Suunnittelutoimisto Poutvaara - Design Bureau Poutvaara
Taneli Poutvaara

Kirjoitettua

Aloitin kirjoitusten julkaisemisen 18.12.2015 keskittyen aluksi blogi -muotoiseen kirjalliseen esittämiseen. Vanhat 185 kirjoitusta siirrettiin uuteen graafiseen pohjaan lokakuussa 2019 ja alkuperäinen julkaisuajankohta on mainittu otsikossa. Osa kirjoituksista on enemmänkin esseitä, itsenäisesti julkaistuja tutkimuksia tai itsenäistä journalismia. Tästä syystä uusi nimi on ”Kirjoitettua”, ollen pääasiassa suomenkielinen. Julkaisin 250. artikkelin 2020-12-17.

 

I started publishing writings in 18.12.2015 with focusing at the beginning in blog -format written representation. The old 185 writings were transferred to the new base in October 2019 and the original publication time is mentioned in the heading. Part of the writings are more like essays, independently written research papers or independent journalism. This is why the new name is “Kirjoitettua” translated as “Written”, being mainly in Finnish language. I published 250th article on 2020-12-17.




2019-10-30

2016-05:27_06:00:05 Eurooppalainen vastuu

Venäjä on ollut yli vuoden ajan päivittäinen uutis- ja keskustelunaihe ja maahan on investoitu viimeisen parin vuoden aikaisten urheilutapahtumien järjestämiseen enemmän, kuin on suuruudeltaan Suomen valtion vuoden budjetti. Suuressa maassa kuitenkin tapahtuu paljon.
 
Kaikkein kansainvälisesti puhutuin Venäjän investointi on Krimin palauttaminen osaksi Venäjää. Krim liitettiin Venäjään 1783 sen ollessa Ottomaani-imperiumin alue. Alueella asui mm. Krimin tataareja, jotka olivat vuonna 1571 Venäjän kanssa syttyneen konfliktin seurauksena polttaneet ja ryöstäneet koko Moskovan. He olivat myös kuljettaneet Venäjältä ja Ukrainasta noin kaksi miljoonaa orjaa Ottomaanivaltakunnalle. Tämä on taustaa tataarien kohtelulle Venäjällä. Krim liitettiin Venäjään 1783 ja Katariina Suuri nimitti sen omaksi alueekseen. Vuonna 1796 alue jaettiin kahteen osaan ja syntyi käsite Uusivenäläinen hallintoalue. Vuosien 1853-1856 käyty Krimin sota veti konfliktiin mukaan myös Ranskan, Britannian ja Sardinian Ottomaani-imperiumin lisäksi. Sota oli pienellä alueella käyty maailmansota, jossa kuoli yli puoli miljoonaa henkeä. Florence Nightingale otti ammatillisesti kantaa sotkuiseen sodankäyntiin. Muutamia vuosia Krimin sodan jälkeen Dunant seurattuaan Napolenin III:n sotaa Algeriassa perusti Punaisen ristin yhdessä Moynierin kanssa, Genevessä pääpaikkaa pitävä Punainen Risti on nykyään vaikutusvaltaisin sodan inhimillistä puolta järjestävä organisaatio, joka toimii myös kulttuurisensitiivisesti Punaisen kristallin, Punaisen puolikuun ja Punaisen leijonan sekä Auringon –nimisinä organisaatioina juutalaisilla, islamilaisilla, sekä Iranin alueella. Venäjän sisällissodan ja seuranneen Neuvostoliiton aikana Krim liitettiin ensin Venäjään ja sitten Venäjästä Ukrainaan 1954 – vaikka molemmat kuuluivat Neuvostoliittoon, Ukraina ja Venäjä ovat veljeskansoja, jotka jakavat slaavilaisen kieliryhmän ja ortodoksisen uskonnon. Vuonna 2014 Venäjä liitti Krimin takaisin osaksi Venäjää ja mitätöi 1954 tehdyn päätöksen Krimin liittämisestä Ukrainaan juridisesti pätemättömäksi. Kun Neuvostoliitto oli hajonnut 1991, oli jo 1992 Venäjällä kyseenalaistettu Neuvostoliiton aikana tehty päätös liittää Krim Ukrainaan. Vuoden 2014 liittämistä ennen alkanut Ukrainan sisällissota ja ulkopuolisten maiden puuttuminen konfliktiin on entisestään sekavoittanut tilannetta. Pohjois-Krimin 1950-1975 valmistuneen kanaalin sulkeminen vuonna 2014 johti Krimillä vesipulaan, mikä on lisännyt Venäjän sekä Ukrainan välistä vastakkainasettelua Krimillä ja kannustanut Venäjää kehittämään Krimin infrastruktuuria. Krimillä oli Neuvostoliiton hajottua osin autonominen asema, mutta Ukrainan hallinto alkoi melko nopeasti rajoittaa sitä sekä heikentämään Krimin erikoisasemaa, mikä oli johtanut 2008-2009 väestön keskuudessa kiistaan ja Ukrainassa 2013 alkanut sisällissota kannusti Venäjää määrätietoisiin toimiin Krimin suhteen. Tapaus on laajalti puitu kansainvälisissä oikeuksissa sekä YK:n turvallisuusneuvostossa sekä Yleiskokouksessa, tietenkin myös kansainvälisessä politiikassa ja diplomatiassa. Krimin tilanne on selvästi rajatapaus, myös koska sen venäläisväestö oli jo 2008 saanut Venäjän passit ja maassa oli valmiiksi Venäjän Mustan meren laivaston tukikohta. Suhteellisen rauhanomaisesti tapahtunut Krimin liittäminen Venäjään on saanut irvokasta merkitystä, kun Donetskin alueella alkoi Ukrainan pitkäkestoinen sisällissota – tähän vaikutti erityisesti Odessan tapahtumat 2.5.2014, sekä edeltävät Euro-torin aseelliset yhteenotot, joiden yhteydessä maahan syntyi kontrolloimattomia aseellisia ryhmiä.
 
Vaikka Tataareilla on kiistanalainen tausta, on otettava huomioon, että väärinkäytökset Venäjää vastaan ajoittuvat historiallisesti kauas nykyhetkestä, ja olivat osin venäläisten provosoimia. Tatarstanin sota alkoi jo 1540-luvulla ja Tatarstan sai itsenäisyyden 1918 osana Neuvostoliittoa ja vuodesta 1990 osana Venäjää. Uuden Venäjän myötä tataarit ovat kokeneet Islamin merkityksen kasvun. Tataarit ovat maantieteellisesti levinneet laajalle alueella Mongolian ja Euroopan väliin, pääosin enemmän elämäntapojen vuoksi, kuin väestön suuruuden tähden. Siinä mielessä tataareita voisi painoarvoltaan pikemminkin verrata mongoleihin, jotka ovat nykyään melko vähäinen tekijä maailmanpolitiikassa. Mongolit, kuten aikoinaan tataaritkin, olivat laajentumishaluinen kansa. Mongolialla on kuitenkin kokonaan itsenäinen valtio, jopa oma laivastokin, tosiasiassa kyseessä on pari sisäjärvivenettä. Historialliselta kannalta tataarien asemaan liittyy heidän väärinkohtelunsa viime vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla, aivan samaten kuin myös armenialaisten tapauksessa Ottomaani-imperiumissa, vaikkakin armenialaisten kohdalla kyseessä oli vakavammasta kansanmurhasta, eikä pääasiassa väestön siirroista, joita puolestaan tapahtui Neuvostoliitossa Toisen maailmansodan jälkeen jopa naapurimaassa Virossa. Neuvostoliitossa oli kuitenkin väestönsiirtoja vakavampaa sortoa vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla, mutta ei niin systemaattista, että sitä voisi kutsua kansanmurhaksi. Voisi kuitenkin arvella, että Venäjän liitettyä Krim takaisin Kanta-Venäjään, on Krimin tataarien asema välillisesti jopa kohentunut: Krimin kuuluessa Ukrainaan, kärsivät tataarit Krimillä siitä, että Ukraina jätti Krimin alueen kehittämisen, vaikkakin nykytilanteesta poiketen salli ennen Krimille vettä Pohjois-Krimin kanavan kautta sekä vapaan liikkumisen Ukrainan kautta länteen. Talouspakotteet siten kurittavat eniten Krimin kantaväestöä, kuten tataareja, jotka ovat joutuneet jonkintasoisten sijaiskärsijöiden asemaan, siitäkin huolimatta, että heidät on kohotettu jonkinlaisten marttyyrien asemaan eurooppalaisessa keskustelussa. Toteaisin kuitenkin, että EU:lla ei ole ollut intressejä Krimin tataareihin ennen, kuin heistä oli hyötyä eurooppalaisen politiikan välikappaleina. Suomessa on alle tuhat tataaria, heitä muutti maahan 120 vuotta sitten. On kuitenkin muistettava, että he ovat hyvin tiiviisti integroituneet kantasuomalaiseen kulttuuriin.
 
Krim ei ole Venäjälle voitto, se tuottaa vain tappiota, mutta syy venäläisväestön liittämisessä Venäjään ei ole rationaalinen. Krimin alueen budjettialijäämä on 900 miljoonaa euroa ja sinne on suunniteltu yhteensä 4,5 miljardin euron verran investointeja vuoden 2017 loppuun. Krimin valtaväestö tietenkin hyötyy tästä, sillä Ukrainan alaisuudessa ei investointeja tai erikoisasemaa ollut. Uutena alueena Krim on tilastollisesti Venäjälle taakka, mutta varsinainen merkitys onkin sen strategisessa asemassa, joka on kalliimpi, kuin mikään yksittäinen asejärjestelmä. Varsinaisesti tärkein merkitys on kuitenkin venäläisväestön etujen turvaamisessa. Krimin tilanne jatkuu ratkaisemattomana linjakysymyksenä todennäköisesti pitkään. Olisi perusteiltaan väärin väittää Krimin liittämistä Venäjään kuuluvan vastaavaan luokkaan, kuin brittiläistä tai amerikkalaista imperialismia – Krim on kiinteä alue Venäjän naapurissa ja väestöltään hyvin lähellä venäläisiä. Alueen sotilaallinen merkitys on kuitenkin erittäin kiistanalainen ja se onkin pääsyy sille, miksi aihe on päivittäin esillä länsimaiden lehdistöissä. Alue on suhteellisen suuri, sillä asuu Venäjälle lojaalia väestöä, alueella on suuria luonnonsatamia sekä lentokenttiä. Suomen kannalta tämä Venäjän uusi maantieteellinen asema ei aiheuta juuri mitään muutoksia strategisessa tilanteessa, hyvä näin, mutta on harmillista, että tilanne on johtanut Euroopassa talouskriisiin sekä poliittiseen vastakkainasetteluun. Mitä imperialismiin tulee, Britannia ja Amerikka ovat olleet mukana lähes jokaisen maailman maan asioissa, useimmiten sotien, ja siinä mielessä venäläisenemmistön liittäminen takaisin Venäjään on määritelmällisesti kaukana etnisestä sortamisesta. Esimerkki venäläisestä post-imperialismista on ollut viimeisen vuoden aikainen Syyrian operaatio. Siinä missä useat entiset imperialistiset maat ovat merkittävästi olleet luomassa vastarinta-armeijoita Syyrian alueella, on Venäjä pyrkinyt vakauttamaan alueella vallitsevan hallinnon sotilaallisella tukemisella. Syntymäneroja venäläisetkään eivät ole – heidän tapauksessaan oppia saatiin Afganistanin kautta, joka oli osatekijä Neuvostoliiton hajoamiskehityksessä. Erona tosin Yhdysvaltojen Vietnam-historiaan on, että venäläiset eivät ole tehneet uutta vastaavan mittaluokan virhettä. Venäjä on ollut myös Libyan ja Irakin hajottamisen voimakas arvostelija, ottaen lopputuloksen huomioon, olisi tätä kritiikkiä pitänyt kuunnella tarkemmin. Euroopan Unionin ”laivan liitokset rakoilevat” Libyan ja Irakin hajoamisen aiheuttaman epävakauden synnyttämän muuttoaallon vuoksi. Kukin voi itse pohtia, kuinka uskottavaa olivat lupaukset siitä, että omavaltaisten johtajien syrjäyttämisen seurauksena Lähi-itään syntyy muslimien ”Ranskan tasavalta” tai ”Amerikan Yhdysvallat”. Paikalliset johtajat eivät suinkaan ole olleet ”Ranskan aurinkokuninkaita”, vaan valta on ollut hyvin hajautettua. Lähi-idässä on ollut sanonta, että ”mieluummin sata vuotta diktatuurissa, kuin vuosi demokratiassa”. Aihetta voi ironisesti summata sanomalla, että uudet ”vaikuttajat” ovat perustaneet Twitteriin, YouTubeen ja Facebookiin ISIS-järjestön tiedotuskanavat ja saavat jatkaa ”konserttejaan” Euroopassa ja Yhdysvalloissa sananvapauden nimissä.
 
Krimin suhteen olisin itse sitä mieltä, että kannattaisi kansainvälisesti todeta, että Krim kuuluu enemmän Venäjään, kuin Ukrainaan. Strategisen merkityksensä sekä suuren venäläisväestön vuoksi ei ole realistista vaatia, että Krimille ajettaisiin itsenäistä asemaa. Voisi pikemminkin todeta, että tapaus on jälkinäytös Neuvostoliiton hajoamiselle ja NATO:n sekä EU:n Itä-Euroopan politiikalle. Mielestäni Euroopan oman edun vuoksi kannattaisi luopua vaatimuksista liittää Krim uudelleen Ukrainaan, koska Krimin nykyinen väestö ei sitä kannata. Ei Suomessakaan ole realistista vaatia Itä-Karjalaa liitettäväksi takaisin Suomeen: valtiolla ei riitä rahaa edes nykyisen Suomen infrastruktuurin kunnossa pitämiseen, väestö ikääntyy ja rakennuskannan korjausvelka kasvaa. Rakentamiseen sopivaa maata riittäisi Suomessa moninkertaisen väestömäärän tarpeisiin, mutta edes pääkaupunkiseudun väestölle ei ehditä rakentaa edullisia asuntoja kysyntää vastaaviin tarpeisiin. Krimin tapauksessa kyseessä on venäläisten kannalta houkuttelevasta tapauksesta, jossa on hieman kielletyn hedelmän makua, kun voimakkaat kansainväliset vastalauseet sekä taloudelliset rajoitukset kohdistuvat Venäjään. Voisi todeta, että mitä voimakkaammin lännessä vastustetaan venäläistä Krimiä, sitä enemmän Krim innostaa Venäjän poliitikkoja. Krimiläiset itse, jotka ovat olleet Neuvostoliiton hajottua 1991 syrjässä investoinneilta ja maailman huomiosta 25 vuotta, kokevat kiistanalaisuudessa olemisen pikemminkin imarreltuna, kuin näkevät niemimaansa jonkinlaisena uuden kylmän sodan näyttämönä. Ukrainan asema Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen ei sen sijaan ole ollut maan omassa kollektiivisessa hallinnassa ja itsenäiset hallitsemattomat aseelliset ryhmät ja harvainvaltaa harjoittavat liikemiehet ovat yksi syy siihen, miksi Ukraina valtiona päätyi vuonna 2013 sisällissotaan ja osa alueesta on ulkomaisten sotilaiden taistelukenttänä. Ukrainan kansan näkökulmasta tilanne on kokonaisvaltaisesti tarkastellen huonompi, kuin ennen vallankaappausta ja sen seurauksena syntynyttä sisällissotaa. Krimin suhteen voisi sen sijaan todeta, että EU:n kannattaisi tähdätä tilanteen vakauttamiseen sen sijaan, että se yrittäisi heikentää Venäjän itseluottamuksen paluuta. Kun Krimin tilannetta arvioi historiallisesta näkökulmasta sekä Euroopan edun kannalta - on selvää, että kyse ei ole uudesta Talvisodasta. Sen sijaan Ukrainan tapahtumat ovat sellaisia, joita ehdittiin jo pelätä Neuvostoliiton hajoamisen yhteydessä – Ukrainan ja varsinkin sen itäosan vakauttaminen pitäisi nähdä Euroopan Unionissa maanosan omana etuna. Tapahtumat otetaan siksi vakavasti, että Neuvostoliiton hajoaminen johti vastaavan kaltaisiin ongelmiin Jugoslavian hajotessa, tässäkin tapauksessa Eurooppalaisesta näkökulmasta katsoen turhaan. Eurooppalaisilta vaadittaisiinkin kollektiivista älyllistä vastuuta oman maanosansa kehityksestä, erityisesti sen vuoksi, että Eurooppa on historiallisesti ollut merkittävin käynnistävä voima maailmassa käydyille sodille. Nimenomaan Eurooppalaisena näkisin asian siten - että niin Länsi- kuin Itä-Euroopankin olisi tunnistettava yhteisiä etuja ja uhkia, paluuta vanhantyyppiseen pienten alueiden keskinäisen kiistelyn aikakauteen tulisi välttää.

27.05.2016
 
 
Jälkikäteisarvio vuonna 2019:

Maailmanpolitiikassa voidaan pärjätä myös ajattelemalla ja tietämällä melko vähän.

Taneli_Poutvaara - 13:24:09 @ 2016, Suomen politiikka, USA, Venäjä | Lisää kommentti

Lisää kommentti

Täydennä alapuolinen lomake kommenttisi lisäykseen.

To reduce automated spam, this function is protected with a captcha.

This requires content from the third-party provider Google to be loaded and cookies to be stored.





Minulla on itsenäiset tekijänoikeudet ”Kirjoitettua” -kirjoituksiin ja niiden kuviin. Halutessasi julkaista sisältöä, viitata siihen tai lainata sitä, voit hakea lupaa kirjallisella hakemuksella. Viittauksissa yksityiskohtia ei saa irrottaa asiayhteydestä eikä vääristää.

 


I have independent copyrights for the writings in the “Kirjoitettua” -writings and the illustrations. If you wish to publish the contents, refer to it or quote it, you can apply for a license with a written application. In reference the details should not be separated from the context nor distorted.