältöä – varsinkin perusvaiheen jälkeen tämä on edellytys osaamisen kehittämiselle, sillä työskentely muuttuu niin monimutkaiseksi, että sitä ei voida enää hallita kirjan esimerkeillä. Edelleen suosittaisin kaikkia Revitin suomalaisia käyttäjiä harjoittamaan suunnittelua myös metrisessä kuin imperiaalisessa muodossa, sillä edelleen suuri osa Revit-ohjelmaa varten tuotetusta materiaalista on tuuma- ja jalkamitoilla ja tämän ohella merkittävä osa Revit-käyttäjiä suunnittelee edelleen imperiaalisilla mitoilla, joilla on lisäksi edelleen käyttöä historiallisten rakennusten mitoitusjärjestelminä. Monet Suomessa pitävät imperiaalisia mittoja vanhanaikaisina ja konservatiivisina, mutta kysymys on huomattavasti monimutkaisemmasta asiasta – tällöin nimittäin lähinnä viitataan peruskoulutason osaamiseen. Yhdysvallat ja Britannia, joissa on laaja kansainvälisesti esikuvallinen rakennuskanta, käyttävät molempia mittajärjestelmiä myös uudisrakentamisessa.

Imperiaalisilla mitoilla suunnittelu ei ole erityisemmin vaikeaa, jos sitä verrataan Suomen rakentamiskäytäntöihin 1800-luvun lopulla, jolloin käytettyjä mittajärjestelmiä oli enemmän ja käytännön mittalaitteet olivat epätarkkoja. Tietenkin Suomessa käytetään metrisiä mittoja, mutta edelleen osa rakennustarvikkeista pohjautuu vanhoihin tuumapohjaisiin mitoitusjärjestelmiin yhtä lailla kuin esimerkiksi rakennuspiirrosten tulostamisessa käytettävät paperirullat on mitoitettu tuumapohjaisilla mitoilla. Erityisesti painottaisin myös sitä, että Suomen 1900-lukua edeltävä rakennuskanta sekä sen rakennustarvikkeet on mitoitettu pääosin muilla kuin metrisen järjestelmän mitoilla. En näe mitään riskiä siinä, että jotain menetettäisiin sillä menetelmällä, että ei pitäydyttäisi SI-järjestelmän mukaisissa metrisissä mitoissa, vaan hallittaisiin myös historiallisia mittoja, joita osaa käytetään Suomessa edelleen. On myös muistettava, että SI-järjestelmä on eräänlainen koulutasoinen järjestelmä mitoituksessa ja mennessä perustapauksia kuten ammattimitoitusta pidemmälle menevään työhön, prosessit monimutkaistuvat ja aletaan toimia myös kansainvälisillä yhteyksillä. Suomessa vanhaa rakennuskantaa ymmärretään parhaiten, kun tunnetaan mittaepätarkkuutta tuottaneet vanhat mittalaitteet ja rakentamishankkeiden eri osapuolten käyttämät mittajärjestelmät. Tällöin vanhan rakennusten mielettömiltä vaikuttavat mitoitukset metrisessä järjestelmässä alkavat itse asiassa vaikuttaa järkeviltä ja loogisilta ja niiden pohjalta voidaan rakentaa sekä vanhoilla mittajärjestelmillä että metrisillä järjestelmillä toimivia ratkaisuja.

Kansainvälistä yhteistyökykyä ja valmiutta parantaa, kun suomalaiset hallitsevat muita käytössä olevia mittajärjestelmiä – esimerkiksi ilmailussa käytetään edelleen jalkoja korkeustasojen ja mittojen ilmaisemiseen, nopeuden mittauksessa maalla ja ilmassa käytetään myös mph ja fps -yksikköjä, ilmailussa sekä merillä käytetään omaa merimailiyksikköä, tilavuudessa käytetään gallonia sekä barreleita kuten öljykaupassa, kultaa myydään myös unsseissa, tulostamisessa käytetään metrisen ja tuuma-mitoituksen ohella myös maakohtaisia omia mittoja, typografiassa käytetään pisteitä mittayksikköinä, kellojen valmistuksessa käytetään Ligne-yksikköä, asesepät käyttävät Line-yksikköä, tähtäimissä ja suuntimissa käytetään kaariminuutteja, kaarisekunteja ja kulmina milliradiaaneja – tämän ohella esimerkiksi NATO, Suomi, Venäjä ja Ruotsi käyttävät erilaisia kompassin radiaaniasteikkoja tykistöä ja kompasseja varten, Suomessa tätä kutsutaan piiruksi. Rakennusalalla myydään edelleen esimerkiksi tuumamitoitettuja sahanteriä ja muita työkaluja kuten unssimitoitettuja vasaroita. Vastaavasti myös näyttöjen ja tulosteiden tarkkuus mitoitetaan tuumina. Tätä taustaa vasten arkkitehdin on vaikeaa perustella pelkästään Ranskan 1789 Vallankumouksella SI-järjestelmään kuuluvan metrijärjestelmän käyttämistä. Metrinen järjestelmä ja asteet ovat koulumittoja, mutta sen ohella syvempää yleissivistystä ovat myös muiden mittajärjestelmien hallinta. Sybexin kurssimateriaalin käymisellä saadaan perustiedot imperiaalisesta mitoitustavasta, mutta mitoitus on vain osa suunnittelua, johon kuuluu myös paikallisesti määritetty laskenta. Itse olen oppinut imperiaalisen mitoituksen Revit-ohjelmassa varsinaisen suunnittelun kautta – amerikkalainen Revit oppimateriaali tekee tämän itse asiassa helpoksi. Korostaisin kuitenkin, että Autodeskin ohjelmien oppimateriaali kertoo vain hyvin rajallisessa määrin rakennusstandardeista, mutta kuitenkin perustasolla esimerkkien kautta.

Tässä on kirjapaketti Ascent-täydennyksen jälkeen. Kirjapino täydentyi 3850 sivun laajuiseksi vuonna 2022. Revitiä ei voisi sanoa yksinkertaiseksi ohjelmaksi oppia. Tätä useampia välttämättömiä Revit-kirjoja en ole valmiista kirjavaihtoehdoista löytänyt. En ole myöskään nähnyt kiinnostavana lukea yhtä useampaa aloitustason opaskirjaa. Arvioisin niiden suomalaisten Revit-käyttäjien määrän vähäiseksi, jotka ovat perehtyneet vastaavaan laajuiseen perustietomateriaaliin. Syntyperäisten suomalaisten käsitteelliset valmiudet englanniksi työskentelyyn ovat yleensä keskitasoisia ja syvällisempi osaaminen edellyttää suomalaisen yliopistotason ohittavaa perehtymistä, käytännössä ulkomaisista lähteistä.

Käytännössä korkeampaa ammattiosaamista ei voida saavuttaa pelkällä perustyöllä kuten harjoittelulla arkkitehtitoimistossa, sillä työtavat on kehitettävä käyttäjäkohtaisesti – vastaava ei onnistu myöskään pelkällä lukemisella, sillä ratkaisu löytyy vain soveltamalla ohjelmaa käytännössä. Uudemmat 1980-luvulta lähtien opiskelunsa aloittaneet pääsuunnittelijat ovat kuin valkoposkihanhia suojatiellä autoilijoihin verrattuna, jos he eivät ole omaksuneet 2000-luvun diginatiivin nuorison tietokonetaitoja ylittävää osaamista. Revit-perusoppaat muuttuvat käytännössä viiteteoksiksi, joissa ei ole mitään muuta erikoista, kuin että ne on käyty lävitse omatoimisesti. Käytännössä samalla ohjelman käyttöosaamisella voidaan toimia kansainvälisellä tasolla myös alan suurimmissa yrityksissä, vaikka oma arkkitehtitoimisto olisi vain pienyritys. Arkkitehtuurin kansainvälisten suuryritysten käytössä ei ole kehittyneempiä oppaita tai parempaa käyttöliittymää, vain suuren resurssin pohjalta rakennettu käyttäjäkohtainen lokalisointi ja kustomointi ja valmiin hallinnon ja liiketoimintarakenteen tuottamat edut. Siltä kannalta voisin varsin hyvin tarjota arkkitehtuurisuunnittelun ratkaisuja omasta pienyrityksestäni myös tuhansien työntekijöiden arkkitehtitoimistoille, itse asiassa Suunnittelutoimisto Poutvaara on monella osa-alueella jo kehittänyt erilaisilla mitta-asteikoilla kuten tilavuudeltaan, pinta-alaltaan, korkeudeltaan tai ihmiskapasiteetiltaan suurempia konseptisuunnitelmia rakennuksista, mitä missään maailmalla ollaan modernina aikakautena rakennettu.

Suurimpien arkkitehtiyritysten luonteen edut liittyvät erityisesti kaupallisen toimintakyvyn mahdollistavaan rakenteeseen. Teknisten aikakausien vaihtuminen on kuitenkin poistanut markkinoilta monia toimijoita, jotka eivät ole kyenneet uudistamaan rakennettaan. Perustasolla kaikki yritykset ovat ohjelmien kanssa samassa lähtötilanteessa: olisi mukauduttava käyttämään uutta digitaalisesti hallittavaa ohjelmaa ja sen algoritmia. Suuremmat yritykset voivat kuitenkin hankkia ohjelmaan lisäosia ja rakentaa omat standardinsa, enimmillään yrityskohtaisesti. Käytännössä kaikki alan yritykset ovat joutuneet rakentamaan ne 2000-luvulla BIM-ohjelmistojen osalta etupäässä tyhjästä, vaikkakin monet ovat voineet hyödyntää CAD-detaljeja ja rakennustuotemalleja. Edelleen on muistettava, että itse Revit-ohjelma ei käytännössä riitä arkkitehtuurialalla, ellei samalla käytetä myös AutoCAD-ohjelmaa. Revit-ohjelman soveltaminen tietomallintamisperusteisessa rakennussuunnittelussa edellyttää sen liittämistä myös muihin ohjelmiin, jotka tuottavat hallinnointi- ja päätöksentekotietoa osana suunnitteluprosessia. Revit-suunnittelun ulkoistaminen päätöksentekoprosessissa laskee tehokkuutta ja laatua. Tämä nostaa vaatimuksia pääsuunnittelijan osaamiselle ja kansainvälisessä arkkitehtuurissa on havaittavissa, että laatuvaatimukset kasvavat, tämä voimistuu uusien nuorempien toimijoiden tullessa mukaan alalle. Tällöin vanhempien pääsuunnittelijoiden on joko omaksuttava uudet taidot sekä täytettävä vaatimukset tai vähennettävä merkitystään pääsuunnitteluprosessissa.

Revit ohjelman käyttöliittymä ja toiminnot on kehitetty pääasiassa vuosien 1997 – 2006 välillä – nämä sisältävät sekä joustavuutta että räätälöitävyyttä, mutta myös kiinnitettyjä toimintatapoja, jotka ovat lähtöisin enemmänkin ohjelman suunnittelijoilta tai Yhdysvalloista kuin alan globaaleista käytännöistä. Kaikki kehittyneemmät Revit-käyttäjät ovat joutuneet rakentamaan Revit-pohjamateriaalit nollatasolta, mutta monet ovat hyötyneet CAD-ajan osaamisesta. Edelleen suurten yritysten etuna on mahdollisuus rakentaa Revit-ohjelmaan liittyen ostopalveluina hankittavaa ohjelmisto-osaamista, kuten omien tietokonesovellusten kuten miniohjelmien rakentamista. Käytännössä tämä on järkevää vain erityiskohteissa tai liittyen vakiintuneisiin tuotantosopimuksiin. Keskitetysti esimerkiksi Autodeskin alueelliset yhteistyökumppanit rakentavat lokalisoitua osaamista, mutta tämä toimii yleensä enemmänkin arkkitehtitoimistojen ponnahduslautana toimistokohtaisen osaamisen rakentamiseen, joko oman toimiston väellä tai konsulttien avustuksella.

Oman sisällön rakentamisessa tarvitaan päätöksiä kaikesta ja valintojen perustelut on pystyttävä ymmärtämään sekä ratkaisemaan tapauskohtaisesti. Revit-ohjelman toimistokohtainen räätälöinti on osin yleistä liittyen dokumentointiin ja mallintamiseen, mutta toisaalta suurimmat hyödyt saavutetaan rakennustyyppikohtaisessa räätälöinnin erikoistumisessa. Tämä on lähtökohtaisesti pääsuunnittelijatason päätöksentekoa, jota tehokkaimmin tehdään silloin, kun pohjatyö on tehty valmiiksi jo ennen rakennushankkeen esisuunnitteluvaihetta. Arkkitehtien erikoistumiselle tärkeä historiallinen paperiarkkitehtuuri on tällöin BIM-kehittelytyötä, arkkitehtuurin tietomallipohjaista pääsuunnittelun Research and Development -toimintaa, jolla on tyypillistä suurempi käytännön toimintakyky. Tällöin pääsuunnittelijatasolla on tärkeää ymmärtää historiallisen paperiarkkitehtuurin ja BIM-Template-sekä -Family-työskentelyn väliset erot. Revit-työskentely on tehokkainta silloin, kun Template- ja Family-pohjat ovat ennen töitä aloitustasolla valmiina ja niiden eri vaihtoehtoja on mahdollisimman paljon varastossa. Historiallisella tasolla paperiarkkitehtuurissa ollaan pääasiallisesti painotettu näkökulmia, jotka nykyään nähdään enemmänkin konseptimassan luontiprosessina, joka on sekin keskeinen osa tietomallintamisprosessia. Template- ja Family-pohjat ovat ennen kaikkea valmistelevampaa alustavaa työskentelyä kuten esisuunnittelua edeltävää toimiston valmiutta kohottavaa työtä kuin konseptimassan muotoilua, jossa ollaan edetty jo pitkälle yleissuunnitteluvaiheen puolelle.

Sekä Sybexin että Ascentin kirjassa on esimerkkejä family-työskentelystä. Tämä on siten tärkeää, että template-pohjien ohella valmiit family-kirjastot ovat oleellisia projektien sujuvassa etenemisessä. Template-pohjiin kuuluu mallintamisen teknistä määrittelyä kuten suunnittelua tukevaa referenssitasoja sekä -viivoja ja tulostamisasetuksia, jotka vaativat graafista kehittelytyötä. Varsinaisten familyiden määrää on jossain määrin tarvetta rajata Template-pohjissa, mutta sitä tulisi olla valmiissa kirjastoissa runsaasti heti saatavissa projektikohtaisia tarpeita varten. Familyiden tulisi kattaa sekä systeemifamilyja, joita ei voida säilyttää muissa kuin projekteissa tai templateissa, mutta yhtä lailla myös komponentti-familyja, joita on järkevintä säilyttää kirjastoissa. Tämän ohella projektikohtaisesti voidaan laatia myös projektikohtaisia in-place-familyja. Sybexin Structure-kirja opastaa melko hyvin alkuun rakenteiden eri family-tyyppien luomisessa. Tämän suunnittelualueen hallinta on arkkitehdeille nykyään tarpeen, sillä rakennesuunnittelu Revit-ohjelmassa tulisi olla arkkitehtilähtöistä ja edellyttää valmiiden rakenneluonnosten tekoa jatkotyötä varten. Suomessa Revitiin on melko vähän valmista materiaalia saatavilla ja siten painopiste on paikallisen rakennustavan arkkitehtipohjaisessa jatkokehittelytyössä. Edelleen family-työskentely on perusedellytys useimmissa peruskorjaushankkeissa, sillä muuten kohteiden mallintaminen käytännössä riittävällä tasolla ei onnistu. Edes kohteiden tarkka inventaario uusimmilla tekniikoilla ei välttämättä riitä, jos halutaan toiminnallisella tasolla riittävä malli, joka olisi muokattavissa – tämä edellyttää mallintamisen hallitsemista. Vastaavasti projektikohtaisesti on pystyttävä hallitsemaan luotavat uudet hankekohtaiset materiaalit ja rakenteet, joka pääsuunnittelijalähtöisellä tavalla mahdollistaa muokattavuuden ja innovaatiot, tämän ulkoistaminen pääsuunnittelijatasolla nostaa kustannuksia korkealle tasolle ja edellyttäisi tyypillisesti kymmenien henkilöiden avustajajoukkoa –projektikohtainen ydinryhmä pääsuunnittelijan johdolla on järkevin työntekomalli.

Tärkeässä roolissa ennen 2000-lukua aloittaneilla arkkitehtitoimistoilla on vanhojen työmenetelmien, preferenssien ja toimistokohtaisten standardien uusi soveltaminen CAD- ja Revit-alustoilla. Näitä ovat esimerkiksi ennen 2000-lukua kehitetyt piirrostavat, graafiset standardit, visuaaliset arvostelmat ja taiteellinen soveltaminen. Toisaalta arvostelmat vaihtuvat – uuden aikakauden myötä monet ovat vaihtaneet kantojaan tai näkevät asiat toisista näkökulmista. Tämä on todettava luonnolliseksi osaksi arkkitehtuurin evoluutiota. Arkkitehtuurin parissa nähdään myös eniten arvoa sellaisessa toiminnassa, jossa rakennetaan visuaalisia innovaatioita, jotka muodostavat yhteen nivoutuneen kokonaisuuden, joka on hahmotettavissa esimerkiksi julkaisuissa, viestinnässä ja dokumentaatiossa. Tämä edellyttää paitsi korkealle kehittynyttä alan käytäntöjen hallintaa, myös visuaalisen soveltamisen sekä taiteellisten prosessien osaamista.

Arkkitehti ei voi ulkoistaa kuvataidetta tai ohjelmien käyttöä ulkopuolisille – erityisesti sellaisessa tapauksessa, että hän toimii nykyaikana käytännön pääsuunnittelijana, joka kantaa vastuuta operatiivisesta ja käytännön toiminnasta sekä joutuu ylläpitämään tarvetta kustannusten hallinnalle sekä itsenäisen taiteellisen linjan ylläpitämiselle. Tästä syystä arkkitehdilla voitaisiin nähdä olevan uudenlaiset Vitruviuksen hyveet perusvaatimuksena (katso Kirja-arvostelu – Vitruvius 16.6.2016)

Vitruviuksen viisi perusvaatimusta Poutvaaran nykyaikaan soveltamana ja arkkitehtuurin luonne

Ensimmäinen periaate: Arkkitehtuuri lähtee arkkitehdistä mutta on myös tiedettä

Arkkitehdin tulisi hallita yleistieteet ja oman alansa edellyttämät sovellettavat erikoistieteet. Tieteiden perusteella arkkitehdin tulee määrittää oman arkkitehtuurinsa muodostama tieteellinen kokonaisuus, joka on vuorovaikutuksessa soveltavien erikoistieteiden kanssa ja kehittyy yleistieteiden mukana. Arkkitehti on laajamittaiseen käytännön työhön soveltuvin, kun hänellä on toimiva näkökyky, tilanhahmotus, rajaton kyky kommunikoida ja liikkumiskyky – sekä vastata vuosikausia jatkuvista projekteista sekä kyky seurata teknistä kehitystä – tämä asettaa hänelle korkeampia vaatimuksia suorituskyvystä, aisteista, toimintakyvystä, viestinnästä ja pedagogisesta osaamisesta kuin muulle väestölle. Arkkitehdin ammatti on kuitenkin samalla myös yleisammatti, jota voidaan toteuttaa myös muussa roolissa kuin suunnittelijana – korkeilla vaatimuksilla viitataankin aktiivisiin suunnittelijoihin.

Toinen periaate: Arkkitehdin ammatti on opittava ja maailma on hallittava

Arkkitehdin tulee hankkia itselleen peruskoulutus, lisätä kasvavasti kokemustaan ja hankkia kasvavasti täydennystä koulutukselleen. Nykyaikainen arkkitehdin vaatimus on pysyä myös ajan tasalla tietotekniikan kehityksestä. Arkkitehdin ammattia tulee tarkastella historiallisessa jatkumossa ja yhtenä ammattina monien joukossa, joista arkkitehti on suunnittelutyössä tärkein rakennushankkeiden suunnittelussa ja toteuttamisessa rakennesuunnittelun ja teknisen suunnittelun ohella. Arkkitehdin tulee tarkastella maailmaa sekä paikallisesti, alueellisesti, globaalisti että monipaikkaisesti ja monialueellisesti. Arkkitehdin tulee hallita perustaidot kommunikoida, hankkia tietoa ja rajoitteiden puitteissa liikkua kaikkialla maailmassa.

Kolmas periaate: Arkkitehdin ammatissa on osattava kaikki vanha, nykyinen ja uusi

Arkkitehdillä tulee olla toimiva yhteys veisto-, kuva- ja audiovisuaalisiin taiteisiin ja sen uudempiin ilmiöihin sekä niiden soveltamiseen. Arkkitehdin on pystyttävä rekisteröimään ympäristöään ulkomuistista sekä tallentamalla piirtämällä, muulla kuvataiteella, valokuvaamalla ja uudemmilla digitaalisilla menetelmillä. Piirtämisessä tulee hallita niin mekaaninen kuin digitaalinen ja vektoripohjainen piirtäminen kuin mallintaminen, sekä perustieteistä tulee hallita fysiikka, matematiikka ja sen geometria, kemia ja näistä oman alansa sovellukset. Ammatin aikaulottuvuudessa tulee ymmärtää historia ja keinot siihen vaikuttamiseen. Ajattelussa tulee olla hallussa filosofisen ja teoreettisen ajattelun perusteet ja kyky hahmottaa nämä arkkitehtuurin parissa. Muista erikoisaloista arkkitehdilla tulee olla perustiedot kaikista taiteista kuten kirjallisuudesta ja musiikista ja yhteiskunnallisista aloista kuten oikeustieteestä, ihmisiin liittyvistä aloista kuten lääketieteestä sekä psykologiasta ja yleisaloista kuten maailmasta ja maailmankaikkeudesta. Ammatin harjoittamisessa tulee hallita toimintamaan kieli ja sillä viestiminen sekä paikalliset rakentamista koskevat lait, normit, säädökset ja käytännöt.

Neljäs periaate: Arkkitehtuurissa tehdään päätöksiä maailmasta

Arkkitehdin tulee hallita rakentamiseen liittyvät suhteellisuusperiaatteet ja perustelut. Hänen tulee ymmärtää vaikutuksensa ja vuorovaikutuksensa rakentamisen parissa ja paikallisen yhteiskunnan esittämät tavoitteet ja sen tarvitsemat perustelut. Myös vaikutukset ympäristöön tulee ymmärtää ja pyrkiä edistämään ympäristön etuja, niin ekologisella kuin inhimillisellä tasolla. Arkkitehdin tulee suunnitella osana ihmiskunnan ajallista jatkumoa, mutta silti liittyen omaan aikaansa ja pyrkien osaltaan vaikuttamaan historian kehitykseen.

Viides periaate: Arkkitehtuurille nykymaailma on osa arkkitehtuuria

Arkkitehdin tulee tuntea ihmiskunnan ja eläinkunnan arkkitehtuuri aikojen alusta lähtien nykyaikaan ja hahmotettavissa olevaan tulevaisuuteen. Hänen tulee hallita modernin arkkitehtuurin viimeisen 200 vuoden aikainen rakentamistapa sekä tuntea mahdollisimman laajasti olemassa olevaa rakennuskantaa vuosituhansien ajalta. Taitoina on oltava myös tietokoneiden sekä laskimien ja internetin sekä näiden ohjelmien käyttäminen – on osattava myös soveltaa kartoitusta ja satelliittiteknologioita kuten paikkatietoa ja satelliittikuvausta sekä tarvittaessa pystyä selvittämään sijainti sekä sen olosuhteet missä tahansa maapallolla ja rajoitusten puitteissa myös avaruudessa ja muilla taivaankappaleilla.

Arkkitehtuurin luonne

Arkkitehtuurin perusperiaatteina on hallittava: organisoiminen ja koostumus, asioiden järjestys rakenteelliseksi, materiaaliseksi, fysikaaliseksi sekä koettavaksi kokonaisuudeksi, visuaalisesti sekä esteettisesti hahmotettavat arvot ja niiden toteutuminen materiaalisina ratkaisuina eri aikaulottuvuuksissa – näiden arvojen perusteet, uudemmat tulkinnat sekä periaatteiden kehittäminen, rakennustoimenpiteiden perusteltu kokonaisuus niin käytön, toiminnallisuuden kuin elinkaaren sekä sen eri vaiheiden osalta. Arkkitehtuurissa on sovellettava yleisen edun näkökulmaa ja eettisesti sekä ympäristöllisesti kestäviä periaatteita yhtä lailla kuin ajateltava rakennuksen tarkoituksenmukaisuutta sen käyttöön ja käyttäjien etuja. Arkkitehtuurilla on myös arvoa osana rakennustaidetta itseään, joka asettaa sille toiminnallisia käyttöä pidemmälle meneviä vaatimuksia – samalla arkkitehdin on myös muistettava, että osa rakennuskannasta on tarkoitettu tilapäiseen ja epämuodolliseen käyttöön. Tämä näkyy erityisesti siinä, että arkkitehtien on ammattikuntana vastattava rakennustavan ja kaavoituksen kehittämisestä ja valvomisesta.

Revit-oppaat edistävät arkkitehdin ammatissa tarvittavia taitoja

Revit-ohjelmaoppaita on saatavissa Suomen kirjamarkkinoilla kahdesta kolmeen sataa. Sybex- ja Ascent-sarjoja lukuun ottamatta muut ovat joko yksittäisiä aloitusteoksia tai erityisteemaan liittyviä oppaita. Useimmat teokset ovat aloitustason Revit-oppaita, joissa käsitellään vain perusteita eikä edetä pidemmälle. Sybexin kirjat pyrkivät hallitsemaan pääosin koko Revit-kokonaisuuden kolmivaiheisilla oppailla, kun taas Ascentin oppaissa on perusoppaiden ohella myös erikoisaihepiirien kurssioppaita, mutta ei kokonaista yhtenäistä kurssisarjaa. Ascentin oppaat ovat asiasisällöllisesti asiallisempia ja sisältävät vähemmän henkilökohtaista otetta materiaalissa. Ascentin kirjatoiminta liittyy enemmänkin koulutustoimintaan USA:ssa, josta Suomeen on päätynyt vain itseopiskelukurssikirjoja. Puolestaan Sybex ei järjestä koulutustoimintaa, vaan ainoastaan julkaisee itseopiskelukursseja. Koulutusoppaiden valinta on ajankohdasta ja henkilöstä itsestään riippuvaista.

Itse en näe yksittäisen aloitustason kirjan tekoa kovin arvokkaana, ellei samalla julkaista pidemmälle etenevää kirjasarjaa ja tuoteta kirjoja korkeakoulutustason asiantuntijaryhmällä, joka harjoittaa käytännön koulutustoimintaa useassa eri yrityksessä konsulttina. Näin myös alan ainoat varteen otettavat yritykset Sybex ja Ascent ovat tuottaneet kirjansa. Käytännön tasolla nämä suuremmat yritykset ovat myös liiketoimintamalliltaan kannattavia, sillä niillä on pohjana laajempi monialainen organisaatio, jossa voidaan hyödyntää laajempaa hallintoa, monialaista työryhmää ja kaupallisia kontakteja Revit-ohjelman tuottaneen Autodeskin kotimaassa. Arvioni mukaan yksittäisen Sybexin Revit-oppaan tuottamiseen on hyödynnetty noin 3-5 henkilötyövuotta aikaa noin 10-15 hengen monialaisella työryhmällä, jolla on aktiivisia yhteyksiä yli kymmeneen suureen Revit-ohjelmaa käyttävään yritykseen sekä Autodeskiin. Koulutusoppaiden laatimisessa on käytetty myös 1980-luvulta alkaen kertynyttä pedagogista ja käytännön osaamista ja aktiivisesti viimeisen 20 vuoden aikana kertynyttä koulutusosaamista vähintään kymmenistä tuhansista koulutustapauksista. Oleellisinta on, että Autodeskin ohjelmissa paras asiantuntemus on Autodeskilla, joka harjoittaa ohjelmiin liittyen myös yhteistyötä.

Perustasolla Revit-ohjelmasta ei ole järkevää kirjoittaa kokonaisvaltaista opaskokonaisuutta, joka olisi alle 2 000 sivua. Aloitustasolla olevien oppaiden tekeminen on siten haastavaa, että se edellyttäisi pedagogisesti harkittuja kokonaisuuksia ja laajempaa tuotanto-organisaatiota, joka käytännössä sujuisi vain Autodeskin valtuutetun yhteistyökumppanin osaamisella, jossa olisi mielellään oltava myös Autodeskiin liittyvää tuotekehittelyosaamista. Tätä ei voida saavuttaa, ellei ole ollut koulutusopasalalla jo valmiiksi. Lyhyiden oppaiden tekeminen on kuitenkin suhteellisen helppoa, mutta ei kannattavaa, sillä julkaisuja tuottavia alan yrityksiä on kirja-alalla kymmeniä tai myös multimediajulkaisujen, kuten YouTuben, puolella satoja. Revit-ohjelmaan liittyvien harrastejulkaisijoiden ja freelancerien määrä on puolestaan kymmeniä tuhansia, mutta se ei ole taloudellisesti kannattava strategia. Revit-ohjelma on luonut myös uuden ilmiön, jossa kymmenet tietokonekonsultit tai freelance-arkkitehdit ovat julistautuneet olevansa helposti lähestyttäviä ”Revit-heppuja”. Tämä voi perustasolla kiinnostaa nuoria opiskelemaan ohjelmaa, mutta ammattilaispiireissä herättää enemmänkin myötähäpeää. Revit-ohjelmaan ei liity vain se, että opiskellaan sen toimintoja ja pystytään suorittamaan ohjelmalla tietynlaisia temppuja. Revit-ohjelma ei ole piirtämis- tai mallintamisohjelma, vaan se on työskentelyalusta, johon voidaan siirtää kokonaiset rakennusprojektit. Tällainen itsessään edellyttää ammattimaista lähestymistapaa ja kurinalaisia asiaan keskittyneitä työskentelymenetelmiä, jossa tarkastellaan ohjelmatyöskentelyä osana laajempia ammattikäytäntöjä ja käytännön suunnittelutyötä.

Revit-ohjelma on ensisijaisesti työskentelyalusta, jonka yritys valitsee toteuttaakseen paikallisten standardien mukaisen prosessin ja tuottaa sen vaatimukset edellyttämän suunnitelman. Revit-ohjelmien käyttötavat ovat myös yrityskohtaisia, joten Revit-osaaminen ja koulutus jakautuu myös yrityskohtaiselle tasolle, joka ei ole julkista, vaan useammin ruohonjuuritason osaamista. Korostaisin, että edes näkemällä projektien lupadokumentit ulkopuolinen suunnittelija ei pysty hahmottamaan toisen suunnittelijan Revit-projektia tai sen tietomallia – laatutason ja tuttujen elementtien tunnistaminen tai lupavaatimusten mukaisten asiakirjojen lukeminen on toki mahdollista. Tämän ohella vain harva toimisto kehittää radikaalisti täysin omia Revit-standardeja, sillä yhteistyökykyä eniten helpottaa muiden suunnittelijoiden kanssa mukautumiskykyiset Revit-standardit. Käytännössä kaikki Suomen Revit-pohjaiset arkkitehtitoimistot pohjautuvat harvoihin yrityskohtaisiin asiantuntijoihin, muutamiin Autodeskin yhteistyökumppaneina toimiviin konsulttiyrityksiin, harvoihin heidän konsultteihinsa ja yleisin liiketoimintamalli on pitkäaikaisen arkkitehdin keskittyminen yrityksen tietotekniikan kokonaishallintaan sekä sen pohjalta tapahtuvaan suunnittelutoimintaan. Yleensä tietomallintamisessa toimiva liikkumavara itse Revit-standardeilla on pieni, mutta graafisella, visuaalisella ja mallintamispohjalla suuri. Revit-perehtymisessä kaikki perustasolla tarvittava löytyy kirjoista ja yleisiltä internet-sivuilta, mutta myös DVD-tallenteet voivat käytännössä olla hyödyllisiä ja julkaisutoimintana kannattavia, mutta yleisemmin Revit -videot jäävät lähinnä mainosten tai harrastelijaluonteisen julkaisutoiminnan tasolle. Erityisemmin painottaisin Autodesk-yritystä lähteenä, sillä se on ohjelmien käyttäjille ainoita tahoja, joka kykenee joko ratkaisemaan vaikeimmat tapauskohtaiset ongelmat tai kertomaan, että ongelmaan ei ole odotettua ratkaisua. Käytännössä Autodesk on jo valmiiksi kuullut käyttäjiltä kaikki ohjelman puuttuvat toiminnot ja ominaisuudet, mutta tästä löytyy jatkuvasti uusia näkökulmia ja osittain tämän seurauksena ohjelmat kehittyvät joka vuosi.

Käytännön Revit-osaaminen ei ole ihmisen aivotoiminnalla hallittavissa käyttämällä päälähteenä harrasteluonteista julkaisutoimintaa. Myöskään Revit-käyttäjäfoorumit eivät voi toimia pääasiallisena lähteenä Revit-ohjelmalle, sillä niissä kyllästyttäisiin arkkitehteihin, jotka kysyisivät koko ajan yksinkertaisia kysymyksiä. Käytännössä jos ammattilaiset julkaisisivat YouTubeen noin 100 000 videon sarjan, jossa olisi 50 000 tuntia sisältöä, ja YouTuben algoritmi julkaisisi vain Revit-aiheisia videoita, niin tällöin YouTubea voitaisiin käyttää lähteenä Revit-ohjelmalle. Käytännössä tämän sarjan videot olisi myös kokonaan päivitettävä noin 5 vuoden välein. Tämän ohella YouTubessa olisi oltava ympärivuorokautisesti vähintään kymmeniä kysymyksiin vastaavia livestriimauksia tekeviä konsultteja, jotta voitaisiin tavoittaa tasavertaisesti koko käyttäjäyhteisö. En kuitenkaan pidä todennäköisenä, että YouTubesta tehtäisiin ainoastaan Revit-viestintään kehittynyt alusta. Pääasiallisena perustana on, että YouTubessa on myös muuta sisältöä, jota pidetään Revit-sisältöä tärkeämpänä. YouTuben algoritmi näkee Revit-ohjelman ensisijaisesti tapana houkutella nuoria arkkitehtejä käyttämään YouTuben muita sisältöjä sen yhteydessä, kun he katsovat Revit-videoita.

YouTubessa on yli 800 miljoonaa videota, joissa on videosisältöä noin 18 000 vuoden verran – suurin osa tästä sisällöstä on viihdettä tai etupäässä tekijöitä itseään kiinnostavaa sisältöä. Välttämättä eräänlainen RevitTube ei konsulttiyrityksenä olisi itsenäisenä kannattava. Esittämälleni liiketoimintamallille on kuitenkin olemassa oleva vertailutapaus: Revit-ohjelman julkaissut Autodesk. Sille toimintamalli tuottaa tietopalveluja omista ohjelmista vastinepalveluna tilausasiakkaille on kannattavaa. Tavoitteena on tuottaa ohjelman käyttäjien tilausmaksuille katetta. Ammattilaistasolla YouTubesta voidaan nähdä pääasiassa mainoksia, mutta niiden joukossa on myös Autodeskin sisältöä, jonka tavoitteena on houkuttaa YouTuben käyttäjät katsomaan Autodeskin omia sivustoja, niiden tietoresursseja ja perehtymään käyttäjäyhteisöön. En näkisi tällaista toimintaa tuottavana Autodeskin ulkopuoliselle yritykselle, joka ei ole keskittynyt vain omiin ohjelmiinsa. Yleensä osaamisen kehittäminen edellyttää myös vuorovaikutusta, joten pelkkä passiivisesti seurattava ja katsottava materiaali ei tuota osaamista käytännössä. Autodesk keskittyy ohjelmiensa tuotekehittelyyn ja siten se on luontevin lähde, joka arvioi vuorovaikutuksessa käyttäjien kanssa ohjelmaa ja pitää käyttäjät ajan tasaisena ohjelmiensa käytöstä sekä niiden ominaisuuksista.

BIM-konsulttien yksi ajatus on toimia vaihtoehtona itse ohjelman kehittäjälle. Sen sijaan, että kehitettäisiin Autodeskin neuvontapalveluille korvaaja, olisi yksinkertaisuudeltaan vastaava ratkaisu valmistaa oma uusi tietomallintamisohjelma. Esimerkiksi Trimble, Dassault Systèmes tai vielä tuntematon kiinalainen suuryritys olisi kiinnostunut ostamaan tällaisen ohjelman tuotevalikoimaansa. BIM-ohjelmamarkkinat edistyneimmällä tasolla ovat nykyään jakautuneet Autodeskin, Graphisoftin ja Bentleyn välille, mutta suuremmilla satojen miljoonien eurojen aloitusinvestoinneilla on mahdollista rakentaa uusia ohjelmavaihtoehtoja. Käytännössä alalla toimimiseen tarvittaisiin kuitenkin miljardien eurojen liikevaihdon emoyritys, sillä ensimmäiset vuodet tai vuosikymmen olisi taloudellisesti tappiollista. Kuten yrityslistauksessa on mainittu, kaikki alan yritykset investoivat tuotekehittelyyn vuositasolla yli sata miljoonaa euroa tai dollaria ja kaikkien tuotekehittelyssä työskentelee yli tuhat henkeä. Tuntemattomasta Startup -yrityksestä lähtevä uusi tietomallintamisohjelma samalla mallilla kuin tietokonepeleissä on kiinnostava spekulaatio, mutta tietokonepelin ja BIM-ohjelman vertaileminen käsitetasolla kertoo enemmänkin puutteellisesta koulutuksesta ja ymmärryksestä. Vaikka kaikkien BIM-ohjelmien suunnittelussa on ollut mukana käytännössä ammattia harjoittavia arkkitehtejä ja insinöörejä, eivät he silti ole olleet alan parhaita ja on filosofisesti mahdoton ajatus tuottaa BIM-ohjelmaa, joka valmiiksi ilman erityisempää työtä suunnittelisi rakennuksen valmiiksi pelkällä algoritmilla.

Olen monesti korostanut, että termi parametrinen suunnittelu ja sen hahmottaminen arkkitehtuurikoulutuksessa on yleisemmin yksinkertaistamista ja propagandaa – jolla pyritään perustelemaan käsitetaiteellisia rakenne-arkkitehtuuri-installaatioita. Revit-ohjelma on itsessään parametrinen suunnitteluohjelma, joka toimii parhaiten, kun sen elementit ovat parametrisiä. Parametrinen työskentely sisältää esimerkiksi referenssitasoja ja viiteverkkoja tai rakennuselementtejä, joiden päämitat on määritelty parametrisillä vaihteluväleillä. Näiden muokkaaminen on mahdollista sekä visuaalisilla että mitoituksellisilla periaatteilla. Tämän ohella parametriset määritteet ja elementteihin liitetty tietosisältö mahdollistaa rakennuselementeistä muodostuvan jatkuvasti täydentyvän rakennustietoa sisältävän tietokannan, joka on esimerkiksi tageina näkyvien tyyppimerkintöjen kautta käytettävissä tietokantana. Siinä missä historiallisella aikakaudella tietokantoja ylläpidettiin käsin laskelmalla ja taulukoimalla, Revit-ohjelmassa vastaava piilomuodossa ohjelmoidaan elementteihin, josta vastaavat tiedot ovat saatavissa tietokantoina, jotka tulevat itse tietomallista. Nämä ominaisuudet toimivat niin Revitin arkkitehtuuri- kuin rakennesuunnittelussa. BIM-tiedonhallinta ja parametriset ominaisuudet sisältävät huomattavasti laajemmat mahdollisuudet ja rakennusalalle soveltuvammat käytännöt kuin aiemmissa CAD-sovelluksissa. Tämä johtuu siitä, että BIM-ohjelmat ovat valmiiksi suunniteltu toimivan parametrisinä rakennussuunnitteluohjelmina, kun taas CAD-ohjelmat ovat lähtökohdiltaan suunniteltu vastineeksi historialliselle 3D-piirtämiselle.

Rakennesuunnittelu on pitkälti pohjautunut perustapauksiin, joita hahmotetaan leikkaus- ja pohjapiirroksien kautta ja on ollut harvinaisempaa, että rakennetta varten luodaan 3D-malleja. Kuitenkin BIM-aikakauden myötä rakennusten 3D-arkkitehtuurimalleista on tullut uusi standardi ja monet arkkitehtitoimistot suunnittelevat tarkoituksellisesti rakenteita, joiden rakennesuunnitteluun pelkät 2D-mallit eivät riitä. Itse suhtaudun tähän ristiriitaisin asentein. Ensinnäkin pidän perustasolla innovatiivisuusasteeltaan vähäisenä sellaista toimintaa, jossa arkkitehti suunnittelee rakenteisiin silmämääräisiä kulmien ja mittojen epätarkkuuksia – jos taustalla ei ole merkittävämpää ideaa. Toisaalta näen positiivisena, jos arkkitehti suunnittelee merkittäviä 3D-rakenteita sellaisella käsitteellisellä idealla, joka ei toimi lainkaan 2D-suunnittelulla rakennetasolla ja edellyttää vaativampaa laskentaa, kuten uudempia vain tietokoneella hallittavia matemaattisia laskentamalleja. Periaatteessa kummallakin tasolla on rajoituksensa, eikä tähän ole yksiselitteistä ohjetta. Yhtä lailla perinteisellä laskennalla voidaan onnistua tuottamaan hyviä kolmiulotteisia ominaisuuksia kuin uudemmalla suunnittelulla tai laskennalla voidaan tuottaa uudenlaisia 3D-rakenteita, jotka lopputulokseltaan näyttävät pelkistyvän kaaviomaiseen 2D-ideaan tai kaavioimaiseen 2D-leikkaukseen. Kaikista kohteista on arkkitehtuurissa ja rakennesuunnittelussa esimerkkejä, yleensä ammattikunta tietää, mistä on missäkin tapauksessa kysymys. Uudenlaista 3D-arkkitehtuuuria ja sitä tukevaa 3D-rakennesuunnittelua, joka on ammattikunnan varauksettomasti arvostamaa, on maailmalla melko vähän, ja yleensä pääsuunnittelijat edustavat yli 40 vuotta alalla toiminutta osaajakuntaa. Osa näistä pääsuunnittelijoista on kerännyt ympärilleen niin asiantuntevan joukon, että heidän ei itse tarvitse käyttää tietokoneita. Mahdollisuus tällaiseen toimintatapaan on kuitenkin erittäin harvinaista ja nostaa toimintakustannuksia yleensä sellaiselle tasolle, että se on harvoin taloudellisesti kannattavaa. Yleensä myös rakennuksen tilaaja ei ole valmis venyttämään budjettia ja rakennuksen suunnitteluaikaa vastatakseen arkkitehtuurin ammattikunnan sisäisesti ymmärtämiin abstrakteihin laatuvaatimuksiin.

Valtaosa Suomessa nykyaikaisen rakennussuunnittelun parissa toimivaa ammattikuntaa on siirtynyt uuteen ikäryhmään: vanhemmat suunnittelijat toimivat yleensä asiantuntija- ja hallinnointitehtävissä, keski-ikäiset ja kokeneet suunnittelijat ovat opetelleet käyttämään tietokoneita ja suorittavat suunnittelunsa tietokoneella käyttäen tukevina menetelminä myös vanhoja menetelmiä – ja nuoret ja vähemmän kokeneet suunnittelijat tekevät mitä osaavat tai mitä heille opastetaan. Suomalaisissa arkkitehtitoimistoissa toimitaan pitkälti tehokkaalla kustannusrakenteella – toimistoissa yleensä on pieni hallinto ja pääsuunnittelijat vastaavat arkkitehtuurisuunnittelusta – monesti toimistoissa on vain yksittäisiä henkilöitä, jotka vastaavat kaikista tehtävistä. Suuremmilla toimistoilla on varaa erikoistuneisiin kapean sektorin asiantuntijoihin, monialaisiin sektoreihin ja harjoittelijoihin. Arkkitehtuuritoimistot ovat yleensä kuitenkin kapealle erikoistuneita ja toimivat pienellä henkilöstöllä – tähän vaikuttaa ammatin yleistyminen ja arkipäiväistyminen, jolloin vastaavilla taidoilla varustautuneita kilpailijoita on entistä enemmän. Ne perustaidot, joilla pääsuunnittelijat pärjäsivät 1970-1980-luvuilla CAD-kauden alettua ovat nykyään korvaantuneet BIM-taidoilla ja uudella aikakaudella rutiinitehtäviä suorittavat avustajat ovat kustannus- ja tehokkuussyistä pudonneet pois ja korvaantuneet BIM-operaatioiden sisäisillä toiminnoilla.

BIM-ohjelmien rutiinityötä säästävät automaattisoidut toiminnot eivät itsessään ole verrattavissa esimerkiksi käsityön vaihtumiseen teollisuustyöhön. Aiemmin käytäntönä oli käyttää harjoittelijoita matalasti palkattuihin aikaa kuluttaviin tehtäviin, joissa oli yksinkertainen työnkuva ja paljon toistoa. Nykyään nämä tehtävät ovat kadonneet automatisaation kautta, jossa on korkeat osaamisvaatimukset. BIM-operaatiot edellyttävät paljon osaamista, mutta kattavat aiemmat osa-alueet. Tämä on verrattavissa esimerkiksi siihen, että vaateteollisuudessa ennen talouskohtaisesti kudottiin rukilla lankaa vaatteisiin, jotka kudottiin itse omaan käyttöön. Nykyään lankojen teko tapahtuu automatisoidulla teollisuudella ja kokoaminen ja ompelu halpatyömaissa. Vaatetyö nykyään toimii ihannemallin mukaisesti siten, että verkkokaupasta valitaan vaate, joka toimitetaan halpalähetin kautta kotiin ja vaate siirtyy omaan esittelykäyttöön esim. Instagram-kanavan kautta, josta tulee mainostuloja, jotka pienellä osalla käyttäjiä voivat kattaa esim. vaatteiden hinnan sekä muita elämiskuluja. Aiemmin vaatteet piti tehdä itse, mutta nykyään vaatteiden hankkimisesta voidaan saada palkkaa. Vastaavasti ennen rakennussuunnittelu sisälsi yksinkertaisia kaavoja, joita toistettiin halpatyönä, nykyään nämä kaavat on koneellistettu ja automatisoitu ja koneen käyttäjä tekee suunnitelman korkean osaamisen työnä, joka kattaa yrityksen kustannukset, mutta enää käytössä ei ole kymmenien halpatyöntekijöiden piirtäjiä, jotka tekevät yksinkertaista toistavaa työtä, vaan toistotyöstä vastaa ohjelma, siis algoritmi, jonka käyttöä suunnittelija hallinnoi.

Siirtyminen mekaanisesta työstä ohjelmoitavaan prosessiin ja myöhemmin algoritmialustalla toimimiseen sisältää vaikutuksia myös työn tekijänoikeuksiin yhtä lailla kuin yhtenäistää käytäntöjä. Koska menetelmä ei ole patentoitu, vaan on kaikkien ohjelman käyttäjien hallussa, varsinaisen lisäarvon tuottaa soveltaminen käytännössä, neuvotteluosaaminen, innovaatiotoiminta ja yrityskohtainen maine, jota voidaan markkinoida, ja joka voi itsessään tuottaa lisätuloja yritykselle sekä voittoa innovaatio-, soveltamis- ja neuvotteluosaamiselle. Monesti osa innovaatiotoimintaa on yrityskohtainen visuaalinen toimintatapa ja sanallinen sekä numeraalinen tiedonhallinta. Tavaramerkkinä olevat piirroskäytännöt tai vakiorenderöijä ovat korvaantuneet algoritmialustan tuottamilla rajattomilla mahdollisuuksilla. Vaikka tällöin perustasolla saadaan yhtenäinen tuotos, kuitenkin suurempaa innovaatiotoimintaa on kehittää uusia perusmalleja ylittäviä tapoja ratkaista tuttu ongelma. Visuaalisissa kokonaisuuksissa on harvoin kysymys rekisteröitävistä oikeuksista, mutta kylläkin tekijänoikeuksista. Edelleen suunnittelun innovaatiot ovat yleisemmin suojattavissa tuotantosuojan sopimuksina. Soveltamista ja neuvotteluosaamista voidaan suojata yhtä lailla sopimuksin kuin myös rajaamalla viestintää. Yksinkertaisimmillaan algoritmiin pohjautuva arkkitehtuuritoiminta tarkoittaa esimerkiksi uusien patentoitujen tuotteiden lisenssien myymistä, omaa tuotantoa, konsultaatiotoimintaa ja erikoisosaamista edellyttävää suunnittelutoimintaa, kuten konseptisuunnittelua.

Samaa osaamista voidaan tehdä niin Revitillä kuten vaikeammalla MicroStationilla tai helpoimmalla ArchiCAD-ohjelmalla. Koska vastaavaa BIM-osaamista on sekä helppokäyttöohjelmilla että helpoimmalla BIM-vaatimukset täyttävällä ArchiCAD-ohjelmilla, asettaa tämä tavoitteen Revit-käyttäjille suorittaa sellaisia suunnitteluoperaatioita, joita ArchiCAD-käyttäjillä ei ole osaamista toteuttaa tai helppokäyttöohjelmilla ei voida vastata virallisiin vaatimuksiin – käytännössä kyseessä on idea, että ohjelman tehokkuutta ja toimintoja tulee työntää mahdollisimman vaikeaan ja hankalaan suuntaan, jotta Revit-ominaisuuksia voisi soveltaa. Revit-ominaisuudet ovat parhaimmillaan vaativassa arkkitehtuurisuunnittelussa, jossa suunnitellaan keskimääräistä suurempia tai suunnitelman laadun osalta eri tasoilla vaativampia kohteita. Suomessa tämä tarkoittaa Suomen lehdistössä näkyvimpiä kohteita, tilavuudeltaan suurimpia ja korkeimpia rakennuksia sekä toteutushankkeita vaativimmille asiakkaille. Kansainvälisellä tasolla on kymmeniä laatuarkkitehtuurin suunnitteluyrityksiä, jotka ovat erikoistuneet ei-toistettaviin yksilöllisen linjan suunnitteluratkaisuihin. Haasteena tällöin on korkeat kustannukset ja vaikea rakennettavuus, ja monien nimekkäiden arkkitehtien suunnitelmat muistuttavat toisiaan – joissain tapauksissa asiakkaat ja käyttäjät ovat myös pettyneet suunnitelmien sisältöön kuten esimerkiksi kokeneet kohteiden keskittyneen vain julkisivukonseptin tai rakennusmassan suunnitteluun. Toisaalta vastaavat ongelmat ovat yleisiä myös etupäässä kotimaassa tunnettujen tavanomaisten arkkitehtien töissä.

Nykyaikainen arkkitehtuurisuunnittelu sisältää haasteita omaperäisyyden yhtä lailla kuin liiketoimintamallin kannalta. Käytännössä helppoihin tehtäviin on niin paljon valmiita vakiomalleja, joiden kustannustaso on alhainen, että näistä tehtävistä tarjotaan aiempaa alempia palkkioita ja alan sisäinen kilpailu laskee myös palkkiotasoa. Näistä syistä nykyaikainen arkkitehtuurisuunnittelu tuottaa parhaiten ansioita vaativimmissa kohteissa, jotka voivat olla niin haastavia, että kukaan kilpailijakaan ei pysty tarjoamaan vaihtoehtoista ratkaisua. Toisaalta vaikeampien ja suunnitteluraameja pidemmälle vievien hankkeiden osalta on myös kustannusrakennehaasteita, mikä nostaa hankkeiden toteutuskustannuksia ja sen kautta tekee hankkeista vaikeammin taloudellisesti toteutettavia sekä nostaa toteuttamisen riskiastetta sekä yleiskustannuksia – suuri, vaikea ja monimutkainen hanke ei välttämättä sekään tuota paremmin kuin suurempi määrä yksinkertaisia perustason hankkeita. Suomessa ollaan toistuvasti päädytty tilanteeseen, jossa rakennusyhtiöt ovat tuottaneet Suomen parhaimmilla ja vaativimmilla rakennushankkeilla maan suurimmat yksittäiset operaatiotappiot. Yleensä tämä vahvistaa sen toteamuksen, että arkkitehtuuri ei ole yritystoiminnan aloista tuottavin, mutta on haastavimpia sekä yhteiskunnallisesti näkyvimpiä aloja. Tämän ohella ajanhallinta on suunnittelussa kaikkien vaiheiden ongelma, mutta itse BIM-prosessi on osin kehitetty 4D-BIM eli ajallisen BIM-prosessin hallintaan.

Miksi arkkitehtitoimistojen kannattaisi siis erikoistua Revit-ohjelman käyttämiseen? Revit ei ole välttämätön BIM-suunnittelulle, vaan se on keskimmäinen kolmesta eri vaikeustason varsinaisesta markkinoilla olevasta BIM-ohjelmasta. Revit-ohjelman hallitseminen ei ole myöskään kaikille suunnittelijoille tarpeellista – esimerkiksi sisustusalalla voidaan hyvin pärjätä ei-BIM-ohjelmalla, jos tavoitteena on vain täydentää arkkitehtimallia ei-kantavilla rakenteilla, väreillä, valaisimilla, sisustusobjekteilla ja materiaalipinnoilla. Monet tekniset suunnittelijat voivat toteutuspuolella työskennellä BIM-mallin täydennyksillä, jotka eivät muodosta 3D-toiminnallista osaa BIM-mallista. Edelleen osa arkkitehdeistä ei ole erikoistunut suunnitteluun vaan johonkin suunnitteluun liittyvään erikoistuneeseen tehtävään, suunnittelun toteuttamiseen liittyvään rooliin tai hallinnointiin. Oma perusteluni onkin, että Revit-ohjelman käyttämiseen kannattaisi erikoistua, jos on tarvetta ja edustaa sellaista ikäryhmää, että pystyy oppimaan ja omaksumaan uutta ja hallitsee tietokonepohjaisen työskentelyn: käytännössä tämä on jo nyt koskemassa kaikkia 2000-luvulla opiskelleita suunnittelijoita arkkitehtipuolella. Koska nuoremmat pääsuunnittelijat eivät voi lähtökohtaisesti toimia vanhempien pääsuunnittelijoiden tapaan, on heidän jo varhain hallittava koko suunnitteluprosessi, mukaan lukien Revit-työskentely ja -dokumentointi – tämä edellyttää ohjelman hallintaa. Revitin käyttäminen edellyttää arkkitehtuurin hallitsemista, kaupallisia ja suunnitelmakäsitteellisiä toimintaetuja syntyy myös rakennesuunnittelun hallitsemisesta – ja Revitin perusvaatimukset: englanninkielinen käyttöliittymä, monimutkainen määräykset ylittävä BIM-suunnittelu ja käytännön taidot tulisi hallita.

Revit toimintaympäristönä on hyvin haastava, mutta tarjoaa selkeitä etuja: pääasiallisena syynä siirtyminen BIM-aikakauteen on, että kasvava määrä suunnittelusta edellyttää BIM-suunnittelua ja useimmat rakennushankkeet on pakko dokumentoida ainoastaan vektorimuodossa olevilla PDF-dokumenteilla, joita ei voida tuottaa muulla kuin CAD- tai BIM-ohjelmilla. Käytännössä myös skannatut dokumentit edellyttävät piirtämistä puhtaaksi vektorimuotoon ja uusien piirrosten piirtäminen tusseilla on jäänyt kuvataiteelliseen rooliin sekä historialliseen perinnepiirtämiseen. Kun Revitin BIM-mallista saa peruspiirtämisen ohella myös sellaiset tussipiirroksia jäljittelevät efektit, joiden piirtäminen historiallisena aikana olisi vaatinut kymmeniä tusseja ja yli kymmenkertaisen työajan, on valinta perinteisen piirtämisen ja Revit-visualisoinnin välillä helppo. Revit sekä säästää työaikaa että yleisiä kustannuksia, mutta ennen kaikkea siirtää työskentelyn piirroskäsityöläisestä algoritmin hallinnoijaksi ja visuaaliseksi ohjelmoijaksi, jossa ohjelma vastaa niistä tehtävistä, jotka aiemmin jätettiin käsityöläisten tehtäväksi. Kaikki vähän vaativia tehtäviä vaativammat kohteet edellyttävät CAD- tai BIM-suunnitelmia. Arkkitehtuurialan ammattikäytännöt eivät enää täyty vanhoilla piirrosmenetelmillä tai -välineillä, mutta niiden hallitseminen on edelleen tärkeää yleissivistystä, perinteen tuntemusta ja toimii samalla huoltovarmuuden kannalta hyödyllisenä valmiustoimintana. Digitaaliset piirrokset menettävät viestintäkykyään sekä sisältöään, jos niiden tekijät eivät hallitse vanhoja piirrostekniikoita – vain historian tuntemisen kautta digitaalisissa piirroksissa on ammattialalla vaadittua uskottavuutta. Aivan kuten graafisessa suunnittelussa on syytä tuntea kirjoituksen, kirjapainotaidon ja kalligrafian historia, myös arkkitehtuurissa on syytä tietää koko ihmiskunnan visuaalisten taiteiden ja soveltavien taiteiden historia. Visuaalisessa esittämisessä on syytä hallita historiallinen syvyysulottuvuus, jotta voidaan välttää mielikuva, että viitataan vain nykyaikakauteen. Nykyisen aikakauden tuotanto ei sisällä riittävästi ja kattavasti viitteitä, jotta vain siihen viittaamalla voitaisiin hallita ihmiskunnan monituhatvuotinen historia.

Vaikka valmistalot voidaan mieltää helposti koottaviksi, niiden rakentaminen pohjautuu CAD- tai BIM-dokumentointiin sekä sen yhdistämiseen rakennusosien koneistettuun valmistamiseen. Nykyiset toimintamallit tukevat myös koneistettuja yksittäisten talojen elementtivalmistusta ilman laajempia sarjoja, vastaavasti myös valmistaloihin on tullut lisää muokkausvaihtoehtoja. Tämä on nykyaikaisen tiedonhallinnan ansiota. Arkkitehtuurialla tunnetaan laajemmin CAD- ja BIM-suunnitelmien väliset erot: kuten termi Tietomallintaminen kertoo, Building Information Modeling sisältää ylivertaisia etuja tiedonhallinnassa ja mallin käsittelyssä, jossa käsitellään tiedon ja mallintamisen elementtejä samassa suunnitelmassa. Nämä edut ovat suurimmillaan, kun rakentamisen vaatimukset ovat tavanomaista korkeammat. Arkkitehtuurikoulutus nimenomaan painottaa vaativampia kohteita, kuin ammattikouluosaamisella tai harrastelijaosaamisella rakennettavia valmiisiin malleihin pohjautuvia taloja. Toki tavanomaisellakin rakentamisella on arvoa, mutta arkkitehtuurissa painotetaan monimutkaisia kokonaisuuksia, muitakin kuin asuintaloja, ja ammatti tuottaa enemmän arvoa innovaatiotoiminnan kautta yhdistettynä vaativaan tekniseen suunnitteluun.

Monimutkaiset hankkeet edellyttävät esimerkiksi rakennustarvikkeiden hallinnan kannalta tehokkaampaa tiedonhallintaa ja edelleen vaativassa suunnittelussa on tarpeen tiedonhallinnalla käsitellä myös aikataulutukseen ja materiaaleihin liittyvää tietoa, jota saadaan vaatimukset täyttävällä tavalla tietomallista. Tämä on yksi tekijä, joka erottaa arkkitehtuuritietomallin sekä niiden ohjelmat sellaisista prosesseista, joissa vain 3D-mallinnetaan rakennuskohde tai käytetään sellaista suunnitteluohjelmaa, joka ei täytä tietomallintamisvaatimuksia. Edelleen kehittämällä tietomallintamiskäytäntöjä toimimaan mukana myös mahdollisimman aikaisissa suunnitteluvaiheissa, arkkitehtitoimisto voi saavuttaa toimintamalliinsa etuja, joka hyödyttää rakennushankkeen kaikkia osapuolia enemmän kuin sellaisessa tapauksessa, jossa suunnittelija vain suunnittelee konseptimallin rakennushankkeesta ilman tietomallintamiskäytäntöjä tai aikaista muiden suunnitteluosapuolien mukaantuloa hankkeeseen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että esimerkiksi SketchUp tai FormIt olisi pakko olla kaikissa alkuvaiheen luonnosteluvaiheissa työvälineenä – se tarkoittaa enemmänkin sitä, että muille taiteellisille työvälineille varattu aika ja työskentelytavat ovat kiireellisempiä ja niille varattava aika on lyhyempi – ja ne voivat korkeintaan olla täydentävässä roolissa – myös suuremmissa hankkeissa työryhmän on oltava koossa aiemmin sekä arkkitehdin pääsuunnittelijana on tehtävä vaativampaa työtä tehdessään varaukset muita osapuolia varten. Arkkitehtien suunnittelemat 3D-mallit rakennuksista ja konseptisuunnittelu voi toimia myös aloituspohjana käytännön toteutushankkeissa – ei ole järkevää rajata arkkitehtien toimintaa vain tilattujen rakennusten suunnitteluun ja toteutukseen, koska tällöin on vähemmän aikaa ja mahdollisuuksia innovaatiotoiminnalle ja arkkitehtuuriyritysten osaamisen kehittämiselle.

Arkkitehtuurin parissa pärjättiin 1980-luvulle saakka melko laajasti Suomessakin CAD-ohjelmilla. BIM-käytäntöjen kehittyminen alan valtavirraksi 1990-luvulta 2000-luvulle ei ollut itsestään selvää. Kehitykseen luotettiin sillä perusteella, että jo 1980-luvulla ennustettiin varmasti tietokoneiden kapasiteetin ja nopeuden kasvavan ja muistien sekä tietokoneiden osien suhteellisesti halpenevan ja 1990-luvun alussa nopeasti kehittynyt internet muodosti voimakkaimmin kasvavan talouden sektorin. Samalla myös näyttöteknologia sekä ohjausteknologia eteni, samoin kuin tulostimet ja tiedostojen tallentamistekniikat sekä tiedonsiirto. Yhdessä näiden tilannekuvan muodostavien tietojen perusteella myös rakennusala alkoi asettaa suurempia odotuksia tietokoneohjelmien ja suunnittelumenetelmien kehittymiselle. Monet suunnitteluyritykset ovat tietokoneajan eri vaiheissa pyrkineet mukautumaan muutoksiin siirtämällä vanhat suunnittelumenetelmänsä uusille alustoille. Paremmin tässä ollaan kuitenkin onnistuttu, kun itse uudet suunnittelualustat osataan, niiden mahdollisuudet tunnetaan ja kansainvälisessä kehityksessä ollaan mukana.

Vanhemmat tietokoneet ovat rehellisemmin laskimeen verrattavia koneita, mutta uudempi tietokoneiden kirjo kattaa myös sellaisia laitteita, joilla ei ole muuta kuin toimimatonta viihdearvoa. Siitäkin huolimatta viihdekäyttöönkin kehitetyt laitteet voivat olla 1980-lukuun laitteisiin verrattuna uskomattoman tarkkaan pienennettyjä ja hyvin tehokkaita. Nuorempi sukupolvi, joka on vauvasta lähtien selannut tablettia ja älypuhelinta ei välttämättä ymmärräkään, että nämä laitteet voivat vanhemmalle sukupolvelle tuntua äärettömän monimutkaisilta laitteilta, joilla on lelumainen käyttöliittymä, siinä missä he itse ovat joutuneet vuosikymmeniä seuraamaan hidasta teknologista kehitystä ja opettelemaan toimimista ilman vuosikymmeniä kehitettyä sujuvaa käyttöliittymää ja yksinkertaistettua käyttöjärjestelmää. Tämä on samalla syy siihen, miksi 1980-luvulta lähtien tietokoneita käyttänyt sukupolvi suhtautuu teknologiaan samalla myös epäilevästi ja tuoden esille järjestelmien puutteita kuten tietoturvaongelmia ja laitteistoja sekä järjestelmiä tuottavien tahojen tahallista yleisön harhaanjohtamista markkinoinnilla tai yleisesti valehtelulla. Koska tietokoneet ovat nykymaailman keskeisimpiä laitteita, on kriittisyys tietenkin yleisesti tarpeen.

Tietokoneet ovat käytössä parhaimmillaan silloin, kun käyttäjä tietää mahdollisimman paljon niiden laitteisto-osista, käyttöjärjestelmästä, lisävarusteista, ohjelmista ja viestintäjärjestelmistä, joista keskeisin on internet. Kun on käyttänyt alkeellisia ohjelmia ja tietää miten ne on koostettu, on aivan selvää, että käsitys miljardien merkkien laajuisesta käyttöjärjestelmästä sisältää myös epäilyksiä ohjelmien sisään rakennetusta tiedosta, jotka eivät käy käyttöliittymistä ilmi. Tämä terve epäily voi toimia myös samalla innoituksena ohjelmien kehittämiselle ja niiden tehokkaammalle käytölle. Siinä missä ennen tietokoneita ja ohjelmia suunniteltiin yrityksiltä yrityksille, on nykyinen käytäntö varoittaa kuluttajia tietokoneista ja tarjota palautekanavia ohjelmien ja laitteiden kehittämiselle. Enimmillään alan sisäinen keskustelu on johtanut avoimen lähdekoodin käyttöjärjestelmien rakentamiseen, jotka on julkaistu vapaaseen käyttöön. Ilmaisjulkaisemisella ei voida kuitenkaan kerätä rahoitusta tuotekehittelyyn tai asiakastukeen. Edelleen tietoturvaongelmat ovat johtaneet alan sisäiseen standardisointiin kuten PDF-tiedostoihin, teksti- ja kuvatiedostoihin, 3D-tulostuskäytäntöihin, yhteensopiviin liittimiin sekä muisteihin ja käyttöjärjestelmien sekä ohjelmien keskinäiseen yhteensopivuuteen. Rakennusalalla tärkeää on IFC-tiedonsiirtostandardi ja eri ohjelmatiedostojen välinen yhteensopivuus. Edelleen internet tarjoaa sekä eniten mahdollisuuksia että sisältää eniten riskejä.

Ohjelmat ovat samalla muuttuneet niin monimutkaisiksi, että edes niiden rakentajat eivät välttämättä tiedä ohjelmien ominaisuuksia, vaan osarooli ohjelmien käyttötoimintojen suunnittelusta siirtyy käyttäjille. Osin näin on käynyt myös sen kehityksen kanssa, jossa CAD-ohjelmien sivutuotteena tullut rakennusten 3D-CAD-mallintaminen muuttui vähitellen 3D-BIM-mallintamiseksi. Koska BIM on laajalti kehitetty ja hyväksytty käyttöön, on ohjelmien kehittämiseen myös painotettu niin, että laitteistojen kehittyminen tarjoaa uusia mahdollisuuksia myös ohjelmistojen kehittyessä. Käytännössä on kuitenkin selvää, että tulevaisuuden näkymät painottavat muuta kuin itse ohjelman käyttöliittymää ja perustoimintoja – samalla haasteena on myös se, että kehityksessä tapahtuvat uudet harppaukset eivät tuota yhtä lailla selkeitä etuja ja sovellettavia ominaisuuksia kuten aiemmin. Uudet pilvipalvelut eivät välttämättä tuota suuria edistysaskeleita alalla, jossa arkkitehtitoimistoissa yksittäinen suunnitelma valmistuu perinteiseen tapaan yksittäisessä toimistotilassa ja valokuituyhteydet ovat häiriöttömin ja nopein tiedonsiirtomenetelmä. Arkkitehtitoimistot todennäköisesti luopuisivat kokonaan kynistä ja luonnospaperirullista, jos heidän tietokoneensa toimisivat esimerkiksi viisi vuotta kerrallaan putkeen täydellisesti ilman häiriöitä sekä teknisiä ongelmia ja jos he eivät joutuisi etsimään ratkaisuja ohjelmien toimintojen suorittamiseen. Tämä on yhtä todennäköistä, kuin tieteiselokuvien materiaalisiirtimien kehittäminen, jossa voidaan siirtyä maapallon toiselle puolelle kymmenessä sekunnissa tai matkustamaan avaruudessa satakertaisella valonnopeudella poimuvaiheisella avaruusaluksella. Ehkä helpompi valmisteleva aloituskeksintö olisi aloittaa antigravitaatiokulkuneuvojen valmistaminen.

CAD ja BIM -vertailu on itsessään rakennussuunnittelun ammattikunnalle melko selvä: CAD-ohjelmilla on vektoripohjaisen piirtämisen ja teknisen suunnittelun etuja, kun taas BIM on ylivertaisempi rakennusten mallintamisessa, sillä CAD-ominaisuudet ovat hankalammin sovellettavissa monikerroksiseen sekä liitännöiltään sekä hahmoltaan monimuotoisempaan suunnitelmaan. Arkkitehtuuri-CAD kehittyi pitkälti BIM-ohjelman esiasteeksi, mutta siihen liittyvä kehittelytyö ei enää etene yhtä lailla kuin BIM-ohjelmat. CAD-ohjelmat ovat erittäin käyttökelpoisia siitäkin huolimatta, että BIM on kasvavammin sovellettu uusi tapa vastata rakennusten suunnittelusta – tähän liittyy esimerkiksi se, että BIM on rajoitettu rakennusten mallintamiseen ja tiedonhallintaan ja sen piirtämis- sekä mallintamisominaisuudet eivät sisällä yhtä pitkälle kehitettyä käyttöliittymää ja toimintamahdollisuuksia kuin CAD-ohjelmissa. Rakennusprojektin hallinta BIM-ohjelmassa sisältää myös suurempaa ohjelmasta lähtöisin olevaa joustoa vakiintuneiden suunnittelumenetelmien puitteissa, kuten reaaliaikaisempaa suunnitelman täydentymistä mallista sekä tiedon sekä rakennuselementtien vuorovaikutusta, nopeampaa sekä laadukkaampaa dokumentaatiota ja muutostöiden sekä vaihtoehtojen suunnittelun yksinkertaistumista.

► α
Revit Mestarikurssi Arkkitehtuurisuunnittelusta muodosti 1/3 vaiheen, joka päättyi kesällä.

►► β
Revit Mestarikurssin taso 2/3 on loppunut, jonka jälkeen painettua kirja-aineistoa Revit Architecturesta ei ole enää saatavilla, vaikkakin muuta painettua ja digitaalista materiaalia kyllä löytyy. Tähän asti pääpaino oli Sybexin, Ascentin, Autodeskin ja käyttäjäyhteisön materiaalilla.

►►► γ
Viimeinen 3/3 vaihe Revitistä on ollut samalla käynnissä jo puoli vuotta ja sisältää pohjalle digitaalisia aineistoja: akateemisia, yritysten sekä Autodeskin ja sen käyttäjäyhteisön julkaisuja. Toki muitakin kirjoja läheisistä aiheista riittää, mutta ei itse Revit Architecturesta. Pääpaino on Revit-ohjelman soveltamisessa osana suunnittelutoimiston muuta työtä. Tästä esimerkkinä Suunnittelutoimisto Poutvaaran omat suunnitelmat ja toimistokohtaiset kehityshankkeet, joita on jo pidempään kertynyt projekteiksi ja jotka jatkuvat ja etenevät pidemmälle osana Revit Poutvaara -Mestarikurssia.