Suunnittelutoimisto Poutvaara - Design Bureau Poutvaara
Taneli Poutvaara

Kirjoitettua

Kirjoitettua palsta alkoi joulukuussa 2015 ja on keskittynyt arkkitehtuuriin ja ajankohtaisiin aiheisiin. Sen 280. kirjoitus julkaistiin 2.11.2022. Viimeaikaiset aiheet ovat keskittyneet suunnitteluohjelmistoihin ja arkkitehtuuriin.

 

"Kirjoitettua" column, "Written" in Finnish, started in December 2015 and it is focused in architecture and current topics. The 280th writing was published 2.11.2022. Recent subjects are related to design programs and architecture.




2019-10-30

2016-01-25_21:13:40 Oulun rakennetusta ympäristöstä

Tässä pitkässä kirjoituksessa käsittelen Oulun rakennettua ympäristöä vähän samaan tapaan, kuin edellisissä kirjoituksissa Turusta ja Tampereesta. Vaikka Oulussa on ollut vähän esihistoriaa, on historiallisena aikana Oulun kaupungilla ollut vaiheikas ja tapahtumarikas historia. Kaupunkiin on kehittynyt myös omaperäinen rakennettu ympäristö ja Oulu on Suomen pohjoinen pääkaupunki. Oulun kaupungilla on tarvetta kehittää rakennettua ympäristöään pohjautuen vahvaan näkemykseen sekä historiasta, että ennakoidusta tulevaisuudesta.
 
 
1. OULUN HISTORIAA
 
Jääkausi Veiksel-kaudella peitti Suomen noin 74 000 -11 000 vuotta sitten. Jääkauden huippu ajoittui 27 000 – 21 000 vuotta sitten, jolloin merenpinta oli laskenut 116 metriä nykyistä alemmaksi ja jäätikön paksuus oli pari kilometriä. Kauden huippukohdan nimestä käytetään termiä Last Glacial Maximum eli LGM. Jääkausi päättyi Sisäsuomessa 11 000 – 10 900 vuotta sitten ja Pohjoissuomessa esimerkiksi keskisessä Lapissa olevasta Kolarista on jäätikkö kadonnut tutkimusten mukaan 10 200 vuotta sitten. Kasvillisuus ja eläimistö levisi hitaasti myös Oulun seudulle. Historiallisella jääkaudella on vaikutusta postuumisti, koska jäätikkö painoi maankuorta, ja jäätikön poistuttua maankuori on tuhansien vuosien kuluessa oikonut lommoutumistaan maankohoamisella. Oulun seudulla maa kohoaa nykyään noin 90 senttiä sadassa vuodessa.
 
Oulusta ei tunneta merkittäviä esihistoriallisia löytöjä, sillä jääkauden aikana jäätiköt pyyhkivät nykyisen Oulun Seudun huolellisesti kivimurskaksi ja huuhtelivat sitä Ancylusjärven vedellä 11 000-9200 vuotta sitten. Seurannut Litorinameri peitti edelleen Oulun seutua tuhansia vuosia, kunnes Itämeri syntyi noin 4000 vuotta sitten ja Itämeren suolapitoisuus laskeutui nykyiselle tasolle ajanlaskun alussa. Oulu syntyi merenpinnan laskiessa sekä maan kohotessa ja Oulun rantaviiva on muuttunut merkittävästi kirjoitetun historian aikana sekä ihmisen vaikutuksesta että siitä riippumatta. Ihminen saapui Oulun seuduille Itämeren synnyn aikoihin, jolloin kivikausi päättyi noin 3800 vuotta sitten. Muhokselta on löydetty kampakeraamisia esineitä ja muutamia pronssikautisia löytöjä. Näihin aikoihin rantaviiva oli vielä nykyisessä sisämaassa noin 15 kilometrin päässä joen suusta, Koskikeskuksesta, jossa olen itsekin asunut Oulun padotun kosken keskellä.
 
Pronssikauden ja seuranneiden rautakauden ajoilta esinelöydöt ovat olleet niukkoja. Tiedetään kuitenkin, että varhaishistoriallisella kaudella oli sekä metsästystä että kalastusta Oulun seudulla ja kaupankäyntiä harjoitettiin joka ilmansuuntaan, Ouluun tultiin myös kauempaa. Oulujoen suulle oli syntynyt kylä 1200-luvulla. Pähkinäsaaren rauhassa 1323 määritetty Ruotsiin kuuluva alue Suomesta ei sisältänyt Oulun aluetta. Kuitenkin vuodelta 1345 tunnetaan Uppsalan arkkipiispan käyneen käännyttämässä Oululaisia. Paikalliset asukkaat olivat varsinaissuomalaisia, hämäläisiä ja karjalaisia, jotka kuuluivat harvalukuiseen suomalaisten kantasukuun. Alueen väestöllä oli sukujuuria myös saamelaisissa, norjalaisissa, ruotsalaisissa ja viikingeissä.
 
Vaikka Oulu kuului vuosina 1323 -1595 virallisesti Novgorodiin, olivat ruotsalaiset perustaneet vuonna 1375 linnoituksen Oulujoen suulle ja kantoivat veroa paikallisilta ja Kustaa Vaasa antoi Oululle kauppapaikkaoikeudet 1531. Ruotsin ja Venäjän välisen 25-vuotisen sodan (1570 -1595) loppupuolella 1590 Pietari Bagge perusti ruotsalaisen linnakkeen Oulujoen saareen ja viisi vuotta myöhemmin Täyssinän rauhassa 18.5.1595 Ruotsi sai rauhansopimuksen mukaan myös Oulun seudun hallintaansa ja samalla Itämeren pohjoisen ja läntisen rannikon nykyisen Pietarin alueelle saakka. Itäraja muuttui seuraavan kerran 1617, 1721 ja 1743, kunnes 1809 Suomen Sodassa koko Suomi siirtyi osaksi Venäjää.
 
Oulun kaupunki perustettiin virallisesti 8.4.1605 Ruotsin kuninkaan päätöksellä kymmenen vuotta Täyssinän rauhan jälkeen. Kaupunkiin houkuteltiin elinkeinoa ensimmäisen 10 vuoden verovapaudella. Kaupungin virallinen perustamispaikka on mantereella Linnansaaren eteläpuolella jonne nykyään johtavat Merikosken sillat. Oulun kaupunki sai kaupunkioikeudet vuonna 1610, kun kaupunkia oli rakennettu sille tasolle, että se muistutti kaupunkia. Elinkeinot Oulussa liittyivät kauppaan kalasta, tervasta ja riistasta. Kaupunki oli myös sataman kautta meriyhteyksissä Ruotsiin.
 
Oulun väkiluku nousi vuosisadan puolivälissä 400 henkeen. Maanmittari Claes Claesson teki kaupungista 1649 kartoituksen, samalla hän laati kaupungista regulointisuunnitelman, jonka mukaan kaupunkia kehitettäisiin keskustan osalta ruutukaavahahmoon. Kaupungin ensimmäinen asemakaava valmistui 1651. Seuraavana vuonna sattui Oulun keskustassa suurpalo 2.10.1652, palo tuhosi suuren osan keskustan taloista, aitoista, Oulun Linnan sillan ja Raatihuoneen. Uudelleenrakennustöissä kaupungista tehtiin säännönmukaisempi. Seuraava palo oli jo 1655, kaupungin väkiluku oli tuolloin jo 1000 henkeä. Kaupunkia rakennettiin taas uudelleen. Seuraava kaupunkipalo oli 20.7.1705, jolloin 144 taloa ja 121 aittaa tuhoutui. Uusi palo sattui 28.8.1705, jolloin 39 taloa ja aittoja tuhoutui. Tällöin ranta-aittojen ja talojen väliin jätettiin enemmän tilaa.
 
Isovihan eli vuosien 1700 -1725 välillä käydyn suuren Pohjan Sodan aikaan venäläiset polttivat 1715 Oulun linnan ja kaupungin, jolloin väkiluku ja rakennusten määrä puolittui. Toppilan salmi ja satama syntyivät joen tulva-aallon voimasta vuonna 1724. Merireitti avautui luoteeseen, kun tätä ennen reitit olivat olleet vain lounaaseen. Hahtiperä oli torin kupeessa oleva sisäsatama, johon tuotiin tavaraa Toppilasta ja Martinniemen rediltä, eli Haukiputaan edustalla Kiiminkijoen suussa sijainneesta lastauspaikalta, joka lopetettiin 1970 viimeisenä lajissaan Suomessa. Redi eli reti tarkoittaa satamaan kuuluvaa ankkuroimisaluetta eli satamaselkää. Myös 1743 Pikkuvihan aikana Oulun kaupunkia poltettiin.
 
Oulu sai tapulikaupunkioikeudet eli ulkomaankauppaoikeudet 1765 ja kaupungin väkiluku oli noin 1400 henkeä. Tärkeimmät vientituotteet olivat terva, puu sekä puutavarat, lohi ja voi. Tärkeimmät tuontitavarat olivat suola, alkoholi, sokeri ja siirtomaatavarat joista tärkeimmät hedelmät, kahvi, tee, kaakao ja tupakka.
 
Oulussa perustettiin Tervahovi vuonna 1783 Toppilansalmen pohjoisrannalle, jossa tervaa varastoitiin ja tarkastettiin esiteollisessa mittakaavassa. Tervan tuotanto oli kymmeniä tuhansia tynnyreitä. Pohjana oli 1600-luvulta alkanut tervakauppa, terva oli tärkeä puulaivojen huoltomateriaali. Tervakaupan keskuskaupunkeja olivat Viipuri, Turku ja Pohjanmaan rannikon kaupungit, kuten Oulu. Rautalaivojen rakentaminen johti tervanpolton hiipumiseen 1900-luvun alussa.
 
Oulussa Limingantullissa oli tulipalo 1773 heinäkuussa, jolloin kolmannes kaupungista paloi. Elokuussa ja syksyllä oli kaksi muuta paloa. Vuonna 1756 asemakaavoitettiin kaupungin lahjoitusmaita ja vuonna 1763 kaupungin tontteja numeroitiin ja järjestettiin kortteleihin maanmittari Mårten Hackzellin johdolla. Oulun väkiluku oli vuonna 1776 noin 2400 henkeä ja se nimettiin Oulun läänin pääkaupungiksi. Humoristisesti voisi sanoa, että siviili-ilmailu alkoi Pohjoismaissa ensimmäisenä Oulussa vuonna 1784 apteekkari Johan Julinin kuumailmapallolennolla. 1700-luvun lopulla Oulu oli Turun jälkeen väkiluvultaan Suomen toiseksi suurin kaupunki, asukkaita oli noin 3400 henkeä. Vuonna 1793 Oulun linna tuhoutui salaman iskettyä ruutikellariin.
 
Maailmanpolitiikalla oli merkittäviä vaikutuksia Ouluun. Ruotsalaiset olivat hallinneet nykyisen Pietarin aluetta eli Inkeriä 1617 Stolbovan rauhan jälkeen, kunnes 1700 -1721 alkoi Suuri Pohjan sota, jonka alkuvuosina Pietari Suuri (1682-1725) perusti linnoituksen ja alkoi rakentaa kaupunkia Nevan suuhun Inkerinmaalle, jota Ruotsi hallitsi. Venäläisestä näkökulmasta oli oleellista turvata 1703 perustettua Pietaria – seuranneessa Uudenkaupungin rauhassa 1721 Ruotsi menetti alueita Karjalan Kannaksella niin sanotun Pietari Suuren rauhan rajan mukaan, eli Venäjän tavoitteena oli luoda puskuri Pietarin kaupungille.
 
Vuonna 1743 Turun rauhassa raja siirtyi Kymijoelle ja Pietarin puskurivyöhyke laajeni, toisaalta Ruotsi aloitti 1748 Suomenlinnan rakennustyöt 90 kilometrin päässä Venäjän rajasta ja samaan aikaan myös Svartholman merilinnoituksen rakennustyöt 15 kilometrin päässä rajasta. Ensisijaisesti Ruotsi tarvitsi laivastotukikohdan mutta maalinnoitustyöt sujuivat kehnommin. Venäjä koki asemansa uhatuksi myös siitä syystä, että se oli käynyt meritaistelut Ruotsinsalmessa Kotkan edustalla 24-25.8.1789 ja 9-10.8.1790. Ensimmäisen taistelun Ruotsi hävisi, mutta venäläisiäkin kuoli toistasataa henkeä. Toisessa taistelussa venäläisiä kuoli 7400 henkeä.
 
Suomessa ja Ruotsissa 9.8. on merivoimien vuosipäivä, mutta Ruotsin voittoisalla taistelulla oli arvaamatonta vaikutusta: tappion kärsinyt Venäjä aloitti länsirajansa vahvistamisen. Voisi kysyä, eikö Ruotsin sodanjohdon olisi pitänyt ymmärtää, että merivoimien hyökkäys Venäjän laivastoa kohtaan voisi tarkoittaa myös Venäjän maajoukkojen varautumista konfliktiin. Venäjä rakensi vuosina 1791 -1795 aikakauden mukaisen Kymilinnan 110 kilometrin päähän Suomenlinnasta. Linnoitus oli pääte koko Kaakkois-Suomen maalinnoitusketjulle, joka toimi vyöhykkeisinä linnoitusketjuina lähellä Pietaria ja niin sanotun Vanhan Suomen alueella ruotsalaisten maahyökkäyksiä vastaan. Vuosina 1803 -1808 Kymilinnasta rakennettiin vielä suurempi halkaisijaltaan 800 metriä olevaa versio, joka vähitellen uinui historian havinaan. Sen sijaan Suomenlinna jäi etupäässä laivastotukikohdaksi, mutta maastonmuodoiltaan matalana ja helposti eristettävänä se osoittautui osin suunnitteluvirheeksi sen perustaneen Ruotsin kannalta. Sekä Venäjä, että Ruotsi käyttivät suuria resursseja nykyisen Suomen alueella sotilaslinnoitustöihin, jotka menivät käytännössä hukkaan. Samoihin aikoihin Oulussa vuonna 1802 valmistui maanmittari M.G.Fillmerin kartta Oulusta ja Oulujoen suistosta. Hänen työllään oli sentään käytännön hyötyä, mutta Venäjä ja Ruotsi olisivat voineet käyttää linnoituksiin käytetyt resurssinsa investoimalla kaupunkirakentamiseen Suomeen. Viisi vuotta myöhemmin 7.7.1807 Venäjän tsaari Aleksanteri I ja Ranskan keisari Napoleon I tapasivat nykyisen Kaliningradin ja Liettuan rajajoella Nemunas-joella eli Niemenjoella harmittoman näköisellä klassisesti koristellulla pienellä lautalla. He sopivat rauhasta Venäjän ja Ranskan välillä sekä liitosta, jossa Ranska auttaisi Venäjää Ottomaaneja vastaan ja Venäjä auttaisi Ranskaa mannermaasulkemuksessa Britanniaa vastaan. Harmittomalta kuullostava järjestely johti varhaiseen maailmansotaan, johon osallistui 35 maata ja joka aiheutti miljoonien ihmisten tappiot.
 
Napoleon kehotti Venäjää hyökkäämään Ruotsiin. Sopimukset ulottuivat myös muualle Eurooppaan. Oleellista Suomen kannalta oli kuitenkin, että Ruotsin Kustaa IV Aadolf sai tukea Britanniasta, mutta ei suostunut Aleksanteri I:n aloitteeseen ryhtyä Britannian mannermaasulkemukseen. Seurauksena oli, että Venäjä esitti Ruotsille ensin tiedustelun, 21.1.1808 kielteisen vastauksen jälkeen uhkavaatimuksen ja sitten valmistautui sotaan Ruotsia vastaan. Ruotsalaiset valmistautuivat linnoittautumalla Suomenlinnaan sekä perääntymällä. Venäjä esitti Ruotsille 17.2.1808 uuden uhkavaatimuksen, jonka jälkeen Tanska julisti sodan Ruotsille 5.3.1808 ja venäläiset olivat jo aloittaneet etenemisen Suomen alueella. Venäläisestä näkökulmasta oleellista oli suojella 1703 perustetun Pietarin turvallisuutta. Sekä Vanhan Suomen, että Ruotsin linnoitukset sijoittuivat niin, että niitä ei käytännössä voinut hyödyntää, koska maajoukkojen taktiikka oli ovelampi, mihin linnoitusten rakentajat varustautuivat. Voisi sanoa, että suuret linnoitukset Suomessa olivat ajastaan jäljessä, ja armeijoiden taktikot hyödynsivät sitä toimiessaan Suomen alueella.
 
Suomen sodassa 1808 -1809 ruotsalaiset perääntyivät Ouluun maaliskuun lopulla 1808, mutta taistelut käytiin pääasiassa etelämpänä Pohjanmaalla ja kierrellen eri puolella Suomea. Taistelujen jälkeen Ruotsin armeija vetäytyi taas Oulun suunnalle. Oululla oli merkitystä tukikohtakaupunkina, mutta siellä ei käyty merkittäviä taisteluja. Toukokuussa 1808 Viaporin antautuminen oli sodan kannalta ratkaiseva. Tästä huolimatta ruotsalaiset etenivät Oulun suunnalta etelään, kunnes heinäkuun jälkeen ruotsalaiset joukot vetäytyivät takaisin Oulun suuntaan ja Tornion kautta Ruotsiin. Marraskuun 19. päivä 1808 tehtiin aseleposopimus, jossa Ruotsi vetäytyisi Kemijoen taakse niin, että Oulu olisi 29. marraskuuta mennessä venäläisten hallussa ja venäläiset pääsisivät Kemiin 13. joulukuuta mennessä. Huolimatta Ruotsin aloittamasta vastarinnasta tapahtui Ruotsin hallinnossa kaappaus 13. maaliskuuta 1809 ja vastarinta Venäjää vastaan loppui. Syy Ruotsin luovuttamiseen oli, että venäläiset joukot olivat edenneet kesäkuussa 1809 jo Uumajaan ja pelkona oli joukkojen eteneminen kohti Tukholmaa. Rauha solmittiin 17.9.1809 Haminassa ja Tornionjoki määritti Ruotsin ja Venäjän välisen rajan.
 
Suomen sota jäi viimeiseksi Ruotsin sodaksi Venäjää vastaan. Novgorodilaisia ei lasketa ruotsalaisessa katsantokannassa venäläisiksi, vaan aikakausien välillä tehdään ero. Ruotsalaisessa katsannossa Venäjän vastaiset sodat alkoivat Kustaa Vaasan aikaan ja olivat:

Oul_Su_Ru.jpg

Varsinaisesti Ruotsalaisessa katsantokannassa kaikki sodat Venäjää vastaan lasketaan sodiksi Venäjän tsaaria vastaan. Ensimmäinen Tsaari oli Iivana IV vuosina 1547-1584, jolloin Kustaa Vaasa kävi sotaa häntä vastaan.
 
Suomen sodan jälkeen Ruotsi oli varautunut Venäjän keisarikuntaa vastaan, vuoden 1917 vallankumouksen jälkeen se varautui Neuvostoliiton varalle 1917-1991 ja nyt käynnissä on ollut varautuminen Venäjän liittovaltiota vastaan vuodesta 1991 alkaen. Ruotsi on kuitenkin periaatteessa sotilaallisesti liittoutumaton, mutta käytännössä tämä tarkoittaa, että Ruotsi on sulkenut pois mahdollisuuden hyökätä Venäjää vastaan, jos jonkinlainen yhteenliittymä sinne hyökkäisi. Sen sijaan Ruotsissa vallitsevassa nykypolitiikassa kannatetaan ennakoivaa puolustautumista.

Oulu_Sodat.jpgOulu_sodat_2.jpg

Haminan rauhassa 17.9.1809 Oulu liitettiin muun Suomen mukana osaksi Venäjää Suomen Suuriruhtinaskuntana. Jäljelle jäi oululainen näkökulma: eteläisessä Suomessa sodittiin ja kuningas vaihtui tsaariksi. Ruotsalaisen sotilasleirin jälkeen 2000 hengen Oulun kaupungin väkiluku ensin kaksinkertaistui 4100 henkeen vuoteen 1829 mennessä ja vuosisadan lopulla väkiluku oli jo 13 000 henkeä. Tämä oli jo enemmän, kuin Tukholmassa 1700-luvun alussa eli 200 vuotta aiemmin. Oulussa valmistui kaupungintalo 1886 uusrenessanssityyliin josta Oulussa asuessani huomioin miniatyyrimaisen yhteyden 1600-luvun Drottningholmenin linnaan. Oulun Kaupungintalon eli alkujaan Seurahuoneen, oli suunnitellut ruotsalainen arkkitehti. Kyseessä oli mieleenpainuva kerta, kun muodostin arkkitehtuurista omaa teoriaa, joka yhdisti suunnittelun ja maailmanhistorian.

 

Sanan Oulu etymologiasta: suomessa Oulu ja Oula nimet ovat hämäläistä alkuperää. Oulu tarkoittaa Hämeessä tulvivaa vettä, nimi liittyy Oulujärven kevättulviin, järven laskujoki on Oulujoki. Oulujärven nimi lienee syntynyt 1000-1100-luvulla. Oulujärvestä kirjallisissa lähteissä käytetään nimeä vlu, Wlw ja Wlvthraes. Tunnetuimmat Suomessa Ouluun viittaavat paikannimet ovat Oulaisen kunta Oulusta 100 kilometriä rautatien varrella etelään, Oulankajoki sekä Oulangan kansallispuisto Sallan eteläpuolella, Oulujärvi sekä Oulun läpi virtaava Oulujoki, kaupunkiin kuuluva Oulunsalon niemi, Ounasjoki sekä Ounastunturi Enontekiön kunnassa, Ounasvaara Rovaniemen keskustasta kaakkoon, ja Outakoski-kylä pohjoisimmassa Suomessa Norjan rajalla.

 

Oulun ruotsinkielinen nimi on Uleåborg, tulee Uleå ja borg-sanoista. Sana borg tarkoittaa linnaa, varustusta, suojaa, turvaa, pakopaikkaa viitaten Oulujoen suulla sijainneeseen ruotsalaiseen linnaan. Ruotsissa ei ole varsinaisesti Uleå-sanaa yleisnimenä, mutta Luleå on Perämeren toisella puolella sijaitseva Luulajan ruotsinkielinen nimi. Luulaja perustettiin vuoden 1330 tienoilla, mikä viittaisi siihen, että kaupungin nimi Luleå on ollut perustana vuonna 1605 perustetun Oulun kaupungin ruotsinkieliseen Uleåborg-nimeen.

 

Ääntämykseltään ruotsin Uleå-sana on lähellä ull eli villa-sanaa, sana ål tarkoittaa ankeriasta tai perunan itua ja åla verbina tarkoittaa kiemurtelua, salaa hiipimistä. Suomessa ei nykyään ole oulu-yleisnimiä, mutta adjektiivi outo, tai onuas runokielessä tarkoittaen ilkeämielistä ja ounastaa = aavistaa, uumota, vaistota; ulettua kansankielessä tarkoittaa ulottua. Kasvinimenä tunnetaan oleander eli oleanteri sekä oleaster eli hopeapensas ja kemiassa oleate on kemiallinen oleaatti ; tunnetaan myös oliitti niminen mineraali.

 

Muilla vierailla kielillä on vain etäisiä viitteitä: oleo englanniksi tarkoittaa margariinia, Oulu-sanasta ei ole englannissa lähellä olevia sanoja. Nykyvenäjässä on mielenkiintoista lähellä olevia sanoja viitaten poroihin: olennii tarkoittaa poroa ja olenj peuraa tai poroa, mikä viittaa paikkaansa pitävästi läheiseen Lappiin. Espanjan sana ola tarkoittaa aaltoa, óleo tarkoittaa öljyä. Nykykreikassa ole- alkuiset sanat viittaavat tuhoon. Portugaliksi ou = tai, vai ja lua = kuu; óleo on öljy. Maailmalla on kaksi pientä kuntaa, jotka etäisesti ovat lähellä Oulu-erisnimeä. Kazakstanissa sijaitsee Ulytau:n kunta, joka paikallisella kielellä tarkoittaa suurta vuorta, mutta joka ranskaksi kirjoitetaan Ouloutaou. Myös Pohjois-Italiassa lähellä Ranskan rajaa sijaitsee pieni Oulx –kunta, joka on nimetty 1947. Paikka tunnetaan Torinon 2006 talviolympialaisten freestylehiihto-kilpailusta. Oulu kirjoitetaan kansainvälisissä kartoissa Turun tapaan, eli ”Oulu (Uleåborg)” -yhdistelmänä.

 

Kun Suomen sodan jälkeen Suomi liitettiin 1809 Venäjään, oli Oulun asukasluku vain 2000 henkeä. Seuraava suuri tulipalo sattui 1822, jolloin kaupungissa tuhoutui 330 taloa 65 talon säästyessä. Väkiluku oli tuolloin noin 3300 henkeä.  Suurpaloista viisastuneena Suomessa kaavoitettiin ruutukaavoja. Vuonna 1824 valmistui J.A.Ehrenströmin ja C.L.Engelin asemakaava, jonka keisari Aleksanteri I vahvisti vuonna 1825 toteamalla ”näin olkoon”. Vuonna 1827 sattunut Turun suurpalo nopeutti ruutukaavoitusta. Vuonna 1829 eli kahdessa vuosikymmenessä Venäjän vallan aikana väkiluku kaksinkertaistui 4100 henkeen.

 

Oulun vanhin kivitalo on 1790-luvulta Oxenstiernan talo ja vähintään yhtä vanhoja ovat Torikatu 10:n kivirakenteet. Oulun vanhin puutalo on Merimiehen kotimuseo Oulun Pikisaaressa, joka on rakennettu 1730-luvulla. Rakennus on Oulun vanhin. Rakennus siirrettiin vaarallisesta keskustasta Kirkkokatu 38:sta paikalleen vuonna 1983.

 

Oulun Tuomiokirkon paikalla oli puukirkko 1610-luvulta lähtien. Uusi kivikirkko valmistui 1777 rakennusmestari Daniel Hagmanin suunnitelmien mukaan ja se oli valmistuessaan Suomen toiseksi suurin Turun tuomiokirkon jälkeen. Oulun palossa 1822 kirkon katto sekä muut puurakenteet ja kellotapuli paloivat. Väliaikainen puukirkko oli paikalla 1822 -1832. Carl Ludvig Engel laati uudesta kirkosta suunnitelmat 1826 -1827, jonka mukaan kirkko rakennettiin vanhojen kiviseinien sisään 1827 -1832. Kellotapuli valmistui 1845. Rakennuksen korkeus on 56,5 metriä ja kirkon aseman säilymisestä kertoo, että se säilyy edelleen Oulun korkeimpana rakennuksena. Rakennus on tyyliltään uusklassinen. Vuonna 1846 vuosi tuomiokirkon valmistumisen jälkeen Oulussa oli taas pienempi kaupunkipalo.

 

Vuonna 1854 kaupungin väkiluku oli noussut 5800 henkeen. Krimin sodassa, joka Suomessa tunnetaan Oolannin sotana, Englannin laivasto hyökkäsi kesäkuussa Ouluun. Englantilainen laivasto-osasto kiristi elintarvikkeita ja polttopuita, mutta tarvikkeet saatuaan eivät hävittäneet kaupunkia, mutta lähtötervehdyksinä he polttivat tervavarastot, puutavaraa, varastomakasiineja, Toppilan salmen paalutukset sekä laiturit ja laivat. Oulussa tuhottu tervavarasto oli Tervahovi. Krimin sodan jälkeen Aleksanteri II aloitti mittavat uudistukset ja teollistamisohjelman Venäjällä. Tästä sekä Suomen kaupunkien systemaattisesta ajanmukaistamisesta oli suomalaisille suurta hyötyä.

 

Vuonna 1863 Oulun väkiluku oli noin 6600 ja Oulun suurin yritys oli Åströmin nahkatehdas, jolla oli 1800-luvun lopulla 600 työtekijää. Vuonna 1869 valmistuivat sillat lähelle nykyisiä Merikosken siltoja Linnansaaren ja Raatinsaaren kautta pohjoiseen. Vuonna 1876 valmistui Oulun kaupunkikartta Claes Kjerrströmin mukaan – sen mukaan Oulu olisi tasainen ruutukaavakaupunki.

 

Oulussa oli vahvoja yhteyksiä merelle, tosin merenkäynnissä oli omat vaaransa. Vuonna 1833 valmistunut Toivo oli kolmimastoinen kuunari, joka katosi lähdettyään 1853 Oulusta ja sen kohtalo jäi selvittämättömäksi. Vuonna 1871 Oulussa valmistui purjelaiva Toivo, joka oli suurin Oulussa rakennettu purjelaiva, sen pituus oli 51,8 metriä. Moottorilla varustetut laivat syrjäyttivät purjelaivat ja suuria moottoreita varten laivojen runkomateriaaliksi vaihtui metalli ja höyrymoottorit korvaantuivat polttomoottoreilla.

 

Vuonna 1882 Oulussa oli taas pienempi kaupunkipalo. Vuonna 1886 rautatie valmistui Ouluun keskustan itäpuolelle. Kaupungin väkiluku oli noin 9540. Vuonna 1887 väkiluku ylitti 10 000 rajan. Seuraavana vuonna 1888 G.W.Liljeblad laati Oulun asemakaavakartan, joka ehdotti Oulun ruutukaavan suurisuuntaista jatkamista ja suuren puiston perustamista radan viereen. Vuonna 1889 oli taas pienempi kaupunkipalo ja vuosisadan lopulla 1898 väkiluku oli noin 13 000 henkeä. Tervakauppa hiipui 1900-luvun alussa ja elinkeinot uudistuivat. Vuonna 1902 Oulun kaupunki laati asemakartan, joka esittää puistovyöhykkeet ja palokäytävät Esplanadi-tyyppisinä. Vuonna 1907 asemakaavakartan laativat Alexander Bandt ja lääninarkkitehti Victor J. Sucksdorff. Asiantuntijana toimi arkkitehti Bertel Jung Helsingistä. Kaavassa palokäytäviä supistettiin ja kaupungin reunoille ehdotettiin Sitte-henkisesti kaarevia katuja ja näkymäakseleihin päättyviä julkisia rakennuksia. Kaupungin väkiluku oli noin 16 000 henkeä. Toppilan satamaa syvennettiin 1910 ja vuonna 1914 Bertel Jung laati Tuiran kaavan, jota ei toteutettu. Hengeltään kaava muistutti Munkkiniemi-Haaga-suunnitelmaa. Isompi tapaturmainen kaupunkipalo sattui vielä 1916 ja kyseessä oli Suomen viimeinen isompi tapaturmainen kaupunkipalo.

 

Ensimmäinen maailmansota ei suoraan siirtänyt taisteluja Suomeen, mutta 1917 Venäjän vallankumousta seuraten Suomi itsenäistyi 6.12.1917. Kaupungin väkiluku oli tuolloin lähes 18 000 henkeä. Suomen sisällissota käytiin 27.1 -15.5.1918. Taisteluja käytiin Pori-Jämsä-Kouvola-Viipuri-Pietari-linjan eteläpuolella, mutta myös Oulussa käytiin pienempiä taisteluita tammi-helmikuussa. Ratkaisutaistelut käytiin Tampereella 16.3 -6.4. välisenä aikana. Raatinsaareen perustettiin vankileiri, jossa kuoli noin 90 henkeä.

 

Tiivistäen rajamuutokset Oulun näkökulmasta, ruotsalaisilla oli siis sotilastukikohta vieraalla Novgorodin maalla, kunnes 1595 Täyssinän rauhassa Suomi liitettiin virallisesti Ruotsiin, kunnes Suomen sodassa 1809 Suomi liitettiin virallisesti Venäjään. Ensimmäisen maailmansodan aikana hajonneesta Venäjästä Suomi lohkoutui irti 1917 ja uudet rajat vahvistettiin 1920. Tästä lähtien Oulu on kuulunut ainoastaan itsenäiseen Suomeen.

 

Oulun väkiluku laski tuhansilla 1920-luvun alussa ja 1920-luvun lopussa Yhdysvalloissa alkoi 24.10.1929 kansainvälinen lama. Oulun väkiluku kasvoi 1930-luvun alussa 19 000 henkeen. Vuonna 1931 Toppilan sellutehdas aloitti toimintansa ja 1937 Nuottasaaressa alettiin valmistaa myös sellua. Vuonna 1937 kaupungin väkiluku oli jo 20 770 kun talvisodan syttyessä väkiluku nousi 24 700 henkeen. Talvisodassa Oulussa oli pommituksia vain 1.1. ja 21.1.1940, joissa kuoli viisi henkeä. Jatkosodassa kaupungissa oli saksalaisten komentokeskus ja helmikuussa 1944 kaupungin pommituksissa kuoli neljä henkeä. Välirauhan solmimisen jälkeen 19.9.1944 saksalaiset olivat vetäytyneet 14.9.1944 Toppilan satamasta pikaisesti pohjoiseen. Perääntyminen muuttui sodaksi, kun venäläiset painostivat Suomea ajamaan saksalaiset nopeasti pois. Seuranneessa Lapin sodassa Oulu jäi ilman tuhoja, mutta Oulun läänin itäosaa sekä Lappia hävitettiin paljon. Suurimmat hävitykset olivat Rovaniemellä. Sodan päättyessä kaupunkiin oli muuttanut myös evakkoja ja väkiluku oli yli 27000. Vuonna 1948 kaupungin väkiluku oli 35 540, Merikosken sähkövoimala avattiin ja kaupungissa asui yli tuhat evakkoa.

 

Oulun läpi kulkeva joki päätettiin padota ja sähkövoimalasta tehtiin rakentamispäätös kaksi kuukautta ennen Talvisodan alkua. Voimalaitoksen suunnittelijaksi valittiin Tamperelainen Bertel Strömmel ja alueen asemakaavan laati Aalto. Voimalaitos avattiin 24.5.1948. Laitoksen kapasiteetti on nykyään 39 MW ja vesi laskee laitoksen kohdalla 11 metriä. Näkyvä kaupunkikuvassa on voimalan 400-metrinen pato ja 100-metrinen ohijuoksutusalue, joka muodostaa 700-metrisen epäsäännöllisesti tulvivan vyöhykkeen kaupungin keskustassa. Koska tulvimisajat ovat satunnaisia, on keskustassa parinkymmenen hehtaarin ajoittain tulviva vesialue, jossa liikkumista pitää välttää.

 

Oulun seuduilla suurimmat taistelut sodan aikaan käytiin Raatteen tiellä Suomussalmella 200 kilometriä Oulusta itään. Sodan jälkeen seuranneen YYA-vaiheen aikana suurin saavutus oli Oulun tie ja rautatie Vartiuksen rajanylityspaikalle, joka sijaitsee 40 kilometriä Raatteesta etelään, ja johtaa Kostamuksen kaupunkiin. Tässä entisessä karjalaiskylässä rakennettiin teollisuuskombinaatti 1975 -1985 suomalaisten rakentamana, mikä paransi Oulun läänin työllisyyttä. Kostamuksen väkiluku on nykyään 20 000 henkeä ja raudantuotanto on Venäjän mittakaavassa merkittävää.

 

Vuonna 1952 kaupungin väkiluku oli jo 40 000 ja uusi Typpi Oy:n tehdas valmistui Laanilaan. Nykyään tehtaat ovat Kemiran tehtaat. 1953 Nuottasaaren satama ja Malmisatama valmistuivat. Vuonna 1959 kaupungin väkiluku oli 51 500 ja Oulun yliopisto aloitti toimintansa.

 

Vuonna 1963 Vihreäsaaren öljysatama valmistui, ennen Toppilan lämpövoimalan valmistumista öljyn tuonti oli noin miljoona tonnia vuosittain. Vuonna 1970 Oritkarin syväsatama valmistui, vuonna 1980 Vihreäsaaren bulk-laituri valmistui ja vuonna 1984 valmistui 10 000 neliön terminaalivarasto.

 

Suomen ensimmäinen arkkitehtuurikoulu perustettiin 1863 Helsingin reaalikoulussa, vuonna 1872 toiminta jatkui Helsingin Polyteknillisessä koulussa, joka 1979 muuttui Polytekniseksi opistoksi ja 1908 vaihtui Suomen Teknilliseksi korkeakouluksi. Vuonna 1966 Teknillinen korkeakoulu on toiminut Otaniemessä ja vuonna 2010 sen nimi vaihtui Aalto-yliopiston teknilliseksi korkeakouluksi. Oulussa arkkitehtuuriopetus alkoi syksyllä 1959 ja Tampereella syksyllä 1969. Oulun yliopistolla oltiin riippumattomia etelän pääkaupungista ja yliopistoon syntyi 1970-luvulta lähtien vanha yhteishenki, joka 1980-luvun nousukaudella realisoitui paikallisessa julkisessa rakentamisessa. Samaan yhteishengen hehkuvaan hiileen pyrittiin puhaltamaan paloa vielä 1990-luvulla, mutta 2000-luvulle tultaessa arkkitehtuurin alueellistuminen on jäänyt muiden kysymysten varjoon: globalisoitunut paikallisuus, maailmanlaajuinen vapaakauppa, Euroopan unionin rakennusmääräykset sekä vapaa liikkuvuus, kansainvälinen ympäristötyö, kansainvälinen digitaalinen suunnittelu ja internetin mukaansa tuoma maailman muuttuminen on johtanut uudenlaiseen maailmanlaajuiseen arkkitehtuurin kauteen.

 

 

2. OULUN ERIKOISPIIRTEITÄ

 

Oulujoki laskee Oulun kohdalla, yläjuoksua seuraa valtatie 22 Kajaanintie, ja matkan varrella on Muhos ja Utajärvi – päävesistö on Oulujärvi, jonne virtaa Kajaaninjoki Kajaanin kaupungin läpi Nuasjärveltä Vuokatin ja Sotkamon suunnasta, sekä kauempaa Kuhmosta. Oulujärven pinta-ala on 887 km[sup]2[/sup] ja pinnankorkeus 122,7m vaihdellen 120,9-123,6 välillä. Oulujärjen tilavuus on noin 6 km[sup]3[/sup].

Koko Oulujoen vesistöalue voidaan johtaa Merikosken voimalan kautta Perämereen. Merikosken valuma-alue on 22 890 km[sup]2[/sup]. Jokiveden lämpötila vaihtelee syyskuun-huhtikuun 0˚C ja heinäkuun lopun 18 ˚C huipun välillä. Ilman lämpötila vaihtelee +25˚C ja -40˚C välillä. Tällä hetkellä virtaama on noin 400 m[sup]3[/sup]/s. Alin virtaama on ollut noin 50 m[sup]3[/sup]/s, ylin tasainen virtaama noin 600 m[sup]3[/sup]/s, ja suurin mitattu tulvahuippu voimalan toiminta-aikana oli 30.10.1998 noin 848 m[sup]3[/sup]/s. Tämä tapahtui, kun Oulujärvi oli täynnä, varastokapasiteettia ei ollut ja oli sateita. Kun Oulujärven pinnankorkeus ylittää maksimin 123,65m, niin juoksutusta nostetaan ensin nopeuteen 700 m[sup]3[/sup]/s ja sitten hitaammin määrään 800 m[sup]3[/sup]/s. Merikosken maksimivirtaamana pidetään 880-975 m[sup]3[/sup]/s, mutta näiden maksimiarvojen arvellaan täyttyvän sateiden mukaan kerran 250 vuoden ajassa. Toisaalta kevättulvien aikaan voi olla suuremmat virtaamat kuin sateella: Merikosken virtaama on ollut 11.5.1989 noin 871 m[sup]3[/sup]/s Oulujärven ollessa maksimikorkeudella. Kevättulvien aikaan jääpatojen muodostuminen Oulun salmissa on mahdollista, samoin kuin jääpatojen muodostuminen sekä tulvat Oulujoella ennen Merikoskea. Tavallinen virtaama Oulujoella kauempana Merikoskesta on lähellä Oulujärveä keskimäärin noin 250 m[sup]3[/sup]/s, tämän jälkeen Oulujokeen tosin liittyy haara Nuojualla, Utajärvellä, Montassa ja Sanginkoskella.

 

Itselleni Utajärvi ja Oulu ovat sukuhistorian kannalta merkittäviä. Oulu sijaitsee joen suussa Perämeren rannalla ja sen lounaispuolella on suuri Oulunsalon niemi. Oulusta kauempana lännessä, noin 20 kilometrin päässä keskustasta sijaitsee Hailuoto. Oulujokeen laskeva pääjärvi, Oulujärvi, muodostaa Suomen itärajalle ulottuvan vesistön, mutta Oulun kohdalla vesistöalue kapenee.

 

Oulujoki ja sataman sijoittaminen sen läheisyyteen muodostivat ennen keskisen kulkuväylän. Näistä historiallisista syistä Oulujoen sijainti on ajanut Suomen kehittämään liikenneverkkonsa Pohjois-Suomen suhteen Oulu-keskeisesti. Pääosa kaikista Oulun pohjoispuolisista reiteistä kulkee Oulun kautta – niin maanteiden, kuin myös rautateiden osalta. Oulu läänissä on myös hajasijoitettu reittejä ja läänin sisällä kulkee poikkiliikennettä Kuusamon suuntaan, jonka kautta kulkee myös maan itärajalla pohjoisetelä-suuntaista liikennettä.

 

Oulu on myös sähköjärjestelmien solmukohta – 110 kV kantaverkko sekä 220 kV kantaverkko kulkee keskeisessä Oulussa vaikkakin 400 kV kantaverkko kulkee keskustan itäpuolella tärkeiden risteyspaikkojen ollessa Pikkarlassa ja Pyhäkosken padolla. Voisi todeta koko Suomen Oulun pohjoispuolisen sähköverkon olevan riippuvainen Oulusta. Rakennustöiden aloittaminen Hanhikivessä 78 kilometrin päässä Oulusta lounaaseen on Oululle vastaava riski sekä mahdollisuus, kuin Neuvostoliiton rakentamat Loviisan Hästholmenin saarella sijaitsevat Loviisan 1 ja 2 reaktorit, jotka kytkettiin verkkoon 1977 ja 1980.

 

Tuontisähkö Suomeen tulee Tornion kautta Ruotsista, ja Vainikkalan kautta Venäjältä kantaverkkoon, ja tasavirtakaapelit ovat Ruotsista Raumalle sekä Etelä-Suomesta Viroon. Näin tammikuussa Suomi tuo edullisesta Ruotsista paljon sähköä, vie sitä kalliimmalla Viroon ja tuo paljon Venäjältä. Sähköä on tuotettava joka hetki yhtä paljon, kuin sitä kulutetaan. Jos tuotanto on vähäisempi, kuin kulutus, syntyy tehopula, joka voi johtaa ongelmiin. Näillä näkymin Hanhikiven voimala valmistuu arviolta vuonna 2024.

 

Oulun kaavoituksessa merkittävin kamppailu käytiin keskustan kaavoituksesta 1960 -1980-luvuilla. Torialueen kehityksestä käytiin taide- ja hallintokeskuksen kilpailu, johon tuli useita monumentaalista kaupunkisuunnittelua edustavia ehdotuksia. Toteutumana valmistui Vännmannin saarelle 1972 Kaupunginteatteri ja tammikuussa 1982 uusi kaupunginkirjasto. Viittä monumentaalitornia kauppatorin laidalle ja virastotornia Vännmannin saarelle ei toteutettu. Kirjaston suunnittelivat Marjatta (1927 -2003) ja Martti Jaatinen (1928 -2008), joiden arkkitehtuuriprojektit olivat pääasiallisesti kiinteitä sekä abstrakteja ja loivat projektikohtaisesti käytetyn yksittäisen rakennetyypin. Oulun Rantakadun ja Aleksanterinkadun väliset korttelit olivat kaupungissa kiistelty tapaus, jossa rakennussuojelu vähitellen eteni kattamaan puukorttelit, sikäli kun niitä ei valvonnan puutteessa tuhottu tai purettu.

 

Torin laidalla sijaitsi Oulun Sokos Hotelli Vaakuna, nykyään se on Radisson Blu Hotel Oulu. Rakennus on 7-kerroksinen ja siitä on sanottu, että sitä ei kannata katsoa torilta, vaan sieltä kannattaa katsoa toria tai Linnansaarta ja jättää rakennus ulkopuolelta katsottuna omiin oloihinsa. Torilla sijaitsi ennen myös linja-autoasema ja torin laidalla on sijainnut arkkitehtiosasto, joka on yliopiston kannalta poikkeuksellisen edullista. Muuttosuunnitelmat Linnanmaalle eivät ole saaneet tiedekunnan sisällä juurikaan kannatusta, vaikka uudisrakennuksesta Linnanmaalle on järjestetty suunnittelukilpailu.

 

 

3. OULUN KAUPUNKIKUVAA, ALUESUUNNITTELUA JA ARKKITEHTUURIA

Oulun pinta-ala on 3 113,76 km[sup]2[/sup], josta maata on 3 031,61 km[sup]2[/sup], sisävettä 82,15 km[sup]2[/sup] ja merta 766,86 km[sup]2[/sup].
Oulun naapurikuntia ovat Hailuoto, Ii, Kempele, Limanka, Lumijoki, Muhos, Pudasjärvi, Tyrnävä ja Utajärvi.

Oulun_seutu.jpg

Oulun seutukuntia ovat Hailuoto, Kempele, Limanka, Lumijoki, Muhos, Oulu ja Tyrnävä. Suomessa on nykyään 67 seutukuntaa ja lisäksi Ahvenanmaalla kolme. Oulun seutukunnan väkimäärä oli 30.9.2014 täsmälleen 241 106 henkeä.
 

Oulun kaupungin väkiluku on 198 570 henkeä (31.12.2015) ja väestöntiheys on 65,50 asukasta / km[sup]2[/sup] ja kaupunki on Suomen viidenneksi suurin Helsingin, Espoon Tampereen ja Vantaan jälkeen. Turku, Jyväskylä ja Kuopio ovat Oulua pienempiä kaupunkeja. Oulun kaupunkialueen väkiluku on Suomen muihin kaupunkialueisiin verrattuna pienempi, kuin kaupungin väkiluku, sillä Ouluun kuuluu paljon maaseutualueita. Oulun keskustaajama on Oulun kaupunkialue ja sen väestönmäärä on 193 817 laskettuna 31.12.2014 tiedoilla väestöntiheyden ollessa 983,6 asukasta /km[sup]2[/sup]. Taajamassa rakennusten on sijaittava vähintään 200 metrin päässä toisistaan. Kooltaan Oulun kaupunkialue on Suomen neljänneksi suurin ja tulee nykyisillä hallintorajoilla säilyttämään asemansa vuosikymmeniä.

Oulu_Suomi_5_ka.jpg

Oulun seutu asutettiin melko myöhään Suomessa jääkauden päättyessä hitaammin pohjoisessa ja maan kohoamisen vuoksi. Ruotsalaiset olivat jo varhaisesta keskiajasta lähtien huomioineet Oulun tärkeän joen aseman vuoksi sekä pyrkineet pitämään alueella omaa tukikohtaansa. Ruotsin kuningas perusti virallisesti Oulun vuonna 1605. Oulun kaupungin suurimmat kasvun vuodet olivat Oulun perustamista seuranneet ensimmäiset vuosikymmenet, Suomen Suuriruhtinaskunnan aika 1800-luvulla ja toisen maailmansodan jälkeinen aika. 5230 asukkaan Oulujoki liittyi Ouluun 1965; myös 3512 asukkaan Ylikiiminki liittyi Ouluun 2009 mutta kunnan pinta-ala oli suuri - 1063,9 km[sup]2[/sup]. Ouluun tehtiin viimeksi suuri kuntaliitos vuoden 2013 alussa, jolloin neljä kuntaa liittyi Ouluun: näistä Haukiputaalla asui 19 053 henkeä, Oulunsalossa 9897 henkeä, Kiimingissä 13 320 henkeä ja Yli-Iissä asui 2179 asukasta pinta-alan ollessa myös suuri – 793,26 km[sup]2[/sup]. Oulun pinta-ala on nyt 3113,76 km[sup]2[/sup] ja asukasluku 198 570 asukasta.
 
Oulun kaupunkisuunnittelu oli vilkasta Suomen suuriruhtinaskunnan aikana ja kaupunkiin valmistui arvostetuimpia vanhoja rakennuksia: Tuomiokirkko korotettiin 1832, Seurahuone ja nykyinen kaupungintalo valmistui 1886, vanha kaupungintalo valmistui 1884 uusrenessanssityyliin ja siellä toimii nykyään Kulttuuritalo Valve. Rakennukseen valmistui vuonna 1991 Arkkitehtitoimisto Laation suunnittelema uudisosa, joka pyrkii tulkitsemaan uudelleen arkkitehtuurin rakenteellisia sekä symbolisia peruselementtejä ja vanhassa rakennusympäristössä.
 
Oulun kaksi suurinta rakennuskompleksia ovat OYS eli Oulun Yliopistollinen sairaala, joka valmistui 1975 Arkkitehti Reino Koivulan (1917 -2006) suunnitelman mukaan ja Oulun yliopiston Linnanmaan kampus, joka valmistui 1977 Arkkitehti Kari Virran (1932 -2014) suunnitelmien mukaan. Linnanmaata on laajennettu kahdeksassa vaiheessa. Molemmissa hankkeissa oli oleellista laaja-alainen kokonaissuunnitelma. Oulun yliopistollinen sairaala OYS on Suomen keskussairaaloista kaikkein yhtenäisimmin suunniteltu sekä rakennusmassaltaan suurin strukturalistisen hengen mukaisen suunnitelman mukaan.
 
Oulun korkein rakennus on ollut C.L.Engelin ajoista Tuomiokirkko, mutta jo 1941 kaupunkiin rakennettiin matalampi 7-kerroksinen Valkealinna. Sodan jälkeen Oulua kaavoitettiin korkeintaan 5-kerroksiseksi Meurmanin ja Ervin kaavassa 1947, mutta Kirkkokatu 17 valmistui 6-kerroksisena, Palovakuutusyhtiön talo Hallitusaukiolla 7-kerroksisena ja Hallituskatu 10 kahdeksankerroksisena. Vielä 1950-luvun alussa kaupunki otti vastaan rahaa asemakaavasta poikkeamisesta. Vuonna 1957 valmistui 10-kerroksinen Yhdystorni, joka oli silloin kaupungin korkein kerrostalo ja myös 1950-luvun lopulla Klubitalo valmistui 10-kerroksisena. 1960-luvun alussa kaupunkiin mietittiin 20-kerroksista kaupungin virastotaloa, mutta hanke ei edennyt toivotusti ja vähitellen kaupunkiin haluttiin selkeä raja rakennuskorkeudelle ja vanhaa keskustarakentamista haluttiin säästää.
 
Oulun lentokenttä on Suomen toiseksi vilkkain ja sen terminaalirakennus sekä lennonjohtotorni ovat muun Suomen terminaalien henkisiä ja rakenteeltaan teräksisiä. Sisätilat ovat suorakulmaisia ja rakenteet pyöristettyjä eikä rakennuksessa ole Rovaniemen lentokentän tapaan korostavia huomioelementtejä.
 
Oulussa sijaitsee S-ryhmän Arinan kolme Prismaa – Limingantullissa, Linnanmaalla ja Raksilassa; S-marketeja kahdeksan keskeisellä alueella ja yksi Limangassa, Muhoksella, Ylikiimingissä, Kiimingisssä, Haukiputaalla ja Iissä; Sokos tavaratalo avataan kauppakeskus Valkean yhteyteen tänä keväänä, Sale-myymälöistä on 22 keskisellä alueella ja muutamia kauempana. Keskolla on kolme Citymarkettia: Kaakkurissa, Raksilassa ja Ruskossa; viisi K-Supermarkettia Oulun seudulla ja 11 K-markettia. Lidlillä on viisi myymälää keskeisellä alueella ja yksi Kempeleellä ja Haukiputaalla. Stockmann-tavaratalo suljetaan Oulussa ensi vuoden alkuun mennessä konsernin talousongelmien vuoksi. Kyseessä on ollut ketjun pohjoisin tavaratalo.
 
Oulun eteläpuolelle on valmistunut kauppakeskus Zeppelin ja Oulun pohjoispuolelle Ideapark. Zeppelin sijaitsee Valtatie 4:n / Eurooppatie 8 varrella Kempeleen Ylikylässä, siellä on 100 liikettä ja rakennus valmistui 1990 -1992. Suurin yritys on Prisma. Oulun Ideapark sijaitsee puolestaan E8 ja keskustan osittaisen kehätien eli Raitiotien risteyksessä Ritaharjussa 7 kilometrin päässä keskustasta. Oulun Ideaparkin pinta-ala on 24 000 neliötä ja se avattiin 31.10.2014 ja sinne odotetaan vuosittain kolme miljoonaa vierailijaa. Ensimmäinen Ideapark avattiin 1.12.2006 Tampereelle Lempäälään, ja siellä oli 2010 vierailijoita 7,8 miljoonaa. Ritaharju on toinen Ideapark Lempäälän Tampereen Ideaparkin jälkeen. Rakennus on yksikerroksinen ja sillä on käynnissä laajennus. Rakennuksen sisäänkäyntijulkisivu on 200-metrinen suora julkisivu, joka jatkuu 90-metriä säteeltään oleva neljännesympyrän kaaren mukaan ja tämän jälkeen on vielä 50 metriä pitkä suora julkisivuosuus. Teiden leikkausten suuntaan rakennuksella on viimeistelemätön leikattu maasto, kaaren kohdalla kolmena suorakulmaisena pykälänä kääntyvä julkisivu ja etelässä lastauslaiturin pykälä. Rakennuksen tien puolella on metsää ja ympärillä on kaksi kilometriä suuntaansa pääosin omakotitalorakentamista sekä metsää. Linnanmaan kampukselle on 2,5 kilometriä. Ideapark on pääosin auto-orientoitunut. Ideaparkin filosofian syvällisyydestä kertoo, että Kiiminkiin 20 kilometrin päässä Oulusta suunniteltiin 2009 Ideaparkia, jonka keskeisin idea olisi ollut 1:1 mittakaavan kopio Titanic-laivasta ja toimitusjohtaja arveli voivansa aloittaa rakentamisen 2-3 kuukauden päästä idean julkistamisesta. Hän oli arvellut, että kaava-ongelmat saattaisivat hidastaa häntä korkeintaan vuoden verran.
 
Oulun asumisväljyys on kehittynyt muun Suomen tapaan hitaasti. Viime vuosikymmeninä asuntokuntien koko on pienentynyt ja uudet asunnot, varsinkin omakotitalot, ovat olleet entistä suurempia. Ahdas asuminen on kuitenkin Suomessa yleistä. Suomeen rakennettiin paljon lähiöitä 1960 -1970-luvulla, kun kaupungit vetivät maaltamuuttajia. Suomen keskimääräinen asuntojen pinta-ala on nykyään 79,5 neliötä. Asuntokuntakohtaisesti asuntojen pinta-ala on Suomessa pienintä Helsingissä, jossa asunto on keskimäärin ollut vuonna 1987 noin 60,7 neliötä ja pinta-ala on tasaisesti noussut ollen vuonna 2009 noin 63,7 neliötä ja asumisen pinta-ala henkeä kohden on noussut vuoden 1987 tasosta 29,7 neliötä vuoden 2009 tasoon 34,2 neliötä. Sen sijaan Oulussa asunnon pinta-ala henkeä kohden on noussut vuoden 1987 tasosta 29,2 neliötä vuoden 2009 tasoon 37,6 neliötä. Asunnon pinta-ala asuntokuntaa kohden on puolestaan Oulussa vaihdellut vuoden 1987 -2009 välillä 71,8 ja 74,5 neliön välillä ollen pitkäaikaisessa kehityksessä kasvava. Väljintä Suomessa on Siuntiossa, joissa asuntokuntaa kohden on keskimäärin yli 115,7 neliötä ja henkeä kohden 45,6 neliötä – ahtainta asuminen on suurimmissa kaupungeissa Helsingissä, Turussa, Tampereella, Jyväskylässä, Oulussa, Kotkassa ja Kuopiossa. Kaikkein ahtain asumiskaupunki on kuitenkin Helsinki, jossa on jopa alle 15 neliön miniyksiöitä ja yksiöissä eläviä lapsiperheitä.
 
Oulun teollisuusalueista tunnetuimmat ovat Toppila, Kemira ja Stora-Enso. Alvar Aalto suunnitteli Toppilan sellutehtaan 1931 ja Kemiran rakennuksia 1950 -1960-luvuilla. Toppilan toiminta lakkasi 1986 ja aluetta on muutettu uuteen käyttöön sekä purettu. Kemira jatkaa toimintaansa edelleen, mutta valtionomistuksen purkaminen oli tappiollista. Stora-Enson tehdas oli valtionyritys Oulu Oy 1936 -1986, joka siirtyi Stora Ensolle 1997. Alueella oli 1960-luvun lopussa vajaa 5000 työntekijää ja nykyään noin tuhat. Stora Enso tuottaa sellua ja paperia.
 
Oulussa toimii monia pienempiä yrityksiä. Arizona Chemical tuotantolaitos Oulussa jalostaa Mäntyöljyä. OT-kumin tehdas sijaitsee Iissä Oulusta pohjoiseen. Synthomer Finland tarjoaa paperiteollisuuden ratkaisuja. Orion Diagnostica toimii myös Oulussa ja alueella on muitakin keskussairaalan tukemia lääkealan yrityksiä. Kymppi Group tarjoaa ratkaisuja mm. teollisuuteen sekä telineratkaisuja. Suurimpia yrityksiä ovat Nuottasaaren Stora Enson tehdas. Oulussa on ollut tuhansia teknologiateollisuuden työpaikkoja joista tunnetuimpia on Oulussa sijaitseva kotimainen JOT Automation, joka työllistää kolmisen sataa henkeä liikevaihdon ollessa 35 miljoonaa vuonna 2010. Nokian matkapuhelinyksikön myynti Microsoftille ja uuden omistajan petollinen päätös lopettaa Oulun tutkimus- ja tuotekehitysyksikkö johti 500 hengen Oulun yksikön lakkauttamiseen kokonaan. Toisaalta riskinä pitemmän päälle olisi ollut joko Nokian tai Microsoftin konkurssi yhtiön rakenneongelmien vuoksi, toisaalta Microsoft petti Elopin lupaukset.
 
 
 
4. KOULUTUS-, URHEILU- JA KULTTUURIPALVELUT OULUSSA
 
Oulun yliopisto aloitti toimintansa 1959 ja Oulussa myös arkkitehtuuriopetus alkoi syksyllä 1959. Oulun yliopiston pohjana oli vuonna 1953 aloitettu Oulun opettajakorkeakoulu. Vuonna 1960 perustettiin lääketieteellinen tiedekunta, ja koulutusta laajennettiin 1965, 1972, 1974, 1990, 1991 ja 2000. Oulun yliopistossa on nykyään 2946 henkilön henkilökunta ja 15 400 opiskelijaa. Oulussa ollaan riippumattomia etelän pääkaupungista ja yliopiston arkkitehtuurikoululla oli 1970-luvulta lähtien vanha yhteishenki, joka 1980-luvun nousukaudella realisoitui paikallisessa julkisessa rakentamisessa. Korkeakoulun opetusta on pyritty ajanmukaistamaan vastaamaan uusien teknologioiden tuomaa tarvetta.

Oulu_yliop.jpg

Suomalaisissa yliopistoissa on käytetty opiskelijaa kohden vuosittain rahaa noin 16 tuhatta euroa, kun taas vertailukohtana olevassa amerikkalaisessa 225 tuhatta euroa eli 14-kertaisesti. Opetushenkilökuntaa kohden suomalaisissa yliopistoissa on käytetty rahaa henkilöä kohden 80 tuhatta euroa, kun taas amerikkalaisessa 260 tuhatta euroa eli kolminkertaisesti. Suomen kaikkien yliopistojen kulut ovat silti 57% yhden amerikkalaisen yliopiston kuluista. Yliopistojen valtionrahoitus oli vuoden 2015 Opetusministeriön talousarviossa 1,9 miljardia euroa ja ammattikorkeakoulujen rahoitukseen 862 miljoonaa euroa. On kuitenkin huomattava, että korkeakoulutuksella on katsottu Suomella olevan muitakin rooleja, kuin pyrkimys tuottaa tutkimusta. Voidaan esimerkiksi katsoa, että yliopistokoulutuksen suorittaneilla on paremmat edellytykset tehdä tieteellisiä innovaatioita, saamaan patentteja ja perustamaan vaativia yrityksiä, kuin vähäisen koulutuksen suorittaneilla. Lisäksi Suomessa katsotaan akateemisella koulutuksella olevan kansallista merkitystä sosiaalisten erojen kaventamisessa kansallisella tasolla.

 

Oulun yliopistollinen sairaala OYS on Pohjois-Suomen suurin ja laaja-alaisin sairaala Kuopion pohjoispuolella. Sairaala on perustettu 1973 ja se on 6000 työntekijän henkilöstöllään Suomen suurin sairaala. Sen strukturalistinen Reino Koivulan vuonna 1966 tekemään arkkitehtuurisuunnitelmaan perustuva rakennus on Suomen yhtenäisin kokonaissuunnitelmaan perustuva sairaala. Rakennus sijaitsee Kontinkankaalla valtateiden 4 ja 22 sekä Kajaanintien ja Oulunsuuntien rajaamilla alueella. Rakennus koostuu ainakin kahdeksasta etelä-pohjoissuuntaisesta massoittelulinjasta, joita yhdistää seitsemän itä-länsisuuntaista yhdyslinjaa sekä rakennusjoukkoon liittyy erikokoisia isompia rakennusryhmiä. Rakennusmassojen välillä on sisäpihoja ja luonnonvaloa saadaan hyvin, varsinkin sisäpihojen kautta. Samaan pääteiden rajaaman alueeseen liittyy myös sairaalarinteen asuin taloja, puistoalueita, marketti, lääkealan tutkimusta, ammattikoulu, ammattiopisto, kaupunginsairaala ja yksityisiä lääkäripalveluja. Erikoisuutena on puistoalueelle 2012 -2014 valmistunut Kastellin monitoimitalo, jossa sijaitsee päiväkoti, yhtenäisperuskoulu, lukio, aikuislukio, kirjasto, nuoriso- ja liikuntapalvelut, pinta-ala on 23 000 neliötä. Suunnitelma muodostuu neljästä toisiinsa sattumanvaraisen näköisesti liittyvästä rakennusmassasta, joita puhkoo pyöreitä epäsäännöllisiä valopihoja.

 

Oulun ammattikorkeakoulu OAMK on perustettu 1996 ja sillä on 640 henkilökuntaa 8500 opiskelijaa. Kulut olivat vuosittain 60 miljoonaa euroa. Tutkintoalat ovat kulttuuri, liiketalous, maatalous, tekniikka ja sosiaali- sekä terveysala. Uutena on Rakennusarkkitehdin tutkinto, joka on ollut nyt toista vuotta valikoimissa. Koulutus on nelivuotinen.

 

Oulussa on monenlaisia urheilupaikkoja. Ensinnäkin kaupunkia ympäröivät laajat metsäalueet sekä kevyen liikenteen reitit, joten ulkoilu, pyöräily ja vastaavat lajit toimivat säiden salliessa. Kaupungin erityiset urheilupaikat ovat keskittyneet urheilukeskuksiin. Näistä laajin tarjonta on Raksilan urheilukeskuksella, jossa on Oulun jääkiekkoareena nimeltään Oulun Energia Areena, monitoimihalli Ouluhalli, Raksilan uimahalli, tekojäärata, ja pesäpallostadion. Toinen laaja urheilukeskus on Raati Koskikeskuksen eteläpuolella, jossa on jalkapallostadion sekä uimahalli.

 
Raksilassa on Oulun Kärpillä oma Oulun jäähalli, jota kutsutaan myös Oulun Energia Areenaksi. Harkinnassa ja selvityksessä on vuosikymmenen ollut uusi monitoimiareena. Nykyinen Oulun jäähalli sijaitsee Raksilassa, jossa on jo ennestään Ouluhalli osana Raksilan urheilukeskusta, sekä Raksilan pesäpallostadion, uimahalli, harjoittelukenttä ulkona ja Välkkylän opiskelija-asuntokylä. Kaavailtu paikka olisi esim. nykyisen jäähallin vieressä, Välkkylän vieressä tai palo- ja pelastushallin paikalla. Harkinnassa on ollut jopa 10 000 katsojan kapasiteetti. Hankkeen suurin hidaste on luonnollisesti rahoitus. Tähän mennessä kukaan ei ole vielä ehdottanut, että jäähalli rakennettaisiin osin kantena Kainuuntien päälle, mutta se olisi mahdollinen vaikkakin kallein rakentamistapa.

Oulu_jk.jpg

Raksilan toinen suuri halli on Ouluhalli, joka valmistui 1986. Halli on pohjaltaan ympyränmuotoinen kupoli, jonka halkaisija on 115 metriä ja korkeus 24 metriä. Näin voisi arvioida, että perushahmo koostuu massaltaan ympyrän kalotista, jota on muokattu rakennusteknisesti toteutettavaksi edullisesti. Hallin sisäpinta-ala on 12 000 neliötä ja tilavuus 161 000 kuutiota. Jos Ouluhalli olisi pelkkä geometrinen ideaalikappale, olisi se kalotti pallosta, jonka halkaisija on 162 metriä, sen tilavuus olisi 132 000 kuutiota ja ala olisi 10400 neliötä - mutta materiaalinen toteutus ja rakennusten alan sekä tilavuuden laskentatapa aiheuttaa muutoksen. Katsomossa on 830 kiinteää istumapaikkaa, lisäkatsomossa on 700 istumapaikkaa ja lisäksi on 4500 tuolia kentälle. Pysäköintipaikkoja alueella on 664 ja jäähallin asiakkaat pysäköinevät myös Ouluhallin, uimahallin ja Raksilan marketin pysäköintialueille. Jäähallilla ei ole varsinaisesti isompaa pysäköintialuetta. Ouluhallissa on sisäpallokenttiä ja yleisurheiluratoja. Halli on ulkoa betonirakenteinen, mutta katto on puurakenteinen ja tukeutuu ulos jääviin betonirakenteisiin. Sisään jäävät puurakenteet on optimoitu geometrisiin risteäviin linjoihin.

 

Raksilan uintikeskus sijaitsee Ouluhallin ja Jäähallin vieressä ja se on yksi Suomen suurimmista. Altaiden pinta-ala on 1 853 neliötä. Uimahallissa on kahdeksanratainen 50 metrin allas. Tekojääkenttä on 70×120 metriä ja kentälle voi saada myös neljänneskilometrin pikaluisteluradan, jolla on 1200 paikan katsomo.  Raksilan pesäpallostadion on avattu 1997 ja siinä on 4 204 istumapaikkaa ollen maailman suurin pesäpallostadion. Vertailun vuoksi maailman suurimmassa baseball stadionissa Los Angelsin Dodger Stadionissa on 56 000 katsomopaikkaa. Los Angelsin stadion on 13-kertainen ja kaupungin väkiluku on 20-kertainen Ouluun verrattuna. Raksilan pesäpallostadionin yleisöennätys on ollut urheilussa 6647 ja konsertissa 20 000 henkeä.

 

Raatin liikuntakeskus sijaitsee Raatinsaarella ja siihen kuuluu Raatin stadion ja Raatin uimahalli. Stadion on rakennettu uudelleen 2011 ja sen kapasiteetti on 4 392 katsojaa. Raatin uimahalli valmistui 1959. Stadionilla oli viime vuonna Puolustusvoimien lippupäivän kokoontumistilaisuus.

 

Oulussa on muita urheilualueita. Castrenin kentällä on 2400 paikan katsomo. Oulun urheilutalossa on kuntosali, sisäsali ja palloilusali. Äimäraution ravirata on avattu 1908. Heinäpään vuonna 2007 valmistuneella jalkapallohallilla on 600 hengen katsomo. Ruskotunturin laskettelukeskuksen korkeusero on 49 metriä ja pisin rinne on 390 metriä pitkä. Uudempi moottoriurheilukeskus OuluZone sijaitsee 35 kilometrin päässä keskustasta koilliseen.

 

 

 

5. KORKEA RAKENTAMINEN OULUSSA

 

Oulun tuomiokirkko on 56,5 metrin korkeudellaan Oulun korkein rakennus. Oulussa on myös korkeampia rakenteita, kuten mastoja, piippuja, ja teollisuusrakenteita, mutta näitä ei perinteisessä katsannossa verrata julkisiin-, liike-, tai asuinrakennuksiin. Alustavasti sekä Turussa, että Oulussa on korkean rakentamisen suhteen pidetty tiukkaa linjaa, toisin kuin viime vuosina Helsingissä, Tampereella ja Jyväskylässä. Oulun kaupunki on vuosina 2012 -2014 tehnyt ensimmäisen selvityksen korkeasta rakentamisesta, joten aiheeseen on havahduttu. Vastaavia selvityksiä on tehty Kuopiossa 2009, Helsingissä 2011, Espoossa 2012 ja Tampereella 2013. Oulussa korkeaksi rakennukseksi määritetään julkisivultaan yli 27 metriä korkeat rakennukset. Selvityksiä Oululle ovat tuottaneet mm. Eriksson arkkitehdit, Arkkitehtitoimisto Laatio, Arkkitehtuuritoimisto Seppo Valjus, Arkkitehtitoimisto Lukkaroinen, sekä kaupungin oma Yhdyskunta- ja ympäristöpalvelut. Varsinaisesti tornilla ei ole kiinteää määritelmää, vaan määritelmä on paikalliseen kulttuurin ja rakentamistapaan sidottu. Matala kapea kirkontornikin voi olla torni, toisaalta tiiviisti rakennetuilla alueilla tornit voivat olla hyvinkin korkeita Oulun rakentamiseen verrattuna ilman, että niitä suurkaupungeissa edes kutsutaan pilvenpiirtäjiksi. Pilvenpiirtäjän rajana käytetään usein mittaa 150 metriä, superkorkea rakennus on yli 300 metriä korkea ja mega-korkea on yli 600 metriä korkea. Pilvenpiirtäjän raja on siis suurin piirtein 4600 vuotta sitten rakennetun Gizan pyramidin korkeus 146,5 metriä. Sen ohitti Yhdysvaltojen Washingtonin monumentti 169,046 metrin korkeudella, obeliskin rakennustyöt alkoivat 1848, sisällissota 1861 -1865 keskeytti työt ja työ valmistui 1885. Voisi sanoa korkeiden rakennusten symboloivan kansallisia uhrauksia. Sen vuoksi Suomessa on hengeltään sopivimpina pidetty pitkään kirkkorakennusten torneja, joilla on historiallisesti ollut pikemminkin yhdistävää merkitystä verrattuna yksityisen tornirakentamisen mielipiteitä jakavaan vaikutukseen.

Oul_33_kir.jpg

Näistä rakennuksista Suomen korkein Mikael Agricolan kirkko on Helsingissä jäänyt korkeimpia rakenteita matalammaksi ja lähitulevaisuudessa on jäämässä myös korkeimman kaupallisen tornirakentamisen alapuolelle. Turun tuomiokirkko (97m) säilyttää asemansa Turun korkeimpana rakennuksena, Keski-Porin kirkko (72m) vastaavasti Porin korkeimpana rakennuksena, Lakeuden Risti (65m) Seinäjoen korkeimpana rakennuksena, Mikkelin Tuomiokirkko (64m) Mikkelin korkeimpana rakennuksena ja Oulun tuomiokirkko (56,5m) Oulun korkeimpana rakennuksena. Ouluun on rakenteilla 12-kerroksisia taloja, joiden korkeus jää 42 metriin, mutta Toppilanrannan Satamarannan masto nimisessä asuinrakennushankkeessa tulee olemaan 16 kerrosta ja korkeus tulee olemaan noin 54,1 metriä eli lähellä Oulun tuomiokirkon korkeutta ja jäänee merenpinnasta katsoen alemmaksi eli 58,45 metrin korkeuteen. Tampereen tuomiokirkko oli Tampereen korkein rakennus, Sokos Hotelli Ilves oli sitä metrin matalampi, mutta 2014 valmistunut Hotelli Torni Tampere ylitti sen korkeuden 24 metrillä. Toistaiseksi siis Turku ja Oulu pysyvät korkeuslinjauksessa. Jyväskylän korkein rakennus on 2002 valmistunut Innova Lutakossa, joka on 15-kerroksinen ja 59 metriä korkea. Kohteessa on hieman samaa hahmoa Mies van der Rohen projektissa ”Friedrichstrassen torni” vuodelta 1921. Jyväskylän Taulumäen kirkko on 30 metriä korkea ja Jyväskylän kaupunginkirkko joitain metrejä korkeampi.

Oulu_rakent.jpg

Oulun korkein rakennelma on Oulun radio- ja televisiomasto Kiimingissä, se valmistui 1993 ja sen korkeus on 326 metriä ollen viiden Suomen korkeimman maston joukossa. Kiimingin masto on Digitan hallinnoima ja sijaitsee Isohalmeen mäellä 12 kilometriä Kiimingin kirkonkylästä etelään osoitteessa Radiotie 150. Vanha lähes yhtä korkea radiomasto kaadettiin 22.9.1994. Uusi masto sijaitsee Oulun lentoaseman lähestymisalueella. Oulun keskustassa II/22 korttelissa sijaitsee myös 55 metriä korkea telemasto. Pienempiä mastoja on eri puolella kaupunkia samoin kuin niiden varauksia.

 

Oulun toiseksi korkein rakennelma on vuonna 2004 valmistunut Vihreäsaaren tuulivoimala, jonka korkeus on 135 metriä lapojen navan ollessa 90 metrin korkeudella. Oulun kolmanneksi korkein rakennelma on Stora Enson tehtaan vuonna 1936 valmistunut savupiippu, jonka korkeus on 132,65 metriä. Stora Enson teollisuusrakennelma, sellukattilan kuori, nousee 79,65 metriin. Toppilan lämpövoimalan piiput ovat 130 metrin korkeudessa (Valmistuneet 1977 ja 2013) ja Toppilan kattilarakennus on yli 60 metriä korkea. Varsinaisesti teollisuusrakenteita ei rinnasteta kaupunkirakenteen julkisiin-, liike- ja asuinrakennuksiin. Kemiran tehtaalla sijaitsee Laanilan jätteenpolttolaitos, jolla on 3 savupiippua, joiden korkein on 90 metriä.

 

Näkötornia, TV-tornia, tornihotelleja tai toimistotorneja Oulun seudulla ei ole. Finnsementin Vihreäsaaren sataman siilot ovat 48 metriä korkeita. Oritkarin sataman 50 tonnin kapasiteetin Konecranes Panamax-tyypin konttinosturi on 55 metriä korkea ja painaa 700 tonnia. Nosturi rakennettiin Hangossa ja kuljetettiin Ouluun lautalla, sekä valmistui käyttöön helmikuussa 2003.

 

Nykyään ainoa yleisölle tarkoitettu näköalatasanne on Tietomaan Nahkatehtaankadun vesitorni, joka on 45 metriä korkea ja 35 metrin korkeudella sisätasanteella on näköalatasanne. Paikka sijaitsee 300 metriä Patosillalta etelä-kaakkoon. Torni valmistui 1920 Federleyn ja Castrénin suunnittelemana, kapasiteetti oli 600 kuutiota. Rakennus tunnetaan myös Åströmin vesitornina.

 

Intiön Vesitorni oli kaupungin ensimmäinen oma vesitorni, se valmistui Intiönmäelle 1927, Sirénin suunnitelman mukaan. Tornin korkeus on 39 metriä ja kapasiteetti 600 kuutiota. Torni poistui käytöstä 1969. Tornilla oli käyttöä näköalatornina ja se myytiin yksityishenkilölle 2015. Paikalla toimii tällä hetkellä Oulun Kiipeilykeskus, jossa voidaan lasketua 30 metrin verran tornin sisällä. Vesitorni sijaitsee kilometrin Tuomiokirkosta itään Intiön hautausmaan pohjoispuolella.

 

Uusi Puolivälinkankaan vesitorni on 55 metriä korkea, kapasiteetti on 6000 kuutiota ja rakennus valmistui 1969. Rakennus sijaitsee valtatie 4 varrella ja huipulla oli ennen yleisölle avoin näköalatasanne ja Oulun tähtitieteellisen yhdistyksen Arktoksen tähtitorni sijaitsee katolla. Puolivälikankaan torni on 2,6 kilometriä Tuomiokirkosta pohjoiskoilliseen. Knuutilankankaan vesitorni on Poikkimaantien varrella keskustasta 4 kilometriä kaakkoon ja on vajaa 50 metriä korkea. Se toimii myös Poikkimaantien sillan maamerkkinä. Kaakkurissa on kaksi 40-metristä mainostornia ja Linnanmaalla yksi 40-metrinen mainostorni.

 

Voimassa oleva Oulun yleiskaava 2020 on tullut voimaan 2007 ja suunnitteilla on uusi yleiskaava. Kun katsoo Oulun seudun yleiskaavaa pienessä mittakaavassa, on kaupunki vääntyneen 5-sakaraisen ristin muodossa oleva hahmo, jonka muoto pohjautuu E8:n, Valtatie 20 ja Oulusalon tien varren kehitykseen sekä Oulujoen varteen, jossa kulkee valtatie 22. Voisi siksi sanoa, että pikemminkin kuin tarvetta rakentaa korkeammalle, Oululla olisi tarvetta kasvattaa keskustan itä-länsi-suuntaista paksuutta. Toisaalta edullisinta on kasvattaa kaupunkia tiivistämällä runkoteiden varteen, mutta se potentiaali on suurelta osin jo käytetty. Oulun kaupungin alueesta valtaosa on rakentamatonta. Saman näkee myös Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavassa: maakunta on pääosin rakentamatonta ja Oulusta koilliseen keskuksina erottuvat vain Pudasjärvi ja Kuusamo. Sen sijaan Oulusta etelään keskuksia on enemmän ja ne muodostavat infrastruktuurin kautta osin ruutumaisen kaupunkien verkoston.

 

Korkeassa rakentamisessa olisi hyödyllistä pikemminkin maamerkinomaisuus, kuin sattumanvaraiselta tuntuva sijoittelu. Myös historialliset rakennukset ja näkymät pitäisi ottaa huomioon, niin merellä, kuin myös kaupunkitilan sisällä. Suomessa arvioita on määritelty RKY 2009 inventoinnin mukaan. Oululla on myös arkkitehtuuripoliittinen ohjelma 2002, mutta se ei ole erityisemmin ottanut asiaan kantaa. Oulun sodanjälkisessä asemakaavassa keskusta oli rajoitettu maksimissaan 5-kerroksisiin rakennuksiin, joista ennakkopoikkeus oli seitsemänkerroksinen Valkealinna. Vähitellen kuitenkin korkeampaa rakentamista sallittiin.

Oulu_rakenn.jpg

Oulun Tuomiokirkko 56,5 metrin korkeudella on ihmisille tarkoitetuista tiloista Oulun korkein rakennus. Keskikaupungin korkeimmat talot ovat korkeimmillaan noin 40 metriä korkeita. Oulun korkein asuinrakennus on Tervahovin Siilot, korkeus 49,46 metriä, kerroksia 13 ja valmistumisvuosi 2014.
 
Oulun Kaakkurin 12-kerroksisen Sirius-kerrostalon räystäskorkeus on 38,5 metriä ja maston korkeus 53,5 metriä. Rakennus valmistui 2003.
 
Sairaalarinne 4A, 4B, 4C ja 4D valmistuivat 1972 ja niissä on 12 kerrosta ja ne ovat 35-40 metriä korkeita. Ne sijaitsevat Kontinkankaalla OYS:n kaakkoispuolella. Sairaalarinteelle on ehdotettu myös kolme uutta massaltaan saman kaltaista tornia nykyisten kaakkoispuolelle.
 
Resiinan korkeus on 42 metriä, kerroksia on 12 ja viereen on suunnitteilla kolme yhtä korkeaa rakennusta radan viereen. Huomioitavaa on, että koko rakennuksen kaksi alinta kerrosta ovat autopysäköintiä. Kohde valmistui 2015. Oulun Viskaali on 12-kerroksinen Resiinan sisarrakennus ja sen korkeus on 44 metriä ja se valmistuu 2016.
 
Kauppakeskus Valkean ja Gallerian yhteyteen tulee 45,7 metriä korkea 12-kerroksinen asuinrakennus, joka sijoittuu tontille Uusikadun ja Kauppurienkadun ristetykseen, hanke on Gallerian korttelin puolella.
 
Vakuutustorni on osoitteessa Hallituskatu 9 sijaitseva 11-kerroksinen talo, jonka korkeus on 37,5 metriä. Rakennus on Oulun ensimmäinen yli 10-kerroksinen talo ja se valmistui 1957 ja sijaitsee Snellmanninpuiston reunalla. Keskustan 11-kerroksinen ja 35 metriä korkea Yhdystorni on valmistunut 1958. Osoitteessa Uusikatu 23 sijaitseva 11-kerroksinen Klubitalo valmistui 1960 ja on 37,5 metriä korkea. 1970-luvulla Kontinkankaaseen sekä Kaakkuriin valmistui 12-kerroksisia taloja, Intiöön, Tuiraan ja Koskikeskukseen 9-kerroksisia ja 1980-luvulla Intiöön 9-kerroksisia taloja.
 
Siinä missä Helsingin Kalasatamaan ja Pasilaan rakennetaan Suomen korkeimpia kerrostaloja, Oulussa korkea rakennus on yli 8-kerroksinen. Esimerkiksi Vännmannin saareen eli Kaupunginteatterin ja Pääkirjaston viereen ehdotettiin hiljattain uudelleen 22-kerroksista tornia, joka sai hylkäävän vastaanoton, siitäkin huolimatta, että saman kaltaista massaa oli ehdotettu jo 1962 keskustan monumentaalikaavassa 20-kerroksisena.
 
Oulun Lipporantaan, joka sijaitsee Tuiran länsiosassa, on kaavailtu kymmenen kerrostaloa, joista maamerkkirakennuksessa olisi 12 -15 kerrosta. Hankealue sijaitsee Koskitien ja Bertel Jungin tien välissä. asuntoja tulisi 480, joista 80 olisi palveluasuntoja. Hanke on hidastunut ja kallistunut 4-5 miljoonalla eurolla maanpuhdistuksen vuoksi.
 
Heinäpäähän on suunniteltu ainakin vuodesta 2011 lähtien 16-kerroksista ympyränmuotoista tornia, johon tulisi 120 asuntoa. Kohde tulisi Puistokatu 34 kohdalle. Hanke on muuten hieman miniatyyrisempi ratkaisu Espoon Keilaniemeen kaavailluille neljälle tornille sillä erolla, että Heinäpään tornin lämmitetty rakennusmassa on pohjaltaan neliö ja pyöreän muodon luo parvekkeiden ulkoseinän linja. Uusikadun ja Hallituskadun kulmaan suunnitellaan vielä korkeampaa taloa. Rakennus sijaitsisi Vaaran kortteli 5:ssä, jota rajaavat Uusikatu, Hallituskatu, Mäkelininkatu ja Asemakatu. Suunnitelmaan kuuluisi viiden talon purkaminen ja viiden talon rakentaminen, josta yksi olisi 16-kerroksisena maamerkinomainen ja matalammat 7-kerroksisia. Hanke herättää keskustelua myös sen vuoksi, että Oulun Tuomiokirkko sijaitsee 200 metrin päässä kaavaillusta tornista.
 
Höytyään Lekatien ja Lintulammentien väliin on kaavailtu neljää 6-kerroksista, kolmea 7-kerroksista yksi 8-kerroksinen ja kaksi 9-kerroksista asuin kerrostaloa – korkeimmillaan tutkittiin 12-kerroksista vaihtoehtoa. Myös Välkkylään on pohdittu 12-kerroksista talomassaa. Oulun rautatiesillan lounaispuolelle on myös useamman vuoden ajan suunniteltu Oulujoen Siltavahti-nimistä kerrostaloa, johon tulisi 13 -16 kerrosta. Kaatuneita tornitalohankkeita Oulussa on paljon, sekä suhdanne- että rahoitus- ja kaavoitussyistä - varsinaisesti pilvenpiirtäjiä ei vakavasti edes harkita. Oulu on suhteellisen tasaista seutua ja sen vuoksi merkittävät poikkeamat näkyvät kauas metsän yläpuolelta, aukeilta paikoilta tai mereltä.
 
 
Jatkuu osassa II…
 
… Jatkoa osasta I
 
 
6. OULUN LIIKENNERATKAISUT
 
Oulu on Pohjois-Suomen logistinen solmukohta, joka on samalla myös Lapin alakeskuksen, Rovaniemen, pohjoinen pääkaupunki. Oulun läpi kulkeva pohjois-eteläsuuntainen E8-tie on Oulun tärkein tie. Oulusta Pohjoiseen se jatkuu Kemiin, josta se haaraantuu E75-tieksi Rovaniemelle, E4-tieksi Haaparannan kautta Ruotsiin ja E8-tienä se jatkuu Torniojoen itärantaa aina Kilpisjärven kautta Skibotniin sekä Tromsøysundtunnelin kautta Tromssan yliopiston kampusalueelle päättyen Tromssan keskukseen Breivikan kaupunginosassa. Oulusta Etelään E-8-tie haaraantuu Limangassa rantaa myöten kulkevaan E8-haaraan ja suoraan etelään kulkevaan E75-haaraan. Suomen rannikkoa seuraava E8 kulkee Raahen, Kalajoen, Kokkolan, Vaasan, Porin ja Raision kautta Turkuun, jossa se loppuu Turun ruutukaavakeskustaan rautatieaseman länsipuolelle korttelin päähän Mikaelinkirkosta ja Mannerheiminpuistosta. Puolestaan E75 haara Limangasta kulkee Kärsämäen ja Äänekosken kautta Tikkakoskelle, Jyväskylän keskustan itäpuolelle ja jatkuu Heinolan kautta Lahteen josta Lahdenväylänä se jatkuu Kustaa Vaasan tienä, Hermannin rantaväylänä, Sörnäisten Rantatienä Pohjois-Esplanadiksi ja sitten Helsingin rantaa myöten Olympiaterminaaliin eli Silja-Linen terminaaliin saakka. Jos E75-tieltä kääntyisi Jyväskylän Vaajakosken moottoritien sijaan Rantaväylälle, pääsisi E63-tietä myöten Tampereelle. E63-tien tärkein silta Oulussa on Oulujoen ylittävä silta, jonka pohjoisrannalla on Valtatie 20:n haara koilliseen Pudasjärven kautta Kuusamoon. Oulu on siis tärkeä teiden risteys- ja haaraantumiskohta koko Suomen kannalta.
 
Tärkeä rautatiesilta sijaitsee Oulujoen valtatiesillasta puoli kilometriä länteen ristikkorakenteisena, yksiraiteisena ja kaksiosaisena ja sen vieressä on ristikkorakenteinen kaareva maantiesilta. Tämän jälkeen pohjoiseen päin rata haaraantuu itään ja pohjoiseen Kemissä haaraantuen Rovaniemeen ja Haaparannalle. Idän raiteet ovat kuljettaneet henkilöliikennettä Kontiomäen kautta Kuopioon ja edelleen Pieksämäen ja Mikkelin kautta Kouvolaan. Idän tavaraliikennettä ennustetaan olevan vuonna 2025 Kontiomäelle 4,5 miljoonaa tonnia ja sieltä Kostamukseen 3,6 miljoonaa tonnia ollen ulkomaan reittinä suurin Luumäen jälkeen ja vähän Imatran reittiä kuormitetumpi. Ennusteessa vuodelle 2025 ennustetaan myös Oulun ja Kokkolan välisen tavaraliikenteen olevan Suomen toiseksi vilkkain reitti Luumäen ja Kouvolan jälkeen. Tämän vuoksi on luonnollista, että parhaillaan Seinäjoki-Oulu välisen radan tasoa nostetaan mm. lisäraiteella ja radan kunnon kohentamisella.

Oulu_Ratar.jpg

Oulun osalta Suomen pääratayhteydet on rakennettu, mutta matkakeskuksessa, kaupungin sisäisessä liikenteessä ja rataverkon teknisessä tasossa on kehitettävää. Rataverkon henkilöliikenteen osalta Suomen tärkeimmät risteyskaupungit ovat Helsinki, Kerava ja Tampere, kun Oikorata Lahteen on vähentänyt Riihimäen tärkeyttä. Tavaraliikenteessä Suomen tärkeimmät asemat ovat Kouvola, Tampere ja Oulu. Kaikki raideliikenne Suomessa Oulun pohjoispuolella kulkee Oulun kautta lukuun ottamatta vähäisiä tavaraliikenneraiteita.

 

Euroopan Komission TEN-T strategian mukaan Tampere on Suomen pohjoisen ratayhteyden Etelä-Suomen solmukohta, jota kautta Tornion kautta johtaa Botnian reitti Keski-Ruotsiin ja edelleen Keski-Eurooppaan. Helsingin rooli on Rail Baltican yhteyskäytävänä ja Turun rooli on olla Suomen edustajana muiden Pohjoismaiden pääkaupunkien liikenneverkostossa. Voisi kuitenkin ajatella, että Helsingin oikoratayhteys Pietarin kautta Tallinnaan voisi olla kokonaisteknisesti sekä kokonaistaloudellisesti järkevin tapa suoraan maayhteyteen Keski-Eurooppaan, mutta tämä edellyttää yhteistyön onnistumista Suomen, Venäjän sekä Viron kanssa, pääosin poliittisella tasolla. Yhteyden kehittämisessä olisi etuja myös kaupankäynnille sekä Venäjän sitoutumiseen eurooppalaiseen yhteistyöhön.

 

Siinä missä Helsingillä on esillä tunneli Tallinnaan; Turulla tunneli Tukholmaan; Vaasalla kiinteä yhteys Uumajaan Merenkurkun ylitse – on Oululla mahdollisuutena toimia kiinteänä maaväylänä Botnian käytävänä Tornion kautta sekä johtaa muut radat Ruotsiin, Norjaan ja Venäjälle. Nykymuodossaan liikennöinti laivoilla ja siihen liittyvä taloudellinen yhteistyö on kannattavuusrajoilla. Suomen ja Ruotsinkin väestön painopiste siirtyy etelään päin. Oululla ei olisi taloudellista vastinetta investointeihin Itämeren ylittäviin tunneli- tai siltahankkeisiin, mutta se hyötyisi niistä samaan tapaan, kuin muukin Suomi. Oulu hyötyisi erityisesti niin sanotun pohjoisen ulottuvuuden kehittämisinvestoinneista, joista puolestaan Helsinki, Turku, Tampere tai Vaasa ei hyödy yhtään sen enempää, kuin muukaan eteläisempi Suomi.

 

Voisi todeta TEN-T strategian esille tuomien Helsinki-Tallinna tunnelin, Turku-Tukholma tunnelin ja Merenkurkun sillan Vaasasta Uumajaan olevan pääosin kallista utopiaa, jotka odottavat pitkään muuttumista kannattaviksi. Euroopan Komission Euroopan sisäisestä kuljetusverkosta nämä yhteydet ovat keskeisiä Suomen merireiteille, vaikka operointi laivoillakin on kannattavuuden rajoilla. Helsingin oikoratayhteys Pietarin kautta Tallinnaan olisi 650 kilometriä, kun taas Turun yhteys Tukholmaan Tornion kautta on 1650 kilometriä. Oululle kiinteän maan päällinen yhteys olisi tietenkin kannattavinta, sillä silloin sen muullekin radalle investoitaisiin ylläpitoon ja kapasiteettiin. Pitkät rautatieyhteydet edellyttävät myös kallista ylläpitoa. Oulu toki hyötyisi vähän kolmesta tunneli- tai siltahankkeista siinä tapauksessa, että EU ja muu Suomi maksaisi ne. On myös otettava huomioon pitkällä tähtäimellä, että maan kohoaminen tulee 2000 vuoden sisällä yhdistämään Suomen ja Ruotsin maayhteydellä Merenkurkun salmen kohdalla sekä Ahvenanmaan Manner-Suomeen.

 

Lapin rautatiet kulkevat nyt Oulusta Tornioon, Torniosta Kolariin ja Kemistä Rovaniemen kautta Kemijärvelle. Torniosta pääsee Haaparannalle, mutta Suomen raideleveys on 1524 mm, Venäjällä 1520 mm ja Ruotsissa 1435mm. Suoraa yhteyttä Suomeen ei tämän vuoksi voi olla. Myös Ruotsin rautateiden sähköisyys on 15 kV, mikä on eri kuin Suomessa, mutta sama, kuin Norjassa. Norjan normaaliraideleveys on myös 1435mm. Suomen rataverkon sähköistysjärjestelmä on 25 kV ja Lapissa on käytetty 2x 25kV sähkönsyöttöjärjestelmää. Näillä järjestelmäeroilla on tietenkin yhteensopivuusongelma, jolla on strategista merkitystä. On ehdotettu mm. uutta rataa Rovaniemeltä Norjan Kirkkoniemeen kaivosteollisuutta varten, mutta etelässä hanke arvioidaan taloudellisesti liian kalliina. Samoin on ehdotettu radan kunnostamista Sallaan ja jatkamista Muurmanskin radalle. On myös ehdotettu Jäämerenrataa Kemijärven kautta Kolariin ja Kilpisjärven kautta Tromssaan, mutta mielestäni maantieyhteyden pitämisessä kannattavana on riittävästi työtä. On myös huomioitava, että Norjassa on vähemmän rautateitä vuoristoisuuden vuoksi. Myös keskiseen Lappiin on ideoitu poikittaisrataa, joka yhdistäisi laskettelukeskuksia ja kaivoksia sekä ehdotettu rataa Kolarista Kiirunan kautta Narvikiin. Näissä kaikissa voitaisiin yhdistää Norjan rataverkko mannermaan rataverkkoon, mutta kustannukset olisivat kalliita ja alkuinvestoinneille sekä käyttökuluille ei tunnu ilmoittautuvan maksajia.

 

Suomen väestöllisen ytimen keskus on 60 kilometriä Tampereesta kaakkoon Hämeenlinnan Hauhon hovikartanolla, eli tähän pisteeseen olisi kaikilla suomalaisilla yhteenlaskettuna lyhin matka. Kun otetaan huomioon liikuntatavat autoilla, lentokoneella ja junalla sanoisin, että liikenteen kannalta tämä keskus olisi ehkä ennemmin Tampere kuin Helsinki. Puolestaan suurten väkijoukkojen vastaanottokapasiteetin kannalta Suomen keskusta on Helsinki. Vastaavasti Pohjois-Suomen keskusta on Oulu, joka on pääosin itsenäinen Helsingistä.

 

Toisen maailmansodan jälkeen Oulusta on rakennettu tie sekä rautatie Vartiuksen rajanylityspaikalle, jotka johtavat Kostamuksen kaupunkiin. Tie Oulusta Kostamukseen kulkee puoliksi valtatienä 22 ja loppupuolen rajalle kantatienä 89 noin 104 kilometrin verran. Vuosina 2005-2006 tien siltoja levennettiin 9,5 metriin. Kostamus on puolestaan 180 kilometrin päässä Venäjän Federaatiotiestä P21, joka kulkee Pietarista Muurmanskiin ja tämän tien pituus on 1592 kilometriä. Tie on osa Krimin Jaltasta alkavaa ja Norjan Kirkkoniemeen päättyvää Eurooppa 105-tietä ja osittain tätä reittiä ovat käyttäneet viime viikkoina uutisissa mainitut pakolaisryhmät, jotka ovat saapuneet Suomeen ja Norjaan.

 

Oulun lentoasema OUL / EFOU on Suomen toiseksi vilkkain Helsinki-Vantaan jälkeen. Se sijaitsee Oulunsalon niemellä linnuntietä 10 kilometriä keskustasta lounaaseen. Sillä on yksi 2500 metriä pitkä kiitorata 12/30 ja suomalaisten pienkenttien tapaan terminaalirakennus. Terminaali muistuttaa muuten Rovaniemeä, mutta se on suorakulmaisempi ja siinä ei ole erityisiä huomioelementtejä. Kentällä on hyvät valmiudet toimia myös VIP-lentokenttänä harvan liikenteen perusteella ja lentokenttä on myös yhdistetty siviili-sotilaslentokenttä.

CL_Suomen_Lentoas.jpg

Koska kentällä on vain yksi kiitorata, Oulun varakentiksi kelvannee periaatteessa 180 kilometrin päässä Rovaniemi, 90 kilometrin päässä Pudasjärven lentokenttä, 165 kilometrin päässä Luulajan lentokenttä, 250 kilometrin päässä Kuopion Lentokenttä, ja 270 kilometrin päässä Vaasan lentokenttä. Ilman moottoreita esimerkiksi 747-kone voi liitää 10 000 metrin korkeudelta 150 kilometriä ja käytännössä tiedetään Airbus 330 -koneen liitäneen 10 000 metrin korkeudelta ilman moottoreita hätätilanteessa 160 kilometrin matkan. Yleensä kuitenkin lentokentän kiitoradan ollessa pois käytöstä lähestyvät lentokoneet ovat jo pudottaneet korkeutta ja koneiden saadessa viestin erikoistilanteesta, ollaan jo matalassa lähestymiskorkeudessa ja tällöin pääsy etäämmällä olevalle varakentälle edellyttää riittävästi polttoainetta sekä moottoreiden moitteetonta toimintaa. Aihetta mutkistaa se, että lentoyhtiöillä on entistä useammin tapana mitoittaa polttoainemäärät niin, että ne juuri riittävät suunnitelman mukaiseen lentoon, mutta eivät pitempään matkaan. Ryanairilla tunnetaan jopa tapaus 26.7.2012, jolloin kolme konetta teki hätälaskun yllätyskentälle polttoaineen loppuessa, kun sää pidensi hieman lentoreittiä. Ouluun liikennöivät yhtiöt ovat Finnair (Helsinki), SAS (Tukholma), Norwegian (Helsinki, Kanarian saaret ja Espanja) ja Arctic Airlink (Luulaja ja Tromssa) ja lisäksi Oulun Tilauslento kuljettaa postia Rovaniemelle.
 
Oulun lentokentän 12/30 kiitotien pituus on 2500 metriä ja leveys 60 metriä. Kiitotie on varustettu ILS-lähestymisjärjestelmällä ja on ehdotettu sen pidentämistä. Asemalla oli ennen poikittainen kiitotie 06/24, jonka pituus oli 1700 metriä, mutta se on jäänyt pois käytöstä. Pitemmän kiitotien ohella kalliimpi vaihtoehto olisi toinen kiitorata. Lentoasemalle on ehdotettu myös terminaalin laajennusta ja katettua pysäköintiä, mutta ylläpidosta vastaava Finavia ei ole suostunut rahoitukseen. Liikenne lentoasemalle tapahtuu busseilla keskustaan. Pikaraitiotiestä tai muusta ratahankkeesta ei ole ollut suunnitelmia. Oulunsalossa on FinnHEMS:n tukikohta, joka liikennöi OYS:n tilapäiselle laskeutumispaikalle. Oulun lentokentän kehittäminen on riippuvainen Finavian päätöskriteereistä ja tällä hetkellä Finavia sekä rahoitustahot suhtautuvat Oulun kentän kehittämiseen kriittisesti, samoin elinkeinoelämä kauempana Oulusta.
 
Oulujoen vesistön kahdeksan siltaa Nuasjärveltä Kajaanista laskien Oulujärveen:
 
Ensimmäiset sillat ovat valtatie 5 / Eurooppa 63-tien kaksikaistaisen väylän sillat, Niskansilta sekä Kanavan silta, jotka johtavat Nuasjärven virran Kajaanin keskustaan. Tämä päätie yhdistää Kuopion ja Kuusamon. Samassa salmessa kohtaa kulkee myös teräsbetoninen rautatiesilta sekä kevyen liikenteen silta.
 
Viides silta johtaa kantatie 8807 silta Sipisen salmen yli yhdistäen Lönnrotinkadun Puutavarantiehen. Seuraavaksi vedet virtaavat Koivukosken voimalan kautta, jonka kautta kulkee käveltävä väylä kosken yli.
 
Seitsemäs silta on teräsbetoninen silta, jossa Ahontie kulkee Ämmänkosken poikki Kajaanin ruutukaavakeskustasta Kajaanin linnaraunioiden ylitse. Kajaanin linna on ruotsalainen linna, joka räjäytettiin Suuren Pohjan sodan aikaan 1716. Linnasaari on ollut tärkeä Kajaaninjoen ylityspaikka ja uusi teräsbetonisilta rakennettiin 1936. Tämän jälkeen on Ämmänkosken voimalaitos, joka ei ole yleinen kulkuväylä. Tämän jälkeen alkaneen Kajaaninjoen yli kulkee vielä kahdeksas silta, Ponttoonipolku kevyelle liikenteelle. Vedet virtaavat Kajaaninjoesta Paltasalmen kautta Oulujärvelle. Oulujärven jakaa kahteen avoveteen Manamansalon saari, joka on lännessä yhdistetty lautalla mannermaalle ja idässä sillalla. Merkittävämpi maantiereitti kulkee kuitenkin Kajaanista järven pohjoispuolelta Valtatie 22 Ouluun yhdistäen Kuopion ja Kuusamon välisen tien Ouluun.
 
Oulujoen 13 siltaa Oulujärveltä kohti Oulua:
 
Oulujärvi on Suomen viidenneksi suurin järvi Saimaan, Päijänteen, Inarijärven ja Pielisen jälkeen. Järvi virtaa Oulujoen kautta Merikosken voimalalle Ouluun, josta se virtaa salmien kautta Perämereen. Oulujoessa on kahdeksan voimalaitosta: Jylhämä (1952), Nuojua (1955), Utanen (1957), Ala-Utos (1957), Pälli (1954), Pyhäkoski (1951), Montta (1957) ja Merikoski (1948).
 
Ensimmäinen siltapari on teräsbetoninen Vaalantien maantiesilta ja ristikkorakenteinen rautatiesilta, joka vie saattaa tavaraliikenteen ja vähäisen henkilöliikenteen Oulusta kauas itään. Sillat ylittävät ns. Vaalankurkun salmen. Vaalankurkun rautatiesilta otettiin käyttöön 1929.
 
Kolmas silta on Jylhämän padon kohdalla Vanhantien silta. Kaksi ja puoli kilometriä pohjoiseen Valtatie 22 / Ouluntie ylittää Oulujoen pohjoisesta tulevan pienemmän haaran joka johtaa välivesistöön nimeltä Mantereenlampi, jota säännöstelee Nuojuan pato, jonka kohdalla joen ylittää neljäs silta, Jylhämäentien silta. Seuraava vesistö on Nuojuanlampi. Nuojuanlammen kohdalla on Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun hallintoraja.
 
Viides silta on Ahmaskosken riippusilta, joka on Utajärven kunnan puolella. Se rakennettiin 1957 ja on ollut suljettu vuodesta 2013 vuoksi huonon kunnon vuoksi. Silta on 100 metriä pitkä ja puurakenteinen, sekä metallivaijerien kannattama. Tyylillisesti silta on edelleen moderni. Itse kannattaisin sillan uusimista.
 
Kuudes silta on Valtatie 22:n Kajaanintien silta Ahmaskoskella. Se sijaitsee 300 metriä riippusillasta pohjoiseen ja Nuojuanlampi jatkuu luoteeseen Utajärvelle. Lampeen johtaa Oilinginpolvi, joka on pienempi oja idästä. Seuraava pato on Utanen ja seitsemäs silta on  Utasentien silta. Tämän jälkeen alkaa pengerretty reitti Utajärven halki ja Utajärven keskustassa on pienempiä siltoja saarille ja keskustassa on kahdeksas silta, Puolangantien silta, joka johtaa seututie 837 Oulujoen yli. Joki jatkuu useampiuomaisena ja voisi tulkita yhdeksännen sillan olevan Saviniemen tie neljä kilometriä Utajärven keskustasta luoteeseen. Lähellä on myös eteläisemmän kanavan kohdalla voima-laitos. Tämän jälkeen kanava ja joki yhdistyvät Sotkajärveksi, joka virtaa yhdessä uomassa Paskonkoskena.
 
Seuraava pato on Pälli, jonka kohdalla Repokankaantie ylittää virran kymmenentenä siltana. Tämän jälkeen koski muuttuu Pyhäkoskeksi. Leppiniemessä sijaitseva Pyhäkosken voimalaitos on arkkitehti Ervin suunnittelema, kuten useimmat Oulujoen padot. Pudotusta siinä on 32,4 metriä. Sen kohdalla kantatie 8281 ylittää joen, tämä on yhdestoista silta. Joki jatkaa Perkkiönojana. Tämän jälkeen on Monttan voimalaitos, joka on viimeinen pato Oulujoessa ennen Oulun Merikoskea. Padon kohdalla on kahdestoista silta, joka vie Montantien virran yli. Uoma jatkuu Muhoslampena. Muhoksen kunnan puolella ollaan vielä Riihikylässä, jossa seututie 834 ylittää kolmantenatoista Laukan siltana virran. Laukan silta on teräsbetoninen palkkisilta, jonka pituus on 200 metriä ja sen korkeus joesta on 2,9 metriä.
 
 
Oulujoen 17 siltaa Oulun kaupungin alueella:
 
Oulun puolella on Turkansaarentien sillat, jotka vievät Madekosken keskellä oleviin Turkansaareen sekä Siikasaareen. Täällä sijaitsee Turkansaaren ulkoilmamuseo, jossa on yli 40 museorakennusta. Turkansaaren säätiö on luovuttanut 1989 alueen Oulun kaupungille.
 
Ensimmäiseksi Oulujoen ylittäväksi sillaksi lasken Sanginsuuntien sillan, jonka kohdalla on Madekoski. Tätä ennen Madekoskeen liittyy Sanginjoen pienempi haara, jonka puolestaan ylittää Vaalantie. Heikkilänsuvannon kohdalla Heikkilänsaareen johtaa pienempi tie ja Oulujokeen liittyy Hiirosenoja, jonka puolestaan ylittää Kainuuntie Valtatie 22. Heikkilänsuvannon jälkeen joki jatkuu Oulujokena.
 
Toinen Oulun silta on rakenteilla oleva Poikkimaantien silta. Kainuuntien/Kajaanintien ja Vaalantien välillä on rakenteilla kauan suunniteltu Poikkimaantien jatko joen yli. Uusi 260 metriä pitkä silta valmistuu tämän vuoden lopulla. Hankkeen kustannukset ovat 22 miljoonaa euroa.
 
Oulun kolmas silta kaupungin alueella on kaksikaistainen Erkkolansilta, jossa on myös kevyen liikenteen väylä. Silta avattiin 1988 ja sen pituus on noin 200 metriä ja leveys noin 17 metriä.
 
Oulun neljäs silta on kaksiosainen E8-tien silta, joka johtaa Turun ja Tromssan välistä Eurooppatietä. Silta on 2+2 kaistainen ja ulkolaidoilla on kevyen liikenteen väylät. Sillan pohjoispuolella haarautuu Valtatie 20 Kuusamoon ja eteläpuolella tien risteävät Kajaanintie sekä valtatie 22. Yhteys tätä reittiä on nopein myös Keskussairaalaan sekä lentokentälle.
 
Tämän jälkeen viides silta on Oulujoen rautatiesilta sekä kuudes sen vieressä oleva Tulliväylän silta, nykyään Rautasillaksi kutsuttu silta valmistui 1886 rautateitä varten, muutettiin maantiesillaksi ja on 100 metriä pitkä jänneväliltään, kokonaispituudeltaan 115 metriä. Silta valmistettiin Saksassa ja koottiin osista niiteillä Suomessa. Rautatie kulkee teräsristikkosillalla, jonka jänneväli on 2×50 metriä, silta valmistui 1964. Rautasillan kohdalla kulkee myös kevyen liikenteen väylä. Rautasillan väylä on 8 metriä leveä ja 4 metriä korkea. Rautatiesiltaa myöten pääsee puolestaan Kemin kautta Rovaniemelle tai Tornioon.
 
Seitsemäs Oulun silta on Merikosken Patosilta, sen kohdalla on patoaltaan penger ja hätäjuoksutusallas Merikoskesta, sekä Merikosken 1948 valmistunut voimalaitos.
 
Merikosken voimalan kohdalla sijaitsee kahdeksas silta, joka on kevyelle liikenteelle ja se kulkee alemmalla juoksutusaltaan tasolla. Yhdeksänneksi sillaksi lasken Merikosken sillat, joka yhdystienä 8156 johtaa Oulun vanhan pääväylän keskustaan. Silta yhdistää Tuiran kaupunginosan pohjoisessa, Koskikeskuksen saaren, Raatinsaaren, Linnansaaren ja ruutukaavakeskustan.
 
Yhdeksänneksi sillaksi lasken Toivoniemen läntisen sillan yhdistäen Tuiran Toivoniemeen ja Kuusisaareen. Tulvavirran puolella on myös Raatinsaaren kevyen liikenteen silta Linnansaareen ja Pikisilta Pikisaareen Pursitienä ja kahdestoista Pikisaarensilta vie Pikisaaresta keskustaan Kirjaston ja teatterin välistä. Kolmastoista Korkeasaarensilta vie Pikisaaresta Hietasaareen.
 
Hietasaareen vie myös Hietasaarentien silta, jonka sillan vieressä on käytöstä pois jäänyt ristikkorakenteinen rautatiesilta. Keskustan viidestoista silta on Möjän silta, joka yhdistää Toppilan saaren ja Tervahovin rannan. Periaatteessa vielä Hietasaaren sekä Toppilan saaren ja Hietasaaren ja Vihreäsaaren yhdistää kaksi siltaa Hietasaarentiellä. Nämä kolme saarta ovat Oulun jokisuiston hiekkasaaria, jotka ovat meren ympäröimiä. Maannousu on muuttanut historiallisesti Oulujoen suuntaa ja nostanut uusia pienempiä saaria meren pinnan yläpuolelle sekä muodostanut maa-aineksesta hiekka-alueita. Jos siltojen luku lopetetaan Oulujoelta jokisuiston saarien jälkeen, olisi jokisiltoja Oulun kaupungissa seitsemäntoista.
 
Oulun jokisuiston jälkeen Itämeren seuraava silta onkin sitten Öresundin silta, ja sitä kautta pääseekin jo Pohjanmerelle ja edelleen Atlantille. Seuraavan kahden tuhannen vuoden aikana Itämeren merenkurkku muuttuu kannakseksi maankohoamisen vaikutuksesta, sekä Oulun kaupungin edustalla merenranta siirtyy 40 kilometriä nykyiselle Perämerelle päin. Haasteena pitkällä aikavälillä on maanpinnan kohoaminen, vaikka aivan lähivuosisatana se ei vaikuta Oulujoen suuntaan. Pitemmällä aikavälillä jos Oulujoen suunta johonkin muuttuu, voisi suunta olla ehkä Kempeleen lahteen.
 
Heikkilän suvannosta Madekoskelta lähtevä Oulujoen haara kulkee myös Oulun keskustan halki pienenä Hiirosenojana. Ennen ruutukaavakeskustaa ojan ylittää noin 23 siltaa: Valtatie 22 ylittää sen kolme kertaa – Heikkilän suvannossa, Poikkimaantiellä ja Raksilassa ja oja muuttuu kaupunginojaksi. Myös E8 ylittää Hiirosenojan Raksilassa. Keskustan ruutukaava-alueella Kaupunginojan ylittää noin 19 lyhyttä siltaa ja Rautatien sekä meren välillä on pienten korttelipuistojen sarja. Hiirosenojalla ja Kaupunginojalla on siis noin 42 siltaa, joista yksi johtaa sen yli kuusi raidetta.
 
 
7. OULUN KAAVOITUKSEN HISTORIAA

Oulu kehityksen ja kaavoituksen aikajana
 
1800 eKr.      Ihminen saapuu Oulun seudulle
1200-luku      Oulun seudulla kylämäistä asutusta
1345              Uppsalan arkkipiispa tuli käännyttämään Oululaisia
1375              Ruotsi perusti Oulujoen suistoon linnoituksen
1531              Oulu sai kauppapaikkaoikeudet
1590              Oulun edustalle saarelle perustettiin 25-vuotisen sodan aikana uusi linnoitus
1595              Täyssinän rauhassa Oulu siirtyi ensimmäistä kertaa virallisesti Ruotsille
1605              Ruotsin kuningas perustaa Oulun kaupungin
1649              Kaupunki kartoitettiin, työn teki maanmittari Claes Claesson, samalla hän laati kaupungista regulointisuunnitelman, jonka mukaan kaupunkia kehitettäisiin keskustan osalta ruutukaavahahmoon. Asukasluku 400 henkeä
1651              Kaupungin ensimmäinen hyväksytty asemakaava
1652              Oulun keskustan suurpalo
1655              Oulun kaupunkipalo
1705              Kaupunkipalo
1705              Kaupunkipalo
1715              Kaupunki (Isoviha)
1724              Toppilan salmi syntyi
1743              Kaupunkipalo (Pikkuviha)
1756              Kaupungin lahjoitusmaiden asemakaavoitus
1763              Kaupungin tonttien numerointi ja järjestäminen kortteleihin maanmittari Mårten Hackzell
1765              Oulu sai tapulikaupunkioikeudet (ulkomaankauppaoikeudet)
1773              Kaupunkipalo
1776              Asukasluku 2400 henkeä
1783              Tervahovi perustettiin
1802              Maanmittari M.G.Fillmerin kartta Oulusta ja Oulujoen suistosta
1809              Ruotsi luopui viimeisen kerran Oulusta ja Suomi siirtyi Venäjään
1822              Kaupunkipalo (Tuhoutui lähes kokonaan): kaupungin 430 talosta 365 tuhoutui
1824              J.A.Ehrenströmin ja C.L.Engelin asemakaava, jonka keisari Aleksanteri I vahvisti 1825 toteamalla ”näin olkoon”
1829              Oulun väkiluku 4100 henkeä, Oulu kehittyi vuosisadan ajan
1846              Kaupunkipalo
1876              Oulun kaupunkikartta Claes Kjerrströmin mukaan
1882              Kaupunkipalo
1888              G.W.Liljeblad laati Oulun asemakaavakartan
1889              Kaupunkipalo
1900              Oulun väkiluku 13 000 henkeä
1902              Oulun kaupunki laati asemakartan, joka esittää puistovyöhykkeet ja palokäytävät
1907              Rakennuskortteli laati asemakartan Alexander Bandtin ja lääninarkkitehti Victor J. Sucksdorffin työnä. Asiantuntijana toimi arkkitehti Bertel Jung Helsingistä.
1914              Bertel Jung laati Tuiran kaavan, jota ei toteutettu. Hengeltään kaava muistutti Munkkiniemi-Haaga suunnitelmaa.
1916              Kaupunkipalo
1917              Suomi itsenäistyi, sisällissota 1918
1939-40        Kaupunkipalo Talvisodassa, viisi henkeä kuoli
1941-44        Kaupunkipalo Jatkosodassa, neljä henkeä kuoli
1944-45         Lapinsota, Oulu säästyi tuhoilta
1948              Merikosken voimala avattiin, Oulun kehittämistä
1952              Väkiluku 40 000 henkeä, teollisuutta kehitettiin, samoin infrastruktuuria
1959              Oulun yliopisto ja sen arkkitehtiosasto aloitti toimintansa
1970              Oritkarin Syväsatama avattiin
2013              Suuria kuntaliitoksia Ouluun
2016              Nykyhetkellä Oulun väkiluku 198 570 henkeä
2020              Oulun yleiskaavan tavoitevuosi vuodelta 2004
2040              Keskustavision tavoitevuosi
 
Oulun kaavoitukseen ovat vaikuttaneet ylimmät valtiollisen tason päätökset elinkeinonharjoittamisesta sekä rakentamisen säännösteleminen. Muiden kaupunkien esimerkkien tapaan myös tulipalot ovat olleet lisäperusteluja säännöstelyn kasvattamiselle.
 
Oulussa on myös muita erikoispiirteitä, jotka erottavat sitä muun Suomen rakentamista. Oulun ruutukaavan poikkeama on näistä yksi erikoisuus. Oulun keskustan kaavoituksen yhteydessä arviolta 1783 ruutukaavaa uudistettiin ja lähtökohtana olivat Kirkkokadun ja Kajaaninkadun risteykset, jota luultiin suorakulmaiseksi, mutta jossa oli kuitenkin asteen poikkeama. Myöhemmin asteen poikkeama, jota on kutsuttu Oulun graadiksi, on levinnyt koko keskustan ruutukaava-alueella. Kaupungissa on sen vuoksi tehty tarkoituksellisesti nurkkia vinoiksi. Ongelmakohta oli siis Tuomiokirkon ja sen Luoteispuolella olevan Franzenin puiston välisen Kirkkokadun sekä luode-kaakko suuntaisen Kajaaninkadun risteyksessä. Tässä ruutukaavan korttelin pitempi mitta on 90 metriä ja poikkeama noin metri. Kun ennen rakennukset olivat pienempiä, eivätkä täyttäneet koko kadunmittaa, ei eroa huomattu.
 
Turun palo 4-5. syyskuuta 1827 oli Pohjoismaiden suurin kaupunkipalo. Siinä tuhoutui ¾ kaupungin rakennuksista ja kodittomaksi jäi 11 000 asukasta. Turun paloa on varmaan pidetty myös perusteluna vanhan puurakentamisen purkamiselle ja korvaamiselle kivirakentamisella. Turun palon seurauksena myös yliopisto siirrettiin Helsinkiin. Oulussa on puolestaan ollut 14 kaupunkipaloa.
 
Ruutukaavan yksi varhaisteoreetikko oli Miletoslainen Hippodamus, joka eli 489-408 eKr. Vanhimmat ruutukaavat ovat tosin 4500 vuotta vanhoja. Suomessa Turun ruutukaavan ohella Engelin laati myös Oulun, Tampereen, Porvoon ja Helsingin ruutukaava-alueet ja Turun ruutukaava kannusti samaan malliin myös muissa Suomen kaupungeissa.

Ruutukaava_Suomi.jpg

Suhteellisesti Oulun palo 1822 oli Suomen suurimpia, 365 rakennusta tuhoutui 430 määrästä, eli 85%.

Maailma_Palot.jpg

8. OULUN JA SUOMEN DEMOGRAFIAA
 
Oulun väkiluku on 198 570 ja väestöntiheys 65,5 henkeä / km[sup]2[/sup] ja kaupunki on Suomen viidenneksi suurin Helsingin, Espoon, Tampereen ja Vantaan jälkeen. Oulua hieman pienempiä kaupunkeja ovat Turku, Jyväskylä ja Kuopio.
 
Kaupunkialueen määritelmä on sellainen suurehko väestökeskittymä, jossa asutus on maaseutua tiheämpää ja väkimäärältään aluetta voi kutsua kaupungiksi. Kaupunkialueen väkiluku voidaan ilmoittaa hallinnollisen väkiluvun mukaan, suurkaupunkialueen (metropolialueen mukaan) tai siihen voidaan lukea myös työssäkäyntialueeseen kuuluvat alueet. Kaupunkialue voi olla hallinnollista aluetta suurempi, kuten Helsingin kaupunkialue laskee mukaan myös Espoon, Vantaan ja Kauniaisen. Alue voi olla myös hallinnollista aluetta pienempi, kuten esimerkiksi Jyväskylässä, jossa kaupunkia ympäröi hallinnollisesti yhdessä oleva maalaiskunta.

Oul_Suomi_10k.jpg

Suomen kaupunkialueista suurimmat ovat Helsinki, Tampere, Turku, Oulu, Jyväskylä ja Lahti. Väentiheys ei korreloi asukaslukua ja kaupunkialue perustuu yhtenäisen kaupunkirakenteen määritelmään. Kaupunkialueen määrittely ei vastaa myöskään kuntarajoja.
 
Oulun seutukuntia ovat Hailuoto, Kempele, Limanka, Lumijoki, Muhos, Oulu ja Tyrnävä. Suomessa on nykyään 67 seutukuntaa ja lisäksi Ahvenanmaalla kolme. Oulun seutukunnan väkimäärä oli 30.9.2014 täsmälleen 241 106 henkeä.
 
Oulun väkiluku on 198 570 henkeä (31.12.2015) ja väestöntiheys on 65,50 asukasta / km[sup]2[/sup] ja kaupunki on Suomen viidenneksi suurin Helsingin, Espoon Tampereen ja Vantaan jälkeen. Turku, Jyväskylä ja Kuopio ovat Oulua pienempiä kaupunkeja. Oulun kaupunkialueen väkiluku on Suomen muihin kaupunkialueisiin verrattuna pienempi, kuin kaupungin väkiluku, sillä Ouluun kuuluu paljon maaseutualueita. Oulun Keskustaajama on Oulun kaupunkialue ja sen väestönmäärä on 193 817 laskettuna 31.12.2014 tiedoilla väestöntiheyden ollessa 983,6 asukasta /km[sup]2[/sup]. Taajamassa rakennusten on sijaittava vähintään 200 metrin päässä toisistaan. Kooltaan Oulun kaupunkialue on Suomen neljänneksi suurin ja tulee nykyisillä hallintorajoilla säilyttämään asemansa vuosikymmeniä.
 
Suomessa kaupunkialueet perustuvat kaupunkimaisten taajamien yhdistämiseen. Suomessa on 104 kappaletta yli 5000 asukkaan taajamaa. Kaupunkimaisissa taajamissa asuu yli 15 000 asukasta ja tämä on myös kaupungin raja. Kaupunkialue jaetaan tehokkaammin rakennettuun sisäkaupunkiin ja väljempään reunakaupunkiin. Kehysalueet ovat kaupungin välittömässä läheisyydessä.

Oul_Suom_10_Ka-al.jpg

Oul_Suom_15_ka.jpg

Metropolialueen määritelmä on alue, jonne kaupunkialueen välitön taloudellinen ja sosiaalinen vaikutus ulottuu. Tähän kuuluu suurkaupunki, sen esikaupungit ja lähialueet. Määritelmä ei ole yksiselitteinen tai määritä varmalla tavalla aluetta, vaan vaihtelee alueittain. Euroopassa yksi määrittelijä on Eurostat. Suomen ainoa suurkaupunkialue on Helsinki.

Oul_Pohjm_15.jpg

Huom. Alue-, hallintotapa- hallintoalue- ja rakennemäärittelyt tuottavat vaihtelevia tuloksia, joten tilasto on suuntaa-antava ja osin verrannollinen.
 
OECD Metropolialueen määritelmä on kehitetty Euroopan Komission ja Eurostatin kanssa ja tavoitteena olisi yhtenäinen määritelmä. Tyypillisesti alue koostuu urbaanista ytimestä ja syrjäseuduista, jonka työvoimaa arvostetaan ytimessä. Urbaanissa ytimessä väentiheys neliökilometrillä on vähintään 1500 henkeä. Pienet yhteen liitymät, joissa Euroopassa on alle 50 000 henkeä eivät kuulu laskelmaan. Urbaanit syrjäseudut ovat sellaisia, joissa vähintään 15% asukkaista työskentelee urbaanissa ytimessä. Urbaanit aluetyypit vaihtelevat neljään luokkaan: pienillä kaupunkialueilla asuu alle 200 000 henkeä, keskikokoisilla 200 000- 500 000 henkeä, metropolialueilla 500 000 – 1 500 000 henkeä ja laajoilla metropolialueilla yli 1 500 000 henkeä. Tämän lisäksi määritelmiä on väestöstä, alasta, BKT:stä, ympäristöstä, työmarkkinoista, patenteista, kaupungin muodosta ja hallinnosta.

Maailma_Euroop_Metro.jpg

 

Huom. Alue-, hallintotapa- hallintoalue- ja rakennemäärittelyt noudattavat OECD-määritelmiä Pietaria ja Moskovaa lukuun ottamatta. Euraasiassa sijaitseva Istanbul on suurin piirtein Pariisin kokoinen metropolialue.

9. OULUSSA KÄYNNISSÄ OLEVIA RAKENNUS- JA KAAVOITUSHANKKEITA

Suurin pitkän aikavälin kaavoitushanke Oulussa on Hiukkavaara ja sen keskus. Suunnitelmissa olisi, että siitä tulisi uusi 20 000 asukkaan kaupunginosa viisi kilometriä keskustasta itään. Alueelle on rakenteilla Poikkimaantien silta ylittäen Oulujoen ja yhdistäen Kainuuntien etelässä ja yhdystien 8300 pohjoisessa, tämä tulisi takamaan sopivan liittymisen muuhun tieverkkoon ilman muiden runkoväylien käyttöasteen liiallista nousua ja takaisi osittain suunnitelmien toimivuuden 20 000 asukkaan uutena asumisalueena sekä Hiukkavaaran keskustatoiminnoille, jotka palvelisivat 20 000 muun lähiseudun asukkaan arkea. Varsinaisesti Hiukkavaaran keskustan asemakaavoitus sisältää vähän uutta, mutta takaa riittävän viherympäristön sekä mahdollistaa liikennejärjestelmän toimivuuden sekä edullisen rakentamisen. Hiukkavaaraan on tuoreena hankkeena rakenteilla uusi monitoimitalo, jossa olisi päiväkoti, 700 oppilaan peruskoulu, harraste- ja liikunta-tiloja. Yhteistoimintahanke on Lemminkäisen, Arkkitehtitoimisto Lukkaroisen, WSP:n, Swecon ja Aren yhteishanke, jossa työyhteenliittymä jakaa hankkeen riskit. Tätä kutsutaan Oulussa allianssi- eli liittoutumahankkeeksi.

 

Toinen isompi keskustahanke on Ranta-Toppilan asemakaava, joka on osana Oulun yleiskaavaa 2020. Alue on merenrantaa Toppilansalmen pohjoisrannalla ja tavoitteena olisi uusi alue 1000 hengelle. Kaupunki on huolellisesti jo kartoittanut aluetta ja alueelle on suunniteltu sisämaan puolelle kuusi 4-kerroksista kerrostaloa, sekä rannan puolelle lähinnä 1-2 kerroksisena kymmeniä rivitaloja tai kaupunkipienkerrostaloja sekä tukevaa katos-, puisto- ja piensatamarakentamista. Tässäkin hankkeessa rakentamistavan edullisuus ja pienimuotoinen kaupunkirakenne ovat olleet ensisijaisia tavoitteita.

 

Oulun rakennusohjelma tälle vuodelle kattaa 16 miljoonan euron verran katu-, tie-, silta- ja tori-investointeja. Kallein käynnissä oleva hanke on Poikkimaantien silta, joka tukee Hiukkavaaran kaavoitusta ja ylittää Oulujoen yhdistäen Kainuuntien etelässä ja yhdystien 8300 pohjoisessa. Alueelle on pitkään mietitty siltaa, mutta vasta Hiukkavaaran kaavoitus teki hankeen ajankohtaiseksi. Silta on 260 metriä pitkä ja kustannukset ovat noin 22 miljoonaa euroa. Hanke valmistunee tämän vuoden lopulla. On mietitty, että silta voisi tukea mahdollisuutta myös Oulun kehätiestä, joka kiertäisi jo osin kuormitettuja keskustan väyliä. Itse näen kehätien osin kyseenalaisena hyödyiltään, koska nykyinen valtatie 4 ja sen risteys Valtatie 20:n kanssa on melko suoraviivainen. Suurimmat hyödyt näen juuri Hiukkavaaralle sekä esillä on sillan mahdollistamat suuremmat erikoiskuljetukset maanteitse. Hankkeeseen kuuluu myös Valtatie 22:n laajentaminen keskikaiteelliseksi 2 + 2 –kaistaiseksi keskustan alueella, kunnes se muuttuu Heikkilänkankaalla Oulun taajaman reunalla kaksikaistaiseksi.

 

Oulun lentokentälle on mietitty laajennussuunnitelmaa, johon kuuluisi pysäköintitalo, toimistorakennuksia ja kiitoradan pidentämistä, mutta investointihanke ei ole vielä kiinnostanut rahoittajatahoja, vaikka Oulun kaupungille sekä elinkeinoelämälle lisäinvestoinnit kelpaisivat. Edeltävänä olisi tietenkin hyvä, jos kentän käyttöaste nousisi, mutta se edellyttäisi lisää kysyntää. Esimerkiksi paikalliset ulkomaanlennot Oulusta käsin nostaisivat käyttöastetta, mutta tällä hetkellä lomalentojen puolesta on enemmän kysyntää vaihtolennoille Helsingin kautta.

 

Osin kiistelty Ideapark on käynnistänyt 3000 neliön laajennushankkeen Ritaharjulla, joka valmistuu huhtikuussa. OuluZone on Valtatie 20 eli Kuusamontien varrella oleva moottoriurheilun monitoimikeskus, jossa on ensimmäisenä vaiheena toteutettu moottoripyörärata ja sen tiloja. Suunnitelmassa on kaavavarauksena myös suurisuuntainen ampumarata sekä harrasteilmailukeskus. Oulun seudulla on myös Ahmosuon pienlentokenttä (EFAH), joka on jo olemassa oleva 800 metrin asfalttipinnoitettu kenttä, joka tukee harrasteilmailua ja Hailuodossa on myös 600 metrin pienlentokenttä (EFHL), joka on hiekkapäällysteinen. Vastaavan kaltaisia pienlentokenttiä on Suomessa puolensataa, joten on epätodennäköistä, että OuluZonelle kehitettäisiin uutta pienlentokenttää, varsinkin koska nykyistenkin ylläpito on kannattavuuden rajoilla. Oulun Kärpillä on oma Oulun jäähalli, jota kutsutaan myös Oulun Energia Areenaksi, joka sijaitsee Raksilassa. Harkinnassa ja selvityksessä on vuosikymmenen ollut uusi monitoimiareena. Tässäkin on omat kehittämismahdollisuutensa, joita käsittelin 4. luvussa urheilupalveluista.

 

OYS:n kaakkoispuolella sijaitsevat Sairaalarinteen neljä taloa valmistuivat 1972 ja niissä on 12 kerrosta ja korkeudet ovat 35 -40 metriä. Ne sijaitsevat Kontinkankaalla OYS:n kaakkoispuolella. Sairaalarinteelle on ehdotettu myös kolme uutta massaltaan samanlaista tornia nykyisten kaakkoispuolelle, jolla kaavaa voidaan tiivistää ja korttelin tehokkuutta nostaa.

 

Valmiita Oulun keskustan hankkeita ovat: Kivisydän (Torin ja Hallituskatu/Uusikatu risteys), Rotuaari, Mehiläisen talo (Pallas)

 

Rotuaari on Oulun keskustan kävelykatu, joka avattiin 1987 Kirkkokadulle välille Saaristonkatu-Pakkahuoneenkatu. Kävelykatua laajennettiin 1993 Kauppurienkadulla, Isokadulla ja Kauppatorilla. Peruskorjauksia tehtiin 2011- 2013. Kauppurienkatu 9 Pallas-korttelissa sisältää Mehiläisen sairaalan. Rakennuksesta on hissiyhteys Kivisydämeen, jonka kuilu on 65 metriä syvä.

 

Kivisydän avattiin syksyllä 1.10.2015 ja siinä on 900 auton kapasiteetti. Luola on 30 metrin syvyydessä. Sisääntuloja autoille on kaksi – Kauppatorilla Hallituskatu 1 ja Hallituskadun 20 kohdalla. Luola on louhittu Hallituskadun suuntaisesti. Erillisiä poistumisyhteyksiä on kuudessa kohdassa, yhteensä 19 hissiä – Otto Kahrin puistossa Hallituskatu 13 -17, Oulun Osuuspankilla Isokatu 14, Rotuaarin aukiolla Kirkkokatu 15, Kauppakeskus Valkealla Isokatu 25, Pallaksessa Kauppurienkatu 9 ja Torilla Kauppurienkatu 8. Kivisydän on louhittu noin 440×195m metriä kokoiseksi luolastoksi, josta ulkonee 300 metrin autoramppi Torille, 400 metrin autoramppi Hallituskadulle ja uloskäyntiluola Otto Kahrin puistoon. Keskellä Kivisydäntä kulkee autoramppeja yhdistävä ajotie, josta koilliseen kulkee kaksi samansuuntaista pitkittäistä pysäköintiluolaa ja lounaaseen kulkee kolme samansuuntaista pysäköintiluolaa. Näitä yhdistää useampi poikkisuuntainen ajoväylä. Kivisydämen tavaramerkki on molempien ramppien nousukohdassa oleva liikenneympyrä, jonka keskellä on punaiseksi maalattu halkaisijaltaan kymmenen metrinen kivipylväs, jota kiertää teräksinen tummanpunainen levykaistale, jossa lukee valkea hohtava teksti Kivisydän sekä uloskäynnin nimi – Tori tai Uusikatu. Kivisydämen luolat sijoittuvat Hallituskadun ja Kauppurienkadun väliin. Vertailu vuoksi vastaava esikuva Forumin pysäköintihalli Helsingissä on louhittu omaan koordinaatistoonsa, sen kapasiteetti on 1300 autoa ja sen pysäköintialueen pohja on mitoiltaan noin 70 % Kivisydämen pohjasta, mutta on kahdessa tasossa. Toisaalta Helsingin Forum sijaitsee mäellä ja sen laajentamista rajoittaa metro sekä sen laajentamisvaraukset. Kivisydän nyt sijaitsee pituussuuntaan Aleksanterinkadun ja Uusikadun välissä ja poikkisuuntaan Hallituskadun ja Kauppurienkadun välissä. Arvioisin, että Kivisydämen laajentaminen 5/3 kertoimella eli 600 autopaikalla kohoten 1500 paikan kapasiteettiin tulisi todennäköisesti tapahtumaan kolmella uudella pitkittäisellä luolalla Kauppurienkadun ja Albertinkadun väliin ja uudella tulevaan matkakeskukseen liittyvällä ajorampilla sekä rampilla ruutukaava-alueen lounaisalueella. Oulun Kivisydämessä latinalaisilla kirjoitetut rekisteritunnukset saavat sähköisen seuranta-, opastus- ja asiointipalvelun vierailun ajaksi.

 

Rakenteilla olevia keskustan hankkeita ovat: Toriportti, Pallaskortteli, Isokadun kävelykatualue, Valkea, Otto Kahrin puisto sekä Resiina-kortteli.

 

Näistä Toriportti on Kauppurienkatu 7:ssä ja Torikatu 18:sta olevat rakennukset, joita muutetaan liikekäyttöön omalla sisäpihalla. Pallas-kortteli on Rotuaarin aukion ja Torikadun sekä Pakkahuoneenkadun sekä Kauppurienkadun välinen kortteli, jossa sijaitsee tällä hetkellä mm. Mehiläisen sairaala ja yhteys pysäköintiluolaan. Korttelin tiloja kehitetään ja sisäpiha katetaan. Kohde on siis suomalaistyyppinen korttelin sisäinen kauppakeskus, jollaisia on syntynyt paljon talvikaupunkeihin, joissa sisäpihat jäisivät vajaakäyttöön ilman lasikatetta. Isokadun kävelykatualue ulottuu muutostöiden jälkeen Saaristonkadulta Pakkahuoneenkadulle ja katu katetaan Kauppurienkadulta Pakkahuoneenkadulle eli yhden korttelin verran. Hanke tukee kauppakeskus Valkean ja Galleria-korttelin rakentamista. Katettu katualue on noin 100 metriä pitkä ja hanke valmistuu samoihin aikoihin kauppakeskuksen kanssa. Kauppakeskus Valkean ja Gallerian yhteyteen tulee 45,7 metriä korkea 12-kerroksinen asuinrakennus, joka sijoittuu tontille Uusikadun ja Kauppurienkadun ristetykseen, hanke on Gallerian korttelin puolella. Kauppakeskus Valkea avataan 14.4.2016 ja on paikallisen S-ryhmän Osuuskauppa Arinan kehittämishanke. Galleria-kortteli rajautuu Isokatuun, Otto Kahrin puistoon ja Anttilan tavaratalon kortteliin ja on yhdessä katetulla katutilalla yhteydessä Kauppakeskus Valkeaan. Otto Kahrin puisto on historiallinen puisto, joka on ollut Oulun asemakaavoituksessa jo 1800-luvun alusta lähtien ja nimettiin 1956 nykyiseen nimeensä. Puistoa on kunnostettu kahvilalla, vihersuunnitelmalla sekä valaistuksella ja sieltä on hissiyhteys pysäköintihalliin. Työt puistossa ovat valmistumassa tänä keväänä.

 

Resiina-kortteli on nimetty ensimmäisen 12-kerroksisen Resiina-nimisen asuin talon mukaan ja se sijaitsee junaradan varrella Rautatieaseman lounaispuolella. Rakennuksia on suunniteltu kolme saman kokoista lisää, jossa pysäköinti on yhdistetty pohjakerrokseen. Hanke on YIT:n kehittämä ja siitä on valmistunut Resiinan jälkeen toinen, Viskaali-niminen kerrostalo. Hanke on suomalaista suorakulmasta elementtirakentamista, josta on tuhansia variaatioita, kuten esimerkiksi Jyväskylän seudulla vaikuttavan Jukka Tikkasen elementtirakentaminen. Oulun Viskaali on Oulussa vaikuttavan suomalaiseksi suuren Arkkitehtitoimisto Lukkaroisen kohde ja edustaa vain yhtä osaa yrityksen erikoistumisalueista. Vaikka arkkitehtitoimistot Suomessa ovat kasvavassa määrin alueellisia, on toiminta mahdollista lisenssioikeuksien perusteella koko maassa, toisin kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, joissa lisenssit eivät kata koko liittovaltiota, vaan ovat osavaltiokohtaisia.

 

Oulussa on suunnittelussa Kauppatorin alue, jossa erikseen Torihotelli ja Talvitori, Hammar-kortteli, Hollihaan puisto, Asemakeskus sekä Matkakeskus, Raksilan market-alue ja Kuusisaari. Itsestäni Oulussa kiinnostavin hanke suunnitteluvaiheessa on Matkakeskus, josta on tulossa keväällä arkkitehtikilpailu.

 

Torialuetta on kehitetty vuosisatojen mittaan ja paikka olisi muuttunut vuoden 1962 monumentaalikeskustasuunnitelman myötä hyvin rationaaliseksi, ellei suojeluhenkeä olisi ollut. Edelleen alueen kehittämistä koskevissa ideakilpailuissa ehdotetaan vanhan monumentaalikaavan mukaista tornia kaupunginteatterin ja -kirjaston viereen sekä mahdollista monumentaalisen mittaluokan laajennusta Vaakuna-hotellille. Oulun Torihotellin on määrä valmistua kolmen vuoden kuluttua Kauppahallin ja makasiinien väliin arkeologisten kaivausten jälkeen ja väliin tuleva alue tulisi olemaan katettu Talvitori. Hammar-kortteliin on suunniteltu uudisrakentamista ja maanalaista rakentamista, joista merkittävin on yhteys Kivisydämen pysäköintiluolaan. Hollihaan puisto sijaitsee keskustasta länteen ja suunnitelmissa on puistoalueen kehittäminen. Kuusisaari sijaitsee Koskikeskuksen länsipuolella ja on pääosin puistokäytössä sekä siellä sijaitsee paviljonki.

 

Oulun suurin kiinteistökehitysalue on rautatieaseman seutu. Raksilaan rautatieaseman itäpuolelle on suunnitteilla market-alue, jossa on tällä hetkellä K-Citymarket, Prisma ja Sale, Alko ja muutama pienliike. Suunnittelun alla on hankkeen modernisointi ja on ehdotettu nykyisen hankkeen muuttamista yhdeksi kokonaisuudeksi. Hankkeessa on sekä elinkaari- sekä kustannusnäkökulmia, että haasteita kaupunkitoimintojen ja –rakenteen kannalta. Oulun Asemakeskus on kehittämishanke, jossa suunnitellaan juna- ja linja-autoasemien yhdistämistä yhdeksi Matkakeskukseksi sekä alueesta ollaan kuukausien sisällä aloittamassa arkkitehtuuri- ja asiantuntijakilpailu. Suunnittelualue ulottuu koillisesta Kajaanintieltä lounaaseen Kainuuntielle ja sen syvyys kattaa Koulukadun sekä Syrjäkadun sisällä olevat korttelit. Nykyään paikalla olevat julkiset rakennukset ovat Posti, Rautatieasema, VR:n tilat, Ratahallintokeskuksen tilat, Oikeus- ja poliisitalo, Linja-autoasema, Matkahuolto, liiketiloja sekä asuin kortteleita. Hankkeen pääkehittäjänä on rakennusliike Lemminkäinen. Hankkeesta on tehty pitkälle vietyjä kiinteistökehittämistutkimuksia, mutta lisää tietotaitoa tarvittaisiin yksityiskohtien sekä kokonaisuuden ”liikkuvien osien” suhteuttamisessa toisiinsa. Vaikka olen itse periaatetasolla luonnostellut vastaavan kokoisia hankkeita, suunnittelukilpailuun edellytettäisiin todennäköisesti vastaavan kokoisista hankkeista toteutuskokemusta, eli melko korkealla olevia suunnittelupätevyysvaatimuksia. Itse näkisin oman potentiaalini hankkeessa asiantuntijana sekä suunnittelijana jossain työyhteenliittymässä.

 

Oulun joukkoliikenne on vahvasti bussivetoinen. Metron rakentaminen Ouluun olisi periaatteessa mahdollista samaan tapaan kuin Helsingissä, mutta kaupunkirakenne on niin väljää, että operointi ei olisi kannattavaa. Myös rakentamiskustannukset olisivat miljardeja, kuten Helsingissä. Sen sijaan pintaraideliikenne olisi harkinnan arvoista samaan tapaan, kuin olen miettinyt myös kirjoituksissani Turusta ja Tampereesta. Oulun suurimmat infrastruktuurin kehittämishankkeet ovat tieverkoston parantaminen, radan parantaminen ja sataman laajentaminen sekä väylän syventäminen. Merihän on maan kohoamisen vuoksi vähitellen vetäytymässä pois Oulusta ja Oululla kannattaisi olla pitkäaikainen strategia, sillä jo 2000 vuoden kuluttua Merenkurkku on muodostunut kannakseksi, meri on vetäytynyt 40 kilometrin päähän nykyiselle avomerelle päin ja mahdollisesti myös Oulujoen uomakin on muuttunut.

 

Oulun yleiskaava 2020 on selkeä kattaen tarkasti koko Oulun alueen ja on siinä mielessä verrannollinen Turun yleiskaavan 2020 kaavakartan laatutasoon. Oulun yleiskaava 2020:n kaavakartta vuodelta 2007 on edullisesti vektorimuotoinen, mutta menee suuressa mittakaavassa helposti tukkoon ja pienessä mittakaavassa varsinkin keskustan merkinnät eivät ole helposti luettavissa viivakokojen ja erityisesti yleisrastereiden vuoksi. Karttateknisesti uutta kaavakarttaa tehdessä luettavuutta on mahdollista parantaa karttateknisillä valinnoilla. Maankäytön tarkemman suunnittelun kannalta yksityiskohtien määrän lisäämisellä yleiskaavaan voidaan saavuttaa yleiskaavan vaikuttavuuden kannalta etuja. Toisaalta erilliskartoilla voidaan myös tuoda esille näkökulmia, kuten esimerkiksi Oulussa on jo 2006 toteutettu kaupan suuryksikköjen tutkimusta, joka oli menetelmänä itselleni tuttua myös Tallinnan yleiskaavatutkimuksessani vuonna 2010. Oulun uudessa yleiskaavahankkeessa on siis itselleni tuttuja haasteita, joita olen havainnut olevan myös Helsingillä, Turulla ja Tampereella.

 

 

10. OULUN KEHITTÄMINEN

 

Yksi kehittämissuunta Oulussa on ollut maanalaisen rakentamisen alkaminen ja erityisesti kalliorakentaminen. Oulun suurin hanke on ollut maanalainen pysäköintiluola. Hankkeen myötä Oulussa on havaittu maanalaisen kaavoituksen haasteet ja kaupungissa ehkä harkitaan Helsingin tapaan maanalaisen asemakaavan ja yleiskaavan tarvetta. Näistä oleellista on kallioresurssien kartoitus ja tulevien sekä olemassa olevien tilojen pohjalta määritettävä tilamalli.

 

Tähän mennessä yleisempi ja edullisempi ratkaisu kalliorakentamiselle on ollut kaivaa iso kuoppa, rakentaa siihen tiloja ja kattaa se kannella. Toriparkkeja on toteutettu Jyväskylään, Mikkeliin, Lahteen, Vaasaan, Kotkaan, Helsinkiin ja Kuopioon. Suunnitteilla on Joensuussa, Helsingissä ja Turussa uusi toriparkki. Turussa on suunniteltu toriparkkia jo 30 vuotta. Toriparkki Jyväskylässä joudutaan kunnon vuoksi ehkä rakentamaan uudelleen ja tehokkaampana. Kuopioon suunnitellaan laajennusta 1400 autoon ja Vaasaan 1500 autoon.

Tam_TorP.jpg

Toriparkin sijaan Oulussa on 900 autopaikan kalliohalli ja Tampereelle on rakennettu 972 paikan kallioparkki. Aiemmin on Helsingissä ollut yli 5000 autopaikan verran luolissa kallioparkkeja. Oulun kivisydän on 900 autopaikan kallioluolatyyppinen pysäköintilaitos, joka otettiin käyttöön 1.10.2015. Se sijoittuu 30 metrin syvyyteen kallion alle ja sisältää mahdollisuuden laajennukseen 1500-paikkaiseksi. Tampereen Hämpin parkki on 972 autopaikan Finnparkin operoima maanalainen kallioparkki, joka on avattu 2012. Sen sijaitsee Rautatieaseman itäpuolen ja Tammerkosken itärannan välillä ja on pitkänmallinen. Etu on maanalaiset yhteydet keskeisen kadun varrella oleviin rakennuksiin. Samat edut ovat myös Oulun Kivisydämessä.

 

Oulun ja Tampereen pysäköintiluolat ovat helsinkiläisen 1300-paikan Europarkin Forumin pysäköintihallin henkisiä, Forumin halli on eräänlainen kallioparkkien protoratkaisu Suomessa. Helsingissä on kahdeksantoista Q-Parkin ja yhdeksän Europarkin pysäköintihallia, joista molemmilla yrittäjillä on vastuullaan kymmeniä tuhansia paikkoja. Helsingin uusin pari vuotta sitten valmistunut pysäköintiluola on Musiikkitalon ja Finlandiatalon välissä sisältäen 650 autopaikkaa.

 

Suurimmat mahdollisuudet Oulun kannalta on kaupungin ja alueen hallinnon kehittämisessä. Oulun OYS on alueen Sote-hallintojaon Erva:sta vastaava pääyksikkö ja muuten Oulu on Pohjois-Suomen ja osin Lapin keskus Rovaniemen ohella. Oululla ei ole varsinaisesti ollut kaavoitustason yhteistyötä naapurikuntien kanssa, mutta kaupunki on laajentunut kuntaliitoksin. Vuoden 2013 alussa kaupunkiin liittyivät Haukipudas, Kiiminki, Oulunsalo ja Yli-Ii väkiluvun noustua nykyiseen tasoon 198 570 henkeä. Suurin kaupungin kaavoitushanke on Hiukkavaara-projekti, joka sijaitsee keskustasta 5 kilometriä itään. Alueelle on suunnitteilla Poikkimaantien silta ylittäen Oulujoen ja yhdistäen Kainuuntien etelässä ja yhdystien 8300 pohjoisessa. Tämä tukee suunnitelmia rakentaa asuntoja 20 000 uudelle asukkaalle ja Hiukkavaaran keskustarakentaminen tulee tukemaan noin 20 000 muun lähiseudun asukkaan arkea. Myös uusia kuntaliitoksia harkitaan, mutta yhdeksässä naapurikunnassa asuu vain 66 705 asukasta ja niiden pinta-ala on 12 883,52 km[sup]2[/sup] väestöntiheyden ollessa vain 5,18 henkeä neliökilometrillä, kun taas nykyisessä Oulussa pinta-alaa on 3880,62 km[sup]2[/sup] ja väestöntiheys on 65,50 asukasta /km[sup]2[/sup]. Helsingissä väestöntiheys on jopa 2 946 asukasta/km[sup]2[/sup]. Suomen tiheimmin asutettu kaupunginosa Suomessa on Punavuori, jossa asuu 19 855 asukasta/km[sup]2[/sup], ja tiheimmin asutettu kaupunginosan osa-alue on Alppiharjun Harju, jossa asuu 27 166 asukasta/ km[sup]2[/sup]. Itse koen Punavuoren pääosin ikävänä kaupunginosana, mutta alueella on myös viihtyisiä huoneistoja. Kaupunkilaisena pidän kuitenkin Oulun naapurikuntien asumisväljyyttä hyvin autioituneena, koska henkeä kohden on 19 hehtaaria maata. On ymmärrettävää, että Oulu tavoittelee Hiukkavaaran kaltaista lähiörakentamista, jossa muutenkin harvaan asuttua kaupunkia voitaisiin laajentaa kasvattamalla taajaman ydintä, pikemminkin kuin lisätä ympäröivän maaseudun alaa.

 

Suomessa on ollut keskustelussa suurten kaupunkien ja kaupunkiseutujen erikoisasema, kun valtio on ajamassa hallintouudistuksia ja Sote-uudistusta. Metropolialueita Suomessa on kuitenkin vain Helsinki, jonka yhteydessä on harkittu metropolihallintoa, ja lisäksi keskikokoisina kaupunkialueina on kolme lähes tasavartaista: Turku, Tampere ja Oulu. Näissä neljässä suurimmassa on yleiskaavan kehittämisellä merkitystä ja Helsingissä on oman yleiskaavan kehittämisen ohella tulevaisuuden työnä myös koko metropolialueen yleiskaava.

 

Hallintoalueuudistuksessa hallintotasot jaetaan kolmeen osaan:

1. Valtio

2. Itsehallintoalueet (18), Sote-alueet (15)

3. Kunta

 

 

On kuitenkin huomattava, että Suur-Helsingin alueella asuu 25 % Suomen väestöstä. Turun, Tampereen ja Oulun kaupunkialueella asuu 14 % Suomen väestöstä. Nämä neljä suurinta Suomen kaupunkialuetta hyötyisivät selkeästi, jos ne otettaisiin huomioon itsehallinnon kehittämisessä ja valtionkin kannalta ratkaisun kestävyyden osalta huomioiminen olisi järkevää, myös koska viidestä erikoisvastuualueesta Kuopiota lukuun ottamatta yliopistolliset keskussairaalat liittyvät näihin keskuskaupunkeihin. Oulun erikoissairaanhoitopiiri on pinta-alaltaan Suomen suurin, väkimäärältään se on pienin.

 

Varsinaisesti hallintomallin suhteen vaihtoehtoja on paljon, mutta myös Suomen harvaan asuttaminen samoin kuin muiden kaupunkien pienuus on otettava huomioon tehdessä vertailuja esimerkiksi liittovaltiomallisiin valtioihin, kuten suuriin liittovaltioihin Kanadaan, Yhdysvaltoihin, Venäjään ja Saksaan tai pieniin liitovaltioihin, kuten vaurasiin Sveitsiin, Arabi-emiirikuntiin tai Belgiaan. Kuitenkin liittovaltiomallia noudatetaan myös kehitysmaissa kuten keskisen Afrikan maissa sekä epätasaisesti kehittyneissä suurissa maissa, kuten Intiassa ja Brasiliassa. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että Suomen saavutettu hallintouudistus ei ole paras mahdollinen.

 

 

Vaihtoehtona hallintotasoissa olisi siis esimerkiksi:

1. Valtio

 

2. Itsehallintoalueet:

 

-perustason maakuntien mukaan (14) ja Ahvenanmaa

- yksi Uudenmaan metropolimaakunta (Uusimaa)

-kolme keskikokoisten kaupunkien maakuntaa (Varsinais-Suomi, Pirkanmaa, Pohjois-Pohjanmaa).

-sekä näihin tukeutuen erikoisvastuu-alueet (4), sekä erikoistapauksena KYS, joihin tukeutuen määritellään perusterveyden Sote-alueet (15)

 

3. Metropoli, kaupunki ja kunta-taso:

 

-OECD määritelmien mukainen Helsingin metropolialue

-kolme keskikokoista kaupunkialuetta (Oulu, Tampere ja Turku)

-pienet kaupunkialueet (yli 15 000 asukasta) ja maaseutukunnat.

 

Tässä mallissa korostettaisiin neljää suurinta kaupunkialuetta sekä erikoisvastuu-alueita. Painoarvoa vähennettäisiin maaseutukunnilta siirtäen sitä itsehallintoalueille, lisäten pienten kaupunkialueiden vastuuta maaseutukunnista esim. kaavoituksessa, maankäytön suunnittelussa ja perusterveydenhuollossa. Suurimmat ongelmat tässä mallissa olisivat sekä yksityiskohtien määrittelyssä että poliittisen konsensuksen syntymisessä päätöksenteossa.

 

Suomen merkittävin kehitys liittyy nimenomaan Tampereen, Turun ja Helsingin seudun muodostavaan lounaiseen alueeseen. Tampere toimii ainakin maaliikenteen välikeskuksena itäiseen ja pohjoiseen Suomeen Oulun kautta. Oulu taas on eräänlainen portti pohjoiseen Suomeen ja Lappiin ja sillä on riittävän paljon elinkeinoelämää sekä palveluita, jotta se voi toimia itsenäisenä keskuksena Helsingin ohi, joka on välimatkaltaan liian kaukana Lapista. Suomen viisi suurinta kaupunkialuetta - Helsinki, Turku, Tampere, Jyväskylä ja Oulu - asuttavat vuoden 2014 tietojen mukaan 2 113 725 asukasta eli 38,5 % Suomen 5 486 125 asukkaasta. Pinta-aloiltaan nämä kaupunkialueet - Helsingin keskustaajama 669,31 km[sup]2[/sup], Tampereen keskustaajama 265,86 km[sup]2[/sup], Turun keskustaajama 256,13 km[sup]2[/sup], Oulun kaupunkiseutu 197,04 km[sup]2[/sup] ja Jyväskylän kaupunkiseutu 100,14 km[sup]2 [/sup]– ovat 1 488,5 km[sup]2 [/sup]joka on vain 0,38 % Suomen 338 440,83 km[sup]2[/sup] pinta-alasta. Jos koko Suomi olisi yhtä tiiviisti asutettu, kuin nämä viisi suurinta kaupunkialuetta, Suomessa asuisi 556 miljoonaa ihmistä, eli enemmän ihmisiä, kuin Euroopan Unionin 28 jäsenmaassa tai Pohjois-Amerikassa on asukkaita. Suomi olisi tällöin Kiinan ja Intian jälkeen maailman väkirikkain maa. Jos Suomi olisi puolestaan yhtä tiheästi asutettu, kuin Helsingin Alppiharjun Harju, mahtuisi maahamme asumaan 9,194 miljardia ihmistä, eli kaksi miljardia ihmistä enemmän, kuin maapallolla on nykyään asukkaita. Suomen asuttaminen harvaan on siis suhteellista ja aiheen hahmottaminen vaatii monenlaista viisautta.

 

Jääkaudella on kaksi merkittävää vaikutusta nykypäivään, joista ensimmäinen on uuden jääkauden synty tai maapallon korventava kasvihuoneilmiö. Toista vaikutusta voi olla ehkä vaikeaa käsittää, sillä se on niin näkymätöntä: se on maankohoaminen, joka muuttaa myös Oulun kohtalon: noin 2000 vuoden kuluttua merenranta on Oulun nykyrannasta laskien noin 40 kilometrin päässä ja Merenkurkku Uumajan ja Vaasan kohdalla on kasvanut umpeen lukuun ottamatta mahdollista tuolloin tehtävää Merenkurkun kanavaa. Vaikutukset tulevat olemaan merkittäviä myös Turkuun ja myös Ahvenanmaa tulee yhdistymään manner-Suomeen seuraavan 2000 vuoden aikana. Tietenkin tällöin myös junayhteys Ruotsiin tulee olemaan edullista rakentaa niin Vaasasta Uumajaan, samoin kuin Turusta Maarianhaminaan. Odottavan aika tulee kuitenkin olemaan pitkä, noin 60- 100 sukupolvea, kannattaisi siis alkaa jo kertoa tuleville sukupolville, mitä rannikkoseuduilla voi odottaa. Merenkohoaminen Oulun ja Kemin seuduilla on noin 90 senttiä sadan vuoden aikana ja tällä nopeudella 2000 vuodessa maa kohoaa 18 metriä. Jossain vaiheessa tietenkin nousu tulee loppumaan. Maan kohoamisella tulee tietenkin olemaan vaikutusta myös Oulujoen uoman kehitykseen – se voi esimerkiksi siirtyä etelämpään ja kiertää Oulun ja aiheesta saisi varmaa tietoa itselleni tutulla GIS-mallintamisella yhdistettynä geologian ammattilaisten sekä ilmastomuutoksen asiantuntijoiden vaikutusten arvioihin. Tietenkin tätä voidaan ennakoida myös Oulun kaupunkisuunnittelussa ja maankäytön suunnittelussa pitkällä aikavälillä. Kasvihuoneilmiöstä huolimatta on mahdollista, että maapallolla voi alkaa myös uusi jääkausi kymmenien tuhansien vuosien sisällä. Todennäköisempää kuitenkin on, että ihminen tulee tahattomasti tai tahallisesti vaikuttamaan tähän kehitykseen. Myöskään Euroopan Unionille tai Suomelle en voisi mennä takaamaan kahden tuhannen vuoden ikää, ottaen esimerkiksi huomioon senkin, että Suomen alueen itäraja on muuttanut sijaintiaan jo 14 kertaa ja maapallolla on odotettavissa miljardien ihmisten muuttoliikkeitä tällä vuosisadalla. Näihin tekijöihin Suomen on yhtä toivotonta vaikuttaa, kuin Oulun vaikuttaa maan kokoamiseen. Näiden seuraavien kymmenien sukupolvien aikana Oululaisilla onkin paljon haasteita kaupunkinsa kehittämiseen niin paikallisella tasolla, kuin vastaamisella niin eurooppalaisiin kuin maailmanlaajuisiinkin haasteisiin.

 

 

25.1.2016 Taneli Poutvaara

 

(Muokattu 31.1.2016)

 

Päivitys lokakuussa 2019:

Toppilansalmen siilot valmistuivat 2014. Ne olivat alusta lähtien taloudellisesti epärationaalisia ja lisäksi osin feikkejä siltä kannalta, että alkuperäiset siilot purettiin ja niiden mallin mukaisesti rakennettiin saman muotoinen asuinkerrostalo. Hankkeen suunnitellut nuori toimisto Pave Architects on kieltämättä toteuttanut suuren määrän näyttäviä kohteita, mutta esimerkiksi vastaavan ikäinen Heatherwick Studio toteutti 2017 Cape Towniin kansainvälistä huomiota herättäneen taidemuseon viljasiiloihin, jossa alkuperäisiä siiloja hyödynnettiin louhimalla siilojen sisälle uusia näyttäviä tiloja. Näin kritisoisin samalla Oulun siilojen investointipäätöstä ja arkkitehtien suunnittelufilosofiaa riittämättömänä suhteessa tavoiteltuun kansainväliseen huomioarvoon, jossa epäonnistuttiin tavoitteissa. Tästä oli huomattavaa haittaa sekä asukkaille, kaupungille, investoijille että itse projektille. Maankäyttö- ja rakennuslaki antaa ohjeeksi arkkitehdeille arvioida myös näitä yhteiskunnallisia ja asiakkaisiin liittyviä päätöksiä suunnittelun pohjana.

 

Oulun Kauppakeskus Valkea avattiin 14.4.2016. Sen omistaa Osuuskauppa Arina, S-Ryhmästä.

 

Oulun Stockmannin tavaratalo suljettiin 31.1.2017.

 

Oulun torin kauppahallin remontti oli syksyllä 2019 pitkällä. Perustuskorjaukset olivat tehtynä. Remontti valmistuu vuonna 2020.

 

Torin vieressä oleva hotelli oli 2019 remontissa ja sen vierestä löydettiin elokuussa maahan hautautunut lotja.

 

Hiukkavaaran väkiluku on 4600 henkeä ja ennusteen mukaan 2022 väkiluku on 7500 henkeä ja tavoitteena on 2027 asukasmäärä 10 000 henkeä. Hiukkavaaran 4 hehtaarin urheilukortteli on rakenteilla seuraavan vuoden, alueelle rakennetaan noin 25 000 neliötä.

 

Oulun rautatieaseman matkakeskus on vielä vuosia suunnitteilla. Kilpailun perusteella tehtyyn hankkeeseen pätee vanha sanonta: ei se ole hölmö se, joka suunnittelee, vaan se, joka ostaa suunnitelman. Suunnitelmaan pätee kuitenkin myös samat viittaukset suunnittelijavastuusta, jotka mainitsin Oulun viljasiiloista.

Taneli_Poutvaara - 07:57:32 @ 2016, Arkkitehtuuri, Arkkitehtuurin historia, Suomen kaupungit | Lisää kommentti

Lisää kommentti

Täydennä alapuolinen lomake kommenttisi lisäykseen.

Automaattisen roskasisällön vähentämiseksi tämä toiminto on suojattu captchalla.

Tämä edellyttää kolmannen osapuolen toimittajan, Googlen, sisällön lataamista ja evästeiden tallentamista.





Minulla on itsenäiset tekijänoikeudet ”Kirjoitettua” -kirjoituksiin ja niiden kuviin. Halutessasi julkaista sisältöä, viitata siihen tai lainata sitä, voit hakea lupaa kirjallisella hakemuksella. Viittauksissa yksityiskohtia ei saa irrottaa asiayhteydestä eikä vääristää.

 


I have independent copyrights for the writings in the “Kirjoitettua” -writings and the illustrations. If you wish to publish the contents, refer to it or quote it, you can apply for a license with a written application. In reference the details should not be separated from the context nor distorted.