Taneli Poutvaara
Etusivu
/ Page 1
Ark-toimintaa
/Arch-activities
Kuvasto
Ark-Kuvasto
Linkit
Yhteydet
/Contact
CV
Blog
Kotisivu
Oulun rakennetusta ympäristöstä - Osa I

Tässä pitkässä kirjoituksessa käsittelen Oulun rakennettua ympäristöä vähän samaan tapaan, kuin edellisissä kirjoituksissa Turusta ja Tampereesta. Vaikka Oulussa on ollut vähän esihistoriaa, on historiallisena aikana Oulun kaupungilla ollut vaiheikas ja tapahtumarikas historia. Kaupunkiin on kehittynyt myös omaperäinen rakennettu ympäristö ja Oulu on Suomen pohjoinen pääkaupunki. Oulun kaupungilla on tarvetta kehittää rakennettua ympäristöään pohjautuen vahvaan näkemykseen sekä historiasta, että ennakoidusta tulevaisuudesta.

 

 


 

 

 

1. OULUN HISTORIAA

 

Jääkausi Veiksel-kaudella peitti Suomen noin 74 000 -11 000 vuotta sitten. Jääkauden huippu ajoittui 27 000 – 21 000 vuotta sitten, jolloin merenpinta oli laskenut 116 metriä nykyistä alemmaksi ja jäätikön paksuus oli pari kilometriä. Kauden huippukohdan nimestä käytetään termiä Last Glacial Maximum eli LGM. Jääkausi päättyi Sisäsuomessa 11 000 – 10 900 vuotta sitten ja Pohjoissuomessa esimerkiksi keskisessä Lapissa olevasta Kolarista on jäätikkö kadonnut tutkimusten mukaan 10 200 vuotta sitten. Kasvillisuus ja eläimistö levisi hitaasti myös Oulun seudulle. Historiallisella jääkaudella on vaikutusta postuumisti, koska jäätikkö painoi maankuorta, ja jäätikön poistuttua maankuori on tuhansien vuosien kuluessa oikonut lommoutumistaan maankohoamisella. Oulun seudulla maa kohoaa nykyään noin 90 senttiä sadassa vuodessa.

Oulusta ei tunneta merkittäviä esihistoriallisia löytöjä, sillä jääkauden aikana jäätiköt pyyhkivät nykyisen Oulun Seudun huolellisesti kivimurskaksi ja huuhtelivat sitä Ancylusjärven vedellä 11 000-9200 vuotta sitten. Seurannut Litorinameri peitti edelleen Oulun seutua tuhansia vuosia, kunnes Itämeri syntyi noin 4000 vuotta sitten ja Itämeren suolapitoisuus laskeutui nykyiselle tasolle ajanlaskun alussa. Oulu syntyi merenpinnan laskiessa sekä maan kohotessa ja Oulun rantaviiva on muuttunut merkittävästi kirjoitetun historian aikana sekä ihmisen vaikutuksesta että siitä riippumatta. Ihminen saapui Oulun seuduille Itämeren synnyn aikoihin, jolloin kivikausi päättyi noin 3800 vuotta sitten. Muhokselta on löydetty kampakeraamisia esineitä ja muutamia pronssikautisia löytöjä. Näihin aikoihin rantaviiva oli vielä nykyisessä sisämaassa noin 15 kilometrin päässä joen suusta, Koskikeskuksesta, jossa olen itsekin asunut Oulun padotun kosken keskellä.

Pronssikauden ja seuranneiden rautakauden ajoilta esinelöydöt ovat olleet niukkoja. Tiedetään kuitenkin, että varhaishistoriallisella kaudella oli sekä metsästystä että kalastusta Oulun seudulla ja kaupankäyntiä harjoitettiin joka ilmansuuntaan, Ouluun tultiin myös kauempaa. Oulujoen suulle oli syntynyt kylä 1200-luvulla. Pähkinäsaaren rauhassa 1323 määritetty Ruotsiin kuuluva alue Suomesta ei sisältänyt Oulun aluetta. Kuitenkin vuodelta 1345 tunnetaan Uppsalan arkkipiispan käyneen käännyttämässä Oululaisia. Paikalliset asukkaat olivat varsinaissuomalaisia, hämäläisiä ja karjalaisia, jotka kuuluivat harvalukuiseen suomalaisten kantasukuun. Alueen väestöllä oli sukujuuria myös saamelaisissa, norjalaisissa, ruotsalaisissa ja viikingeissä.

Vaikka Oulu kuului vuosina 1323 -1595 virallisesti Novgorodiin, olivat ruotsalaiset perustaneet vuonna 1375 linnoituksen Oulujoen suulle ja kantoivat veroa paikallisilta ja Kustaa Vaasa antoi Oululle kauppapaikkaoikeudet 1531. Ruotsin ja Venäjän välisen 25-vuotisen sodan (1570 -1595) loppupuolella 1590 Pietari Bagge perusti ruotsalaisen linnakkeen Oulujoen saareen ja viisi vuotta myöhemmin Täyssinän rauhassa 18.5.1595 Ruotsi sai rauhansopimuksen mukaan myös Oulun seudun hallintaansa ja samalla Itämeren pohjoisen ja läntisen rannikon nykyisen Pietarin alueelle saakka. Itäraja muuttui seuraavan kerran 1617, 1721 ja 1743, kunnes 1809 Suomen Sodassa koko Suomi siirtyi osaksi Venäjää.

Oulun kaupunki perustettiin virallisesti 8.4.1605 Ruotsin kuninkaan päätöksellä kymmenen vuotta Täyssinän rauhan jälkeen. Kaupunkiin houkuteltiin elinkeinoa ensimmäisen 10 vuoden verovapaudella. Kaupungin virallinen perustamispaikka on mantereella Linnansaaren eteläpuolella jonne nykyään johtavat Merikosken sillat. Oulun kaupunki sai kaupunkioikeudet vuonna 1610, kun kaupunkia oli rakennettu sille tasolle, että se muistutti kaupunkia. Elinkeinot Oulussa liittyivät kauppaan kalasta, tervasta ja riistasta. Kaupunki oli myös sataman kautta meriyhteyksissä Ruotsiin.

Oulun väkiluku nousi vuosisadan puolivälissä 400 henkeen. Maanmittari Claes Claesson teki kaupungista 1649 kartoituksen, samalla hän laati kaupungista regulointisuunnitelman, jonka mukaan kaupunkia kehitettäisiin keskustan osalta ruutukaavahahmoon. Kaupungin ensimmäinen asemakaava valmistui 1651. Seuraavana vuonna sattui Oulun keskustassa suurpalo 2.10.1652, palo tuhosi suuren osan keskustan taloista, aitoista, Oulun Linnan sillan ja Raatihuoneen. Uudelleenrakennustöissä kaupungista tehtiin säännönmukaisempi. Seuraava palo oli jo 1655, kaupungin väkiluku oli tuolloin jo 1000 henkeä. Kaupunkia rakennettiin taas uudelleen. Seuraava kaupunkipalo oli 20.7.1705, jolloin 144 taloa ja 121 aittaa tuhoutui. Uusi palo sattui 28.8.1705, jolloin 39 taloa ja aittoja tuhoutui. Tällöin ranta-aittojen ja talojen väliin jätettiin enemmän tilaa.

Isovihan eli vuosien 1700 -1725 välillä käydyn suuren Pohjan Sodan aikaan venäläiset polttivat 1715 Oulun linnan ja kaupungin, jolloin väkiluku ja rakennusten määrä puolittui. Toppilan salmi ja satama syntyivät joen tulva-aallon voimasta vuonna 1724. Merireitti avautui luoteeseen, kun tätä ennen reitit olivat olleet vain lounaaseen. Hahtiperä oli torin kupeessa oleva sisäsatama, johon tuotiin tavaraa Toppilasta ja Martinniemen rediltä, eli Haukiputaan edustalla Kiiminkijoen suussa sijainneesta lastauspaikalta, joka lopetettiin 1970 viimeisenä lajissaan Suomessa. Redi eli reti tarkoittaa satamaan kuuluvaa ankkuroimisaluetta eli satamaselkää. Myös 1743 Pikkuvihan aikana Oulun kaupunkia poltettiin.

Oulu sai tapulikaupunkioikeudet eli ulkomaankauppaoikeudet 1765 ja kaupungin väkiluku oli noin 1400 henkeä. Tärkeimmät vientituotteet olivat terva, puu sekä puutavarat, lohi ja voi. Tärkeimmät tuontitavarat olivat suola, alkoholi, sokeri ja siirtomaatavarat joista tärkeimmät hedelmät, kahvi, tee, kaakao ja tupakka.

Oulussa perustettiin Tervahovi vuonna 1783 Toppilansalmen pohjoisrannalle, jossa tervaa varastoitiin ja tarkastettiin esiteollisessa mittakaavassa. Tervan tuotanto oli kymmeniä tuhansia tynnyreitä. Pohjana oli 1600-luvulta alkanut tervakauppa, terva oli tärkeä puulaivojen huoltomateriaali. Tervakaupan keskuskaupunkeja olivat Viipuri, Turku ja Pohjanmaan rannikon kaupungit, kuten Oulu. Rautalaivojen rakentaminen johti tervanpolton hiipumiseen 1900-luvun alussa.

Oulussa Limingantullissa oli tulipalo 1773 heinäkuussa, jolloin kolmannes kaupungista paloi. Elokuussa ja syksyllä oli kaksi muuta paloa. Vuonna 1756 asemakaavoitettiin kaupungin lahjoitusmaita ja vuonna 1763 kaupungin tontteja numeroitiin ja järjestettiin kortteleihin maanmittari Mårten Hackzellin johdolla. Oulun väkiluku oli vuonna 1776 noin 2400 henkeä ja se nimettiin Oulun läänin pääkaupungiksi. Humoristisesti voisi sanoa, että siviili-ilmailu alkoi Pohjoismaissa ensimmäisenä Oulussa vuonna 1784 apteekkari Johan Julinin kuumailmapallolennolla. 1700-luvun lopulla Oulu oli Turun jälkeen väkiluvultaan Suomen toiseksi suurin kaupunki, asukkaita oli noin 3400 henkeä. Vuonna 1793 Oulun linna tuhoutui salaman iskettyä ruutikellariin.

Maailmanpolitiikalla oli merkittäviä vaikutuksia Ouluun. Ruotsalaiset olivat hallinneet nykyisen Pietarin aluetta eli Inkeriä 1617 Stolbovan rauhan jälkeen, kunnes 1700 -1721 alkoi Suuri Pohjan sota, jonka alkuvuosina Pietari Suuri (1682-1725) perusti linnoituksen ja alkoi rakentaa kaupunkia Nevan suuhun Inkerinmaalle, jota Ruotsi hallitsi. Venäläisestä näkökulmasta oli oleellista turvata 1703 perustettua Pietaria – seuranneessa Uudenkaupungin rauhassa 1721 Ruotsi menetti alueita Karjalan Kannaksella niin sanotun Pietari Suuren rauhan rajan mukaan, eli Venäjän tavoitteena oli luoda puskuri Pietarin kaupungille.

Vuonna 1743 Turun rauhassa raja siirtyi Kymijoelle ja Pietarin puskurivyöhyke laajeni, toisaalta Ruotsi aloitti 1748 Suomenlinnan rakennustyöt 90 kilometrin päässä Venäjän rajasta ja samaan aikaan myös Svartholman merilinnoituksen rakennustyöt 15 kilometrin päässä rajasta. Ensisijaisesti Ruotsi tarvitsi laivastotukikohdan mutta maalinnoitustyöt sujuivat kehnommin. Venäjä koki asemansa uhatuksi myös siitä syystä, että se oli käynyt meritaistelut Ruotsinsalmessa Kotkan edustalla 24-25.8.1789 ja 9-10.8.1790. Ensimmäisen taistelun Ruotsi hävisi, mutta venäläisiäkin kuoli toistasataa henkeä. Toisessa taistelussa venäläisiä kuoli 7400 henkeä.

Suomessa ja Ruotsissa 9.8. on merivoimien vuosipäivä, mutta Ruotsin voittoisalla taistelulla oli arvaamatonta vaikutusta: tappion kärsinyt Venäjä aloitti länsirajansa vahvistamisen. Voisi kysyä, eikö Ruotsin sodanjohdon olisi pitänyt ymmärtää, että merivoimien hyökkäys Venäjän laivastoa kohtaan voisi tarkoittaa myös Venäjän maajoukkojen varautumista konfliktiin. Venäjä rakensi vuosina 1791 -1795 aikakauden mukaisen Kymilinnan 110 kilometrin päähän Suomenlinnasta. Linnoitus oli pääte koko Kaakkois-Suomen maalinnoitusketjulle, joka toimi vyöhykkeisinä linnoitusketjuina lähellä Pietaria ja niin sanotun Vanhan Suomen alueella ruotsalaisten maahyökkäyksiä vastaan. Vuosina 1803 -1808 Kymilinnasta rakennettiin vielä suurempi halkaisijaltaan 800 metriä olevaa versio, joka vähitellen uinui historian havinaan. Sen sijaan Suomenlinna jäi etupäässä laivastotukikohdaksi, mutta maastonmuodoiltaan matalana ja helposti eristettävänä se osoittautui osin suunnitteluvirheeksi sen perustaneen Ruotsin kannalta. Sekä Venäjä, että Ruotsi käyttivät suuria resursseja nykyisen Suomen alueella sotilaslinnoitustöihin, jotka menivät käytännössä hukkaan. Samoihin aikoihin Oulussa vuonna 1802 valmistui maanmittari M.G.Fillmerin kartta Oulusta ja Oulujoen suistosta. Hänen työllään oli sentään käytännön hyötyä, mutta Venäjä ja Ruotsi olisivat voineet käyttää linnoituksiin käytetyt resurssinsa investoimalla kaupunkirakentamiseen Suomeen. Viisi vuotta myöhemmin 7.7.1807 Venäjän tsaari Aleksanteri I ja Ranskan keisari Napoleon I tapasivat nykyisen Kaliningradin ja Liettuan rajajoella Nemunas-joella eli Niemenjoella harmittoman näköisellä klassisesti koristellulla pienellä lautalla. He sopivat rauhasta Venäjän ja Ranskan välillä sekä liitosta, jossa Ranska auttaisi Venäjää Ottomaaneja vastaan ja Venäjä auttaisi Ranskaa mannermaasulkemuksessa Britanniaa vastaan. Harmittomalta kuullostava järjestely johti varhaiseen maailmansotaan, johon osallistui 35 maata ja joka aiheutti miljoonien ihmisten tappiot.

Napoleon kehotti Venäjää hyökkäämään Ruotsiin. Sopimukset ulottuivat myös muualle Eurooppaan. Oleellista Suomen kannalta oli kuitenkin, että Ruotsin Kustaa IV Aadolf sai tukea Britanniasta, mutta ei suostunut Aleksanteri I:n aloitteeseen ryhtyä Britannian mannermaasulkemukseen. Seurauksena oli, että Venäjä esitti Ruotsille ensin tiedustelun, 21.1.1808 kielteisen vastauksen jälkeen uhkavaatimuksen ja sitten valmistautui sotaan Ruotsia vastaan. Ruotsalaiset valmistautuivat linnoittautumalla Suomenlinnaan sekä perääntymällä. Venäjä esitti Ruotsille 17.2.1808 uuden uhkavaatimuksen, jonka jälkeen Tanska julisti sodan Ruotsille 5.3.1808 ja venäläiset olivat jo aloittaneet etenemisen Suomen alueella. Venäläisestä näkökulmasta oleellista oli suojella 1703 perustetun Pietarin turvallisuutta. Sekä Vanhan Suomen, että Ruotsin linnoitukset sijoittuivat niin, että niitä ei käytännössä voinut hyödyntää, koska maajoukkojen taktiikka oli ovelampi, mihin linnoitusten rakentajat varustautuivat. Voisi sanoa, että suuret linnoitukset Suomessa olivat ajastaan jäljessä, ja armeijoiden taktikot hyödynsivät sitä toimiessaan Suomen alueella.

Suomen sodassa 1808 -1809 ruotsalaiset perääntyivät Ouluun maaliskuun lopulla 1808, mutta taistelut käytiin pääasiassa etelämpänä Pohjanmaalla ja kierrellen eri puolella Suomea. Taistelujen jälkeen Ruotsin armeija vetäytyi taas Oulun suunnalle. Oululla oli merkitystä tukikohtakaupunkina, mutta siellä ei käyty merkittäviä taisteluja. Toukokuussa 1808 Viaporin antautuminen oli sodan kannalta ratkaiseva. Tästä huolimatta ruotsalaiset etenivät Oulun suunnalta etelään, kunnes heinäkuun jälkeen ruotsalaiset joukot vetäytyivät takaisin Oulun suuntaan ja Tornion kautta Ruotsiin. Marraskuun 19. päivä 1808 tehtiin aseleposopimus, jossa Ruotsi vetäytyisi Kemijoen taakse niin, että Oulu olisi 29. marraskuuta mennessä venäläisten hallussa ja venäläiset pääsisivät Kemiin 13. joulukuuta mennessä. Huolimatta Ruotsin aloittamasta vastarinnasta tapahtui Ruotsin hallinnossa kaappaus 13. maaliskuuta 1809 ja vastarinta Venäjää vastaan loppui. Syy Ruotsin luovuttamiseen oli, että venäläiset joukot olivat edenneet kesäkuussa 1809 jo Uumajaan ja pelkona oli joukkojen eteneminen kohti Tukholmaa. Rauha solmittiin 17.9.1809 Haminassa ja Tornionjoki määritti Ruotsin ja Venäjän välisen rajan.

 

 

Suomen sota jäi viimeiseksi Ruotsin sodaksi Venäjää vastaan. Novgorodilaisia ei lasketa ruotsalaisessa katsantokannassa venäläisiksi, vaan aikakausien välillä tehdään ero. Ruotsalaisessa katsannossa Venäjän vastaiset sodat alkoivat Kustaa Vaasan aikaan ja olivat:

 

Sodat ruotsalaisesta näkökulmasta

 

Sodat suomalaisesta näkökulmasta

Vuodet

Esihistorialliset ja keskiajan sodat

Kolme ristiretkeä,

Sodat Novgorodilaisia vastaan

Sodat Venäläisiä vastaan

1155-1293

1000-1478

700-1500-l

Suuri Venäjän sota

Kustaa Vaasan sota

1554-1557

Liivinmaan sota

Liivinmaan tai Baltian sota

1558-1583

Pohjoismaiden 25-vuotinen sota

Pitkäviha

1570-1595

Gardien kampanja

Inkerin sota

1609-1610

Inkerin sota

Inkerin sota

1610-1617

Kaarle X Kustaan Venäjän sota

Ruptuurisota

1656-1661

Suuri Pohjan sota

Suuri Pohjan sota

1700-1721

Hattujen Venäjän sota

Hattujen sota ja pikkuviha

1741-1743

Kustaa III:n Venäjän sota

Kustaa III:n sota

1788-1790

Suomen sota

Suomen sota

1808-1809

 

Varsinaisesti Ruotsalaisessa katsantokannassa kaikki sodat Venäjää vastaan lasketaan sodiksi Venäjän tsaaria vastaan. Ensimmäinen Tsaari oli Iivana IV vuosina 1547-1584, jolloin Kustaa Vaasa kävi sotaa häntä vastaan.

Suomen sodan jälkeen Ruotsi oli varautunut Venäjän keisarikuntaa vastaan, vuoden 1917 vallankumouksen jälkeen se varautui Neuvostoliiton varalle 1917-1991 ja nyt käynnissä on ollut varautuminen Venäjän liittovaltiota vastaan vuodesta 1991 alkaen. Ruotsi on kuitenkin periaatteessa sotilaallisesti liittoutumaton, mutta käytännössä tämä tarkoittaa, että Ruotsi on sulkenut pois mahdollisuuden hyökätä Venäjää vastaan, jos jonkinlainen yhteenliittymä sinne hyökkäisi. Sen sijaan Ruotsissa vallitsevassa nykypolitiikassa kannatetaan ennakoivaa puolustautumista.

 

 

 

Suomen historian sodat Oulun näkökulmasta:

 

Ajankohta

 

Sota

 

Esihistoria

Taisteluja viikinkien, ruotsalaisten ja idän asukkaiden kanssa

1000-1100-luvut

Ruotsalaisten ristiretkiä, yhteydenottoja Novgorodilaisten kanssa, viikinkien ryöstöretkiä

1155/1157

Ensimmäinen Ruotsin ristiretki Lounais-Suomeen

1191

Tanskalaiset tekevät laivoilla hyökkäyksen Suomeen

1228-1237

Kirkon valta laajenee ja kohtaa myös vastarintaa

1240

Novgorodin ja Vladimirin suuriruhtinas Aleksanteri Nevski lyö skandinaavit hyökkääjät, joiden joukossa on sum-kansa eli suomensukuisia

1249

Toinen ristiretki Suomeen, johtajana Birger-jaarli

1256

Aleksanteri Nevski tekee sotaretken Suomeen

1292

Novgorodilaisten sotaretki Suomeen

1293

Torkkeli Knuutinpojan ristiretki Karjalaan ja Viipurin linna perustetaan

1300

Ruotsalaiset perustavat Nevalle linnan nimeltä Landskrona

1301

Landskrona hävitetään

1318

Novgorodilaisten sotaretki Turkuun

1323

Pähkinäsaaren rauha päättää tilapäisesti rajakiistan

1375

Ruotsalaiset perustavat Novgorodin maille linnan Oulujoen suistoon.

1377

Novgorodin sotaretki Pohjois-Pohjanmaalle ja Oulun linnan taistelut

1495-1497

Ruotsin ja Venäjän välinen sota, jonka yhteydessä Olavinlinnaa ja Viipurin linnaa piiritettiin

1506-1509

Juuttiviha, jonka yhteydessä Kalmarin unioni hajosi, tanskalaiset hyökkäsivät Suomen rannikoille

1521-1523

Tanskalaiset miehittävät Ruotsin ja Suomen, mutta heidät karkotettiin

1534-1537

Tanskan ja Ruotsin kiista Lyypekin kanssa

1555-1557

Kustaa Vaasan sota Iivana Julmaa vastaan, rauhanneuvottelija Mikael Agricola kuolee Kuolemanjärvellä

1561

Ruotsi ottaa Tallinnan haltuunsa ja tavoittelee Liivinmaan eli Baltian hallintaa kiistellen Tanskan, Puolan ja Venäjän kanssa.

1563

Suomen herttua Juhana vangitaan ja ruotsalaiset joukot ottavan Turun linnan haltuunsa

1563-1570

Seitsenvuotinen sota Tanskaa vastaan, Ruotsi häviää, sodassa mukana suomalaisia palkkasotureita

1570-1595

Pitkäviha eli 25-vuotinen sota Venäjää vastaan. Oulun kaupunkia tuhotaan merkittävästi, samoin Helsinki ja Porvoo. Vuonna 1590 Oulunlinna perustetaan Oulujoen suuhun. Täyssinän rauhassa 1595 Oulu kuuluu Ruotsiin.

1596-1597

Nuijasota, epäonnistunut kapina Ruotsia vastaan

1605

Ruotsin kuningas Kaarle IX perustaa Oulun kaupungin.

1610-1617

Inkerin sota

1611-1613

Kalmarin sota, kapina Tanskaa vastaan

1618-1648

Kolmikymmenvuotinen sota, suomalaisia palkkasotureita Hakkapeliitoita Saksassa

1655-1661

Pohjan sota

1700-1721

Suuri Pohjan sota, Suomessa Isoviha, ruotsalaiset vetäytyivät Oulusta ja venäläiset kävivät ryöstämässä Oulua ja kaupunki sekä linna poltettiin 1715.

Sota päättyy Uudenkaupungin rauhaan 1721, jossa Ruotsin suurvalta-asema päättyy ja Venäjälle siirtyy Baltia, Inkerinmaa ja pääosa Viipurin läänistä. Suomen talous ja yhteiskunta on heikko.

1741-1743

Hattujen sota ja Pikkuviha, Oulun hävitystä, Venäjän keisarinna Elisabet Petrovna kehottaa Suomea itsenäistymään Ruotsista. Turun rauhassa Venäjän raja kulkee Kymijoen länsihaaraa myöten.

1756-1763

Seitsenvuotinen sota – Ruotsissa Pommerin sota, jonka seurauksena peruna levisi Suomeen palkkasotilaiden mukana

1788-1790

Kustaa III:n sota Venäjää vastaan. Värälän rauhassa raja säilyy

1809-1809

Suomen sota: Venäjä valloittaa Suomen ja etenee Pohjois-Ruotsissa, kunnes Ruotsi vallankaappauksen jälkeen solmii rauhan ja lopettaa sodat Venäjää vastaan. Oulu toimii tukikohtakaupunkina, mutta siellä ei ole taisteluita. Suurimmat taistelut käytiin etelämpänä Pohjanmaalla.

1830-1831

Puolan kapina, jossa Suomen Kaarti on mukana Venäjän joukoissa

1853-1856

Krimin sota: Suomi Oolannin sodassa kohtaa Englannin laivaston hyökkäyksiä, esim. 1854 Oulua ryöstetään ja varastoja hävitetään

1877-1878

Turkin sota: Venäjä hyökkää Turkkia vastaan ja Suomen kaarti on Venäjän joukoissa.

1914-1918

Ensimmäinen maailmansota: Suomessa on vähän sotatapahtumia ennen 1917 Venäjän vallankumousta ja 1918 Suomen sisällissotaa. Jääkärit ovat senaatin joukoissa avainasemassa sodan ratkaisussa. Taisteluja käydään Pori-Tampere-Kouvola-Viipuri-Pietari-linjan eteläpuolella. Oulussa käytiin taisteluita tammi-helmikuussa ja Raatinsaareen perustettiin vankileiri, jossa kuoli noin 90 henkeä.

1917-1920

Viron Vapaussota, suomalaisia vapaaehtoisia

1918

Vienan retkikunta, Petsamon retki

1919

Aunuksen retkikunta, Inkeriläisten kansannousu

1920

Petsamon retki, Tarton Rauha 1920 vahvisti rajat

1921-1922

Itäkarjalaisten kansannousu

1939-1940

Talvisota, Suomi menettää Karjalan ja Sallan.

Oulussa oli pommituksia 1.1. ja 21.1.1940, joissa kuoli viisi henkeä.

1941-1944

Jatkosota, Suomen osalta sota päättyy ja Suomi menettää edelleen myös Petsamon. Oulun seurahuoneella oli saksalaisten komentokeskus. Kaupungissa oli enimmillään 4000 saksalaista. Helmikuussa 1944 oli suurimmat pommitukset, joissa kuoli neljä henkeä. Välirauha solmittiin 19.9.1944 ja Saksalaiset vetäytyivät ilman tuhoja.

1944-1945

Lapin sota: Suomen tehtävä on poistaa Suomesta saksalaiset, joilla oli suuret tarvikevarastot Oulussa. Oulun läänin itäosa evakuoitiin etelään. Ruotsiin siirtyi 56 500 pakolaista. Oulujoen eteläpuoli jäi suomalaisille ja saksalaiset siirtyivät pohjoiselle rannalle. Toppilan satama jäi suomalaisille 14. syyskuuta 1944. Saksalaiset lähtivät hätäisesti Oulusta. Suomen esikunta siirtyi 26.9. Seurahuoneelle Ouluun. Venäläisten vaatiessa Suomi ryhtyi ajamaan sotatoimin saksalaisjoukot pois Lapista, syntyi konflikteja ja Rovaniemi hävitettiin 9-16.10. Lapin sota päättyi 27.4. Lapin läänissä tuhoutui noin 18 000 rakennusta, noin 40 -46 % rakennuskannasta. Oulun läänissä tuhoutui noin 3100 rakennusta, pääosin tuhot olivat Kuusamossa, jossa noin 65 % rakennuksista tuhottiin. Oulusta saksalaiset vetäytyivät vielä sovussa.

 

 

 

 

Haminan rauhassa 17.9.1809 Oulu liitettiin muun Suomen mukana osaksi Venäjää Suomen Suuriruhtinaskuntana. Jäljelle jäi oululainen näkökulma: eteläisessä Suomessa sodittiin ja kuningas vaihtui tsaariksi. Ruotsalaisen sotilasleirin jälkeen 2000 hengen Oulun kaupungin väkiluku ensin kaksinkertaistui 4100 henkeen vuoteen 1829 mennessä ja vuosisadan lopulla väkiluku oli jo 13 000 henkeä. Tämä oli jo enemmän, kuin Tukholmassa 1700-luvun alussa eli 200 vuotta aiemmin. Oulussa valmistui kaupungintalo 1886 uusrenessanssityyliin josta Oulussa asuessani huomioin miniatyyrimaisen yhteyden 1600-luvun Drottningholmenin linnaan. Oulun Kaupungintalon eli alkujaan Seurahuoneen, oli suunnitellut ruotsalainen arkkitehti. Kyseessä oli mieleenpainuva kerta, kun muodostin arkkitehtuurista omaa teoriaa, joka yhdisti suunnittelun ja maailmanhistorian.

Sanan Oulu etymologiasta: suomessa Oulu ja Oula nimet ovat hämäläistä alkuperää. Oulu tarkoittaa Hämeessä tulvivaa vettä, nimi liittyy Oulujärven kevättulviin, järven laskujoki on Oulujoki. Oulujärven nimi lienee syntynyt 1000-1100-luvulla. Oulujärvestä kirjallisissa lähteissä käytetään nimeä vlu, Wlw ja Wlvthraes. Tunnetuimmat Suomessa Ouluun viittaavat paikannimet ovat Oulaisen kunta Oulusta 100 kilometriä rautatien varrella etelään, Oulankajoki sekä Oulangan kansallispuisto Sallan eteläpuolella, Oulujärvi sekä Oulun läpi virtaava Oulujoki, kaupunkiin kuuluva Oulunsalon niemi, Ounasjoki sekä Ounastunturi Enontekiön kunnassa, Ounasvaara Rovaniemen keskustasta kaakkoon, ja Outakoski-kylä pohjoisimmassa Suomessa Norjan rajalla.

 

Oulun ruotsinkielinen nimi on Uleåborg, tulee Uleå ja borg-sanoista. Sana borg tarkoittaa linnaa, varustusta, suojaa, turvaa, pakopaikkaa viitaten Oulujoen suulla sijainneeseen ruotsalaiseen linnaan. Ruotsissa ei ole varsinaisesti Uleå-sanaa yleisnimenä, mutta Luleå on Perämeren toisella puolella sijaitseva Luulajan ruotsinkielinen nimi. Luulaja perustettiin vuoden 1330 tienoilla, mikä viittaisi siihen, että kaupungin nimi Luleå on ollut perustana vuonna 1605 perustetun Oulun kaupungin ruotsinkieliseen Uleåborg-nimeen.

Ääntämykseltään ruotsin Uleå-sana on lähellä ull eli villa-sanaa, sana ål tarkoittaa ankeriasta tai perunan itua ja åla verbina tarkoittaa kiemurtelua, salaa hiipimistä. Suomessa ei nykyään ole oulu-yleisnimiä, mutta adjektiivi outo, tai onuas runokielessä tarkoittaen ilkeämielistä ja ounastaa = aavistaa, uumota, vaistota; ulettua kansankielessä tarkoittaa ulottua. Kasvinimenä tunnetaan oleander eli oleanteri sekä oleaster eli hopeapensas ja kemiassa oleate on kemiallinen oleaatti ; tunnetaan myös oliitti niminen mineraali.

Muilla vierailla kielillä on vain etäisiä viitteitä: oleo englanniksi tarkoittaa margariinia, Oulu-sanasta ei ole englannissa lähellä olevia sanoja. Nykyvenäjässä on mielenkiintoista lähellä olevia sanoja viitaten poroihin: olennii tarkoittaa poroa ja olenj peuraa tai poroa, mikä viittaa paikkaansa pitävästi läheiseen Lappiin. Espanjan sana ola tarkoittaa aaltoa, óleo tarkoittaa öljyä. Nykykreikassa ole- alkuiset sanat viittaavat tuhoon. Portugaliksi ou = tai, vai ja lua = kuu; óleo on öljy. Maailmalla on kaksi pientä kuntaa, jotka etäisesti ovat lähellä Oulu-erisnimeä. Kazakstanissa sijaitsee Ulytau:n kunta, joka paikallisella kielellä tarkoittaa suurta vuorta, mutta joka ranskaksi kirjoitetaan Ouloutaou. Myös Pohjois-Italiassa lähellä Ranskan rajaa sijaitsee pieni Oulx –kunta, joka on nimetty 1947. Paikka tunnetaan Torinon 2006 talviolympialaisten freestylehiihto-kilpailusta. Oulu kirjoitetaan kansainvälisissä kartoissa Turun tapaan, eli ”Oulu (Uleåborg)” -yhdistelmänä.

Kun Suomen sodan jälkeen Suomi liitettiin 1809 Venäjään, oli Oulun asukasluku vain 2000 henkeä. Seuraava suuri tulipalo sattui 1822, jolloin kaupungissa tuhoutui 330 taloa 65 talon säästyessä. Väkiluku oli tuolloin noin 3300 henkeä.  Suurpaloista viisastuneena Suomessa kaavoitettiin ruutukaavoja. Vuonna 1824 valmistui J.A.Ehrenströmin ja C.L.Engelin asemakaava, jonka keisari Aleksanteri I vahvisti vuonna 1825 toteamalla ”näin olkoon”. Vuonna 1827 sattunut Turun suurpalo nopeutti ruutukaavoitusta. Vuonna 1829 eli kahdessa vuosikymmenessä Venäjän vallan aikana väkiluku kaksinkertaistui 4100 henkeen.

Oulun vanhin kivitalo on 1790-luvulta Oxenstiernan talo ja vähintään yhtä vanhoja ovat Torikatu 10:n kivirakenteet. Oulun vanhin puutalo on Merimiehen kotimuseo Oulun Pikisaaressa, joka on rakennettu 1730-luvulla. Rakennus on Oulun vanhin. Rakennus siirrettiin vaarallisesta keskustasta Kirkkokatu 38:sta paikalleen vuonna 1983.

Oulun Tuomiokirkon paikalla oli puukirkko 1610-luvulta lähtien. Uusi kivikirkko valmistui 1777 rakennusmestari Daniel Hagmanin suunnitelmien mukaan ja se oli valmistuessaan Suomen toiseksi suurin Turun tuomiokirkon jälkeen. Oulun palossa 1822 kirkon katto sekä muut puurakenteet ja kellotapuli paloivat. Väliaikainen puukirkko oli paikalla 1822 -1832. Carl Ludvig Engel laati uudesta kirkosta suunnitelmat 1826 -1827, jonka mukaan kirkko rakennettiin vanhojen kiviseinien sisään 1827 -1832. Kellotapuli valmistui 1845. Rakennuksen korkeus on 56,5 metriä ja kirkon aseman säilymisestä kertoo, että se säilyy edelleen Oulun korkeimpana rakennuksena. Rakennus on tyyliltään uusklassinen. Vuonna 1846 vuosi tuomiokirkon valmistumisen jälkeen Oulussa oli taas pienempi kaupunkipalo.

Vuonna 1854 kaupungin väkiluku oli noussut 5800 henkeen. Krimin sodassa, joka Suomessa tunnetaan Oolannin sotana, Englannin laivasto hyökkäsi kesäkuussa Ouluun. Englantilainen laivasto-osasto kiristi elintarvikkeita ja polttopuita, mutta tarvikkeet saatuaan eivät hävittäneet kaupunkia, mutta lähtötervehdyksinä he polttivat tervavarastot, puutavaraa, varastomakasiineja, Toppilan salmen paalutukset sekä laiturit ja laivat. Oulussa tuhottu tervavarasto oli Tervahovi. Krimin sodan jälkeen Aleksanteri II aloitti mittavat uudistukset ja teollistamisohjelman Venäjällä. Tästä sekä Suomen kaupunkien systemaattisesta ajanmukaistamisesta oli suomalaisille suurta hyötyä.

Vuonna 1863 Oulun väkiluku oli noin 6600 ja Oulun suurin yritys oli Åströmin nahkatehdas, jolla oli 1800-luvun lopulla 600 työtekijää. Vuonna 1869 valmistuivat sillat lähelle nykyisiä Merikosken siltoja Linnansaaren ja Raatinsaaren kautta pohjoiseen. Vuonna 1876 valmistui Oulun kaupunkikartta Claes Kjerrströmin mukaan – sen mukaan Oulu olisi tasainen ruutukaavakaupunki.

Oulussa oli vahvoja yhteyksiä merelle, tosin merenkäynnissä oli omat vaaransa. Vuonna 1833 valmistunut Toivo oli kolmimastoinen kuunari, joka katosi lähdettyään 1853 Oulusta ja sen kohtalo jäi selvittämättömäksi. Vuonna 1871 Oulussa valmistui purjelaiva Toivo, joka oli suurin Oulussa rakennettu purjelaiva, sen pituus oli 51,8 metriä. Moottorilla varustetut laivat syrjäyttivät purjelaivat ja suuria moottoreita varten laivojen runkomateriaaliksi vaihtui metalli ja höyrymoottorit korvaantuivat polttomoottoreilla.

Vuonna 1882 Oulussa oli taas pienempi kaupunkipalo. Vuonna 1886 rautatie valmistui Ouluun keskustan itäpuolelle. Kaupungin väkiluku oli noin 9540. Vuonna 1887 väkiluku ylitti 10 000 rajan. Seuraavana vuonna 1888 G.W.Liljeblad laati Oulun asemakaavakartan, joka ehdotti Oulun ruutukaavan suurisuuntaista jatkamista ja suuren puiston perustamista radan viereen. Vuonna 1889 oli taas pienempi kaupunkipalo ja vuosisadan lopulla 1898 väkiluku oli noin 13 000 henkeä. Tervakauppa hiipui 1900-luvun alussa ja elinkeinot uudistuivat. Vuonna 1902 Oulun kaupunki laati asemakartan, joka esittää puistovyöhykkeet ja palokäytävät Esplanadi-tyyppisinä. Vuonna 1907 asemakaavakartan laativat Alexander Bandt ja lääninarkkitehti Victor J. Sucksdorff. Asiantuntijana toimi arkkitehti Bertel Jung Helsingistä. Kaavassa palokäytäviä supistettiin ja kaupungin reunoille ehdotettiin Sitte-henkisesti kaarevia katuja ja näkymäakseleihin päättyviä julkisia rakennuksia. Kaupungin väkiluku oli noin 16 000 henkeä. Toppilan satamaa syvennettiin 1910 ja vuonna 1914 Bertel Jung laati Tuiran kaavan, jota ei toteutettu. Hengeltään kaava muistutti Munkkiniemi-Haaga-suunnitelmaa. Isompi tapaturmainen kaupunkipalo sattui vielä 1916 ja kyseessä oli Suomen viimeinen isompi tapaturmainen kaupunkipalo.

Ensimmäinen maailmansota ei suoraan siirtänyt taisteluja Suomeen, mutta 1917 Venäjän vallankumousta seuraten Suomi itsenäistyi 6.12.1917. Kaupungin väkiluku oli tuolloin lähes 18 000 henkeä. Suomen sisällissota käytiin 27.1 -15.5.1918. Taisteluja käytiin Pori-Jämsä-Kouvola-Viipuri-Pietari-linjan eteläpuolella, mutta myös Oulussa käytiin pienempiä taisteluita tammi-helmikuussa. Ratkaisutaistelut käytiin Tampereella 16.3 -6.4. välisenä aikana. Raatinsaareen perustettiin vankileiri, jossa kuoli noin 90 henkeä.

Tiivistäen rajamuutokset Oulun näkökulmasta, ruotsalaisilla oli siis sotilastukikohta vieraalla Novgorodin maalla, kunnes 1595 Täyssinän rauhassa Suomi liitettiin virallisesti Ruotsiin, kunnes Suomen sodassa 1809 Suomi liitettiin virallisesti Venäjään. Ensimmäisen maailmansodan aikana hajonneesta Venäjästä Suomi lohkoutui irti 1917 ja uudet rajat vahvistettiin 1920. Tästä lähtien Oulu on kuulunut ainoastaan itsenäiseen Suomeen.

Oulun väkiluku laski tuhansilla 1920-luvun alussa ja 1920-luvun lopussa Yhdysvalloissa alkoi 24.10.1929 kansainvälinen lama. Oulun väkiluku kasvoi 1930-luvun alussa 19 000 henkeen. Vuonna 1931 Toppilan sellutehdas aloitti toimintansa ja 1937 Nuottasaaressa alettiin valmistaa myös sellua. Vuonna 1937 kaupungin väkiluku oli jo 20 770 kun talvisodan syttyessä väkiluku nousi 24 700 henkeen. Talvisodassa Oulussa oli pommituksia vain 1.1. ja 21.1.1940, joissa kuoli viisi henkeä. Jatkosodassa kaupungissa oli saksalaisten komentokeskus ja helmikuussa 1944 kaupungin pommituksissa kuoli neljä henkeä. Välirauhan solmimisen jälkeen 19.9.1944 saksalaiset olivat vetäytyneet 14.9.1944 Toppilan satamasta pikaisesti pohjoiseen. Perääntyminen muuttui sodaksi, kun venäläiset painostivat Suomea ajamaan saksalaiset nopeasti pois. Seuranneessa Lapin sodassa Oulu jäi ilman tuhoja, mutta Oulun läänin itäosaa sekä Lappia hävitettiin paljon. Suurimmat hävitykset olivat Rovaniemellä. Sodan päättyessä kaupunkiin oli muuttanut myös evakkoja ja väkiluku oli yli 27000. Vuonna 1948 kaupungin väkiluku oli 35 540, Merikosken sähkövoimala avattiin ja kaupungissa asui yli tuhat evakkoa.

Oulun läpi kulkeva joki päätettiin padota ja sähkövoimalasta tehtiin rakentamispäätös kaksi kuukautta ennen Talvisodan alkua. Voimalaitoksen suunnittelijaksi valittiin Tamperelainen Bertel Strömmel ja alueen asemakaavan laati Aalto. Voimalaitos avattiin 24.5.1948. Laitoksen kapasiteetti on nykyään 39 MW ja vesi laskee laitoksen kohdalla 11 metriä. Näkyvä kaupunkikuvassa on voimalan 400-metrinen pato ja 100-metrinen ohijuoksutusalue, joka muodostaa 700-metrisen epäsäännöllisesti tulvivan vyöhykkeen kaupungin keskustassa. Koska tulvimisajat ovat satunnaisia, on keskustassa parinkymmenen hehtaarin ajoittain tulviva vesialue, jossa liikkumista pitää välttää.

Oulun seuduilla suurimmat taistelut sodan aikaan käytiin Raatteen tiellä Suomussalmella 200 kilometriä Oulusta itään. Sodan jälkeen seuranneen YYA-vaiheen aikana suurin saavutus oli Oulun tie ja rautatie Vartiuksen rajanylityspaikalle, joka sijaitsee 40 kilometriä Raatteesta etelään, ja johtaa Kostamuksen kaupunkiin. Tässä entisessä karjalaiskylässä rakennettiin teollisuuskombinaatti 1975 -1985 suomalaisten rakentamana, mikä paransi Oulun läänin työllisyyttä. Kostamuksen väkiluku on nykyään 20 000 henkeä ja raudantuotanto on Venäjän mittakaavassa merkittävää.

Vuonna 1952 kaupungin väkiluku oli jo 40 000 ja uusi Typpi Oy:n tehdas valmistui Laanilaan. Nykyään tehtaat ovat Kemiran tehtaat. 1953 Nuottasaaren satama ja Malmisatama valmistuivat. Vuonna 1959 kaupungin väkiluku oli 51 500 ja Oulun yliopisto aloitti toimintansa.

Vuonna 1963 Vihreäsaaren öljysatama valmistui, ennen Toppilan lämpövoimalan valmistumista öljyn tuonti oli noin miljoona tonnia vuosittain. Vuonna 1970 Oritkarin syväsatama valmistui, vuonna 1980 Vihreäsaaren bulk-laituri valmistui ja vuonna 1984 valmistui 10 000 neliön terminaalivarasto.

Suomen ensimmäinen arkkitehtuurikoulu perustettiin 1863 Helsingin reaalikoulussa, vuonna 1872 toiminta jatkui Helsingin Polyteknillisessä koulussa, joka 1979 muuttui Polytekniseksi opistoksi ja 1908 vaihtui Suomen Teknilliseksi korkeakouluksi. Vuonna 1966 Teknillinen korkeakoulu on toiminut Otaniemessä ja vuonna 2010 sen nimi vaihtui Aalto-yliopiston teknilliseksi korkeakouluksi. Oulussa arkkitehtuuriopetus alkoi syksyllä 1959 ja Tampereella syksyllä 1969. Oulun yliopistolla oltiin riippumattomia etelän pääkaupungista ja yliopistoon syntyi 1970-luvulta lähtien vanha yhteishenki, joka 1980-luvun nousukaudella realisoitui paikallisessa julkisessa rakentamisessa. Samaan yhteishengen hehkuvaan hiileen pyrittiin puhaltamaan paloa vielä 1990-luvulla, mutta 2000-luvulle tultaessa arkkitehtuurin alueellistuminen on jäänyt muiden kysymysten varjoon: globalisoitunut paikallisuus, maailmanlaajuinen vapaakauppa, Euroopan unionin rakennusmääräykset sekä vapaa liikkuvuus, kansainvälinen ympäristötyö, kansainvälinen digitaalinen suunnittelu ja internetin mukaansa tuoma maailman muuttuminen on johtanut uudenlaiseen maailmanlaajuiseen arkkitehtuurin kauteen.

 

 

 

 

2. OULUN ERIKOISPIIRTEITÄ

 

Oulujoki laskee Oulun kohdalla, yläjuoksua seuraa valtatie 22 Kajaanintie, ja matkan varrella on Muhos ja Utajärvi – päävesistö on Oulujärvi, jonne virtaa Kajaaninjoki Kajaanin kaupungin läpi Nuasjärveltä Vuokatin ja Sotkamon suunnasta, sekä kauempaa Kuhmosta. Oulujärven pinta-ala on 887 km2 ja pinnankorkeus 122,7m vaihdellen 120,9-123,6 välillä. Oulujärjen tilavuus on noin 6 km3.

Koko Oulujoen vesistöalue voidaan johtaa Merikosken voimalan kautta Perämereen. Merikosken valuma-alue on 22 890 km2. Jokiveden lämpötila vaihtelee syyskuun-huhtikuun 0˚C ja heinäkuun lopun 18 ˚C huipun välillä. Ilman lämpötila vaihtelee +25˚C ja -40˚C välillä. Tällä hetkellä virtaama on noin 400 m3/s. Alin virtaama on ollut noin 50 m3/s, ylin tasainen virtaama noin 600 m3/s, ja suurin mitattu tulvahuippu voimalan toiminta-aikana oli 30.10.1998 noin 848 m3/s. Tämä tapahtui, kun Oulujärvi oli täynnä, varastokapasiteettia ei ollut ja oli sateita. Kun Oulujärven pinnankorkeus ylittää maksimin 123,65m, niin juoksutusta nostetaan ensin nopeuteen 700 m3/s ja sitten hitaammin määrään 800 m3/s. Merikosken maksimivirtaamana pidetään 880-975 m3/s, mutta näiden maksimiarvojen arvellaan täyttyvän sateiden mukaan kerran 250 vuoden ajassa. Toisaalta kevättulvien aikaan voi olla suuremmat virtaamat kuin sateella: Merikosken virtaama on ollut 11.5.1989 noin 871 m3/s Oulujärven ollessa maksimikorkeudella. Kevättulvien aikaan jääpatojen muodostuminen Oulun salmissa on mahdollista, samoin kuin jääpatojen muodostuminen sekä tulvat Oulujoella ennen Merikoskea. Tavallinen virtaama Oulujoella kauempana Merikoskesta on lähellä Oulujärveä keskimäärin noin 250 m3/s, tämän jälkeen Oulujokeen tosin liittyy haara Nuojualla, Utajärvellä, Montassa ja Sanginkoskella.

Itselleni Utajärvi ja Oulu ovat sukuhistorian kannalta merkittäviä. Oulu sijaitsee joen suussa Perämeren rannalla ja sen lounaispuolella on suuri Oulunsalon niemi. Oulusta kauempana lännessä, noin 20 kilometrin päässä keskustasta sijaitsee Hailuoto. Oulujokeen laskeva pääjärvi, Oulujärvi, muodostaa Suomen itärajalle ulottuvan vesistön, mutta Oulun kohdalla vesistöalue kapenee.

Oulujoki ja sataman sijoittaminen sen läheisyyteen muodostivat ennen keskisen kulkuväylän. Näistä historiallisista syistä Oulujoen sijainti on ajanut Suomen kehittämään liikenneverkkonsa Pohjois-Suomen suhteen Oulu-keskeisesti. Pääosa kaikista Oulun pohjoispuolisista reiteistä kulkee Oulun kautta – niin maanteiden, kuin myös rautateiden osalta. Oulu läänissä on myös hajasijoitettu reittejä ja läänin sisällä kulkee poikkiliikennettä Kuusamon suuntaan, jonka kautta kulkee myös maan itärajalla pohjoisetelä-suuntaista liikennettä.

Oulu on myös sähköjärjestelmien solmukohta – 110 kV kantaverkko sekä 220 kV kantaverkko kulkee keskeisessä Oulussa vaikkakin 400 kV kantaverkko kulkee keskustan itäpuolella tärkeiden risteyspaikkojen ollessa Pikkarlassa ja Pyhäkosken padolla. Voisi todeta koko Suomen Oulun pohjoispuolisen sähköverkon olevan riippuvainen Oulusta. Rakennustöiden aloittaminen Hanhikivessä 78 kilometrin päässä Oulusta lounaaseen on Oululle vastaava riski sekä mahdollisuus, kuin Neuvostoliiton rakentamat Loviisan Hästholmenin saarella sijaitsevat Loviisan 1 ja 2 reaktorit, jotka kytkettiin verkkoon 1977 ja 1980.

Tuontisähkö Suomeen tulee Tornion kautta Ruotsista, ja Vainikkalan kautta Venäjältä kantaverkkoon, ja tasavirtakaapelit ovat Ruotsista Raumalle sekä Etelä-Suomesta Viroon. Näin tammikuussa Suomi tuo edullisesta Ruotsista paljon sähköä, vie sitä kalliimmalla Viroon ja tuo paljon Venäjältä. Sähköä on tuotettava joka hetki yhtä paljon, kuin sitä kulutetaan. Jos tuotanto on vähäisempi, kuin kulutus, syntyy tehopula, joka voi johtaa ongelmiin. Näillä näkymin Hanhikiven voimala valmistuu arviolta vuonna 2024.

Oulun kaavoituksessa merkittävin kamppailu käytiin keskustan kaavoituksesta 1960 -1980-luvuilla. Torialueen kehityksestä käytiin taide- ja hallintokeskuksen kilpailu, johon tuli useita monumentaalista kaupunkisuunnittelua edustavia ehdotuksia. Toteutumana valmistui Vännmannin saarelle 1972 Kaupunginteatteri ja tammikuussa 1982 uusi kaupunginkirjasto. Viittä monumentaalitornia kauppatorin laidalle ja virastotornia Vännmannin saarelle ei toteutettu. Kirjaston suunnittelivat Marjatta (1927 -2003) ja Martti Jaatinen (1928 -2008), joiden arkkitehtuuriprojektit olivat pääasiallisesti kiinteitä sekä abstrakteja ja loivat projektikohtaisesti käytetyn yksittäisen rakennetyypin. Oulun Rantakadun ja Aleksanterinkadun väliset korttelit olivat kaupungissa kiistelty tapaus, jossa rakennussuojelu vähitellen eteni kattamaan puukorttelit, sikäli kun niitä ei valvonnan puutteessa tuhottu tai purettu.

Torin laidalla sijaitsi Oulun Sokos Hotelli Vaakuna, nykyään se on Radisson Blu Hotel Oulu. Rakennus on 7-kerroksinen ja siitä on sanottu, että sitä ei kannata katsoa torilta, vaan sieltä kannattaa katsoa toria tai Linnansaarta ja jättää rakennus ulkopuolelta katsottuna omiin oloihinsa. Torilla sijaitsi ennen myös linja-autoasema ja torin laidalla on sijainnut arkkitehtiosasto, joka on yliopiston kannalta poikkeuksellisen edullista. Muuttosuunnitelmat Linnanmaalle eivät ole saaneet tiedekunnan sisällä juurikaan kannatusta, vaikka uudisrakennuksesta Linnanmaalle on järjestetty suunnittelukilpailu.

 

 

 

 

 

3. OULUN KAUPUNKIKUVAA, ALUESUUNNITTELUA JA ARKKITEHTUURIA


Oulun pinta-ala on 3 113,76 km2, josta maata on 3 031,61 km2, sisävettä 82,15 km2 ja merta 766,86 km2.

Oulun naapurikuntia ovat Hailuoto, Ii, Kempele, Limanka, Lumijoki, Muhos, Pudasjärvi, Tyrnävä ja Utajärvi.

 

 

Oulu ja sen naapurikunnat:

 

Paikkakunta

 

Perustettu

Väkiluku

Pinta-ala neliökilometreinä

Hailuoto

Asutusta 900 vuotta

1001 (2015)

202,31

Liminka

1477

9 937 (2015)

651,65

Oulun kaupunki

1605

198 570 (2016)

3 880,62

Muhos

1865

9 062 (2015)

797,31

Pudasjärvi

1865

8 258 (2015)

5 867,23

Tyrnävä

1865

6790 (2015)

494,88

Utajärvi

1865

2 863 (2015)

1 736,70

Lumijoki

1867

2070 (2015)

213,80

Kempele

1867

17 065 (2015)

110,32

Ii

2007 (Kuntaliitos)

9 659 (2015)

2 809,32

 

Oulun seutukuntia ovat Hailuoto, Kempele, Limanka, Lumijoki, Muhos, Oulu ja Tyrnävä. Suomessa on nykyään 67 seutukuntaa ja lisäksi Ahvenanmaalla kolme. Oulun seutukunnan väkimäärä oli 30.9.2014 täsmälleen 241 106 henkeä.


Oulun kaupungin väkiluku on 198 570 henkeä (31.12.2015) ja väestöntiheys on 65,50 asukasta / km2 ja kaupunki on Suomen viidenneksi suurin Helsingin, Espoon Tampereen ja Vantaan jälkeen. Turku, Jyväskylä ja Kuopio ovat Oulua pienempiä kaupunkeja. Oulun kaupunkialueen väkiluku on Suomen muihin kaupunkialueisiin verrattuna pienempi, kuin kaupungin väkiluku, sillä Ouluun kuuluu paljon maaseutualueita. Oulun keskustaajama on Oulun kaupunkialue ja sen väestönmäärä on 193 817 laskettuna 31.12.2014 tiedoilla väestöntiheyden ollessa 983,6 asukasta /km2. Taajamassa rakennusten on sijaittava vähintään 200 metrin päässä toisistaan. Kooltaan Oulun kaupunkialue on Suomen neljänneksi suurin ja tulee nykyisillä hallintorajoilla säilyttämään asemansa vuosikymmeniä.

 

Suomen 5 suurinta kaupunkialuetta

Kaupunkialue

 

Asukasluku 31.12.2014

Väentiheys / neliökilometri

Helsinki

1 214 210

1 814,1

Tampere

325 025

1 200,9

Turku

260 367

1000,5

Oulu

193 817

983,6

Jyväskylä

120 306

1 198,7

 

Oulun seutu asutettiin melko myöhään Suomessa jääkauden päättyessä hitaammin pohjoisessa ja maan kohoamisen vuoksi. Ruotsalaiset olivat jo varhaisesta keskiajasta lähtien huomioineet Oulun tärkeän joen aseman vuoksi sekä pyrkineet pitämään alueella omaa tukikohtaansa. Ruotsin kuningas perusti virallisesti Oulun vuonna 1605. Oulun kaupungin suurimmat kasvun vuodet olivat Oulun perustamista seuranneet ensimmäiset vuosikymmenet, Suomen Suuriruhtinaskunnan aika 1800-luvulla ja toisen maailmansodan jälkeinen aika. 5230 asukkaan Oulujoki liittyi Ouluun 1965; myös 3512 asukkaan Ylikiiminki liittyi Ouluun 2009 mutta kunnan pinta-ala oli suuri - 1063,9 km2. Ouluun tehtiin viimeksi suuri kuntaliitos vuoden 2013 alussa, jolloin neljä kuntaa liittyi Ouluun: näistä Haukiputaalla asui 19 053 henkeä, Oulunsalossa 9897 henkeä, Kiimingissä 13 320 henkeä ja Yli-Iissä asui 2179 asukasta pinta-alan ollessa myös suuri – 793,26 km2. Oulun pinta-ala on nyt 3113,76 km2 ja asukasluku 198 570 asukasta.

Oulun kaupunkisuunnittelu oli vilkasta Suomen suuriruhtinaskunnan aikana ja kaupunkiin valmistui arvostetuimpia vanhoja rakennuksia: Tuomiokirkko korotettiin 1832, Seurahuone ja nykyinen kaupungintalo valmistui 1886, vanha kaupungintalo valmistui 1884 uusrenessanssityyliin ja siellä toimii nykyään Kulttuuritalo Valve. Rakennukseen valmistui vuonna 1991 Arkkitehtitoimisto Laation suunnittelema uudisosa, joka pyrkii tulkitsemaan uudelleen arkkitehtuurin rakenteellisia sekä symbolisia peruselementtejä ja vanhassa rakennusympäristössä.

Oulun kaksi suurinta rakennuskompleksia ovat OYS eli Oulun Yliopistollinen sairaala, joka valmistui 1975 Arkkitehti Reino Koivulan (1917 -2006) suunnitelman mukaan ja Oulun yliopiston Linnanmaan kampus, joka valmistui 1977 Arkkitehti Kari Virran (1932 -2014) suunnitelmien mukaan. Linnanmaata on laajennettu kahdeksassa vaiheessa. Molemmissa hankkeissa oli oleellista laaja-alainen kokonaissuunnitelma. Oulun yliopistollinen sairaala OYS on Suomen keskussairaaloista kaikkein yhtenäisimmin suunniteltu sekä rakennusmassaltaan suurin strukturalistisen hengen mukaisen suunnitelman mukaan.

Oulun korkein rakennus on ollut C.L.Engelin ajoista Tuomiokirkko, mutta jo 1941 kaupunkiin rakennettiin matalampi 7-kerroksinen Valkealinna. Sodan jälkeen Oulua kaavoitettiin korkeintaan 5-kerroksiseksi Meurmanin ja Ervin kaavassa 1947, mutta Kirkkokatu 17 valmistui 6-kerroksisena, Palovakuutusyhtiön talo Hallitusaukiolla 7-kerroksisena ja Hallituskatu 10 kahdeksankerroksisena. Vielä 1950-luvun alussa kaupunki otti vastaan rahaa asemakaavasta poikkeamisesta. Vuonna 1957 valmistui 10-kerroksinen Yhdystorni, joka oli silloin kaupungin korkein kerrostalo ja myös 1950-luvun lopulla Klubitalo valmistui 10-kerroksisena. 1960-luvun alussa kaupunkiin mietittiin 20-kerroksista kaupungin virastotaloa, mutta hanke ei edennyt toivotusti ja vähitellen kaupunkiin haluttiin selkeä raja rakennuskorkeudelle ja vanhaa keskustarakentamista haluttiin säästää.

Oulun lentokenttä on Suomen toiseksi vilkkain ja sen terminaalirakennus sekä lennonjohtotorni ovat muun Suomen terminaalien henkisiä ja rakenteeltaan teräksisiä. Sisätilat ovat suorakulmaisia ja rakenteet pyöristettyjä eikä rakennuksessa ole Rovaniemen lentokentän tapaan korostavia huomioelementtejä.

Oulussa sijaitsee S-ryhmän Arinan kolme Prismaa – Limingantullissa, Linnanmaalla ja Raksilassa; S-marketeja kahdeksan keskeisellä alueella ja yksi Limangassa, Muhoksella, Ylikiimingissä, Kiimingisssä, Haukiputaalla ja Iissä; Sokos tavaratalo avataan kauppakeskus Valkean yhteyteen tänä keväänä, Sale-myymälöistä on 22 keskisellä alueella ja muutamia kauempana. Keskolla on kolme Citymarkettia: Kaakkurissa, Raksilassa ja Ruskossa; viisi K-Supermarkettia Oulun seudulla ja 11 K-markettia. Lidlillä on viisi myymälää keskeisellä alueella ja yksi Kempeleellä ja Haukiputaalla. Stockmann-tavaratalo suljetaan Oulussa ensi vuoden alkuun mennessä konsernin talousongelmien vuoksi. Kyseessä on ollut ketjun pohjoisin tavaratalo.

Oulun eteläpuolelle on valmistunut kauppakeskus Zeppelin ja Oulun pohjoispuolelle Ideapark. Zeppelin sijaitsee Valtatie 4:n / Eurooppatie 8 varrella Kempeleen Ylikylässä, siellä on 100 liikettä ja rakennus valmistui 1990 -1992. Suurin yritys on Prisma. Oulun Ideapark sijaitsee puolestaan E8 ja keskustan osittaisen kehätien eli Raitiotien risteyksessä Ritaharjussa 7 kilometrin päässä keskustasta. Oulun Ideaparkin pinta-ala on 24 000 neliötä ja se avattiin 31.10.2014 ja sinne odotetaan vuosittain kolme miljoonaa vierailijaa. Ensimmäinen Ideapark avattiin 1.12.2006 Tampereelle Lempäälään, ja siellä oli 2010 vierailijoita 7,8 miljoonaa. Ritaharju on toinen Ideapark Lempäälän Tampereen Ideaparkin jälkeen. Rakennus on yksikerroksinen ja sillä on käynnissä laajennus. Rakennuksen sisäänkäyntijulkisivu on 200-metrinen suora julkisivu, joka jatkuu 90-metriä säteeltään oleva neljännesympyrän kaaren mukaan ja tämän jälkeen on vielä 50 metriä pitkä suora julkisivuosuus. Teiden leikkausten suuntaan rakennuksella on viimeistelemätön leikattu maasto, kaaren kohdalla kolmena suorakulmaisena pykälänä kääntyvä julkisivu ja etelässä lastauslaiturin pykälä. Rakennuksen tien puolella on metsää ja ympärillä on kaksi kilometriä suuntaansa pääosin omakotitalorakentamista sekä metsää. Linnanmaan kampukselle on 2,5 kilometriä. Ideapark on pääosin auto-orientoitunut. Ideaparkin filosofian syvällisyydestä kertoo, että Kiiminkiin 20 kilometrin päässä Oulusta suunniteltiin 2009 Ideaparkia, jonka keskeisin idea olisi ollut 1:1 mittakaavan kopio Titanic-laivasta ja toimitusjohtaja arveli voivansa aloittaa rakentamisen 2-3 kuukauden päästä idean julkistamisesta. Hän oli arvellut, että kaava-ongelmat saattaisivat hidastaa häntä korkeintaan vuoden verran.

Oulun asumisväljyys on kehittynyt muun Suomen tapaan hitaasti. Viime vuosikymmeninä asuntokuntien koko on pienentynyt ja uudet asunnot, varsinkin omakotitalot, ovat olleet entistä suurempia. Ahdas asuminen on kuitenkin Suomessa yleistä. Suomeen rakennettiin paljon lähiöitä 1960 -1970-luvulla, kun kaupungit vetivät maaltamuuttajia. Suomen keskimääräinen asuntojen pinta-ala on nykyään 79,5 neliötä. Asuntokuntakohtaisesti asuntojen pinta-ala on Suomessa pienintä Helsingissä, jossa asunto on keskimäärin ollut vuonna 1987 noin 60,7 neliötä ja pinta-ala on tasaisesti noussut ollen vuonna 2009 noin 63,7 neliötä ja asumisen pinta-ala henkeä kohden on noussut vuoden 1987 tasosta 29,7 neliötä vuoden 2009 tasoon 34,2 neliötä. Sen sijaan Oulussa asunnon pinta-ala henkeä kohden on noussut vuoden 1987 tasosta 29,2 neliötä vuoden 2009 tasoon 37,6 neliötä. Asunnon pinta-ala asuntokuntaa kohden on puolestaan Oulussa vaihdellut vuoden 1987 -2009 välillä 71,8 ja 74,5 neliön välillä ollen pitkäaikaisessa kehityksessä kasvava. Väljintä Suomessa on Siuntiossa, joissa asuntokuntaa kohden on keskimäärin yli 115,7 neliötä ja henkeä kohden 45,6 neliötä – ahtainta asuminen on suurimmissa kaupungeissa Helsingissä, Turussa, Tampereella, Jyväskylässä, Oulussa, Kotkassa ja Kuopiossa. Kaikkein ahtain asumiskaupunki on kuitenkin Helsinki, jossa on jopa alle 15 neliön miniyksiöitä ja yksiöissä eläviä lapsiperheitä.

Oulun teollisuusalueista tunnetuimmat ovat Toppila, Kemira ja Stora-Enso. Alvar Aalto suunnitteli Toppilan sellutehtaan 1931 ja Kemiran rakennuksia 1950 -1960-luvuilla. Toppilan toiminta lakkasi 1986 ja aluetta on muutettu uuteen käyttöön sekä purettu. Kemira jatkaa toimintaansa edelleen, mutta valtionomistuksen purkaminen oli tappiollista. Stora-Enson tehdas oli valtionyritys Oulu Oy 1936 -1986, joka siirtyi Stora Ensolle 1997. Alueella oli 1960-luvun lopussa vajaa 5000 työntekijää ja nykyään noin tuhat. Stora Enso tuottaa sellua ja paperia.

Oulussa toimii monia pienempiä yrityksiä. Arizona Chemical tuotantolaitos Oulussa jalostaa Mäntyöljyä. OT-kumin tehdas sijaitsee Iissä Oulusta pohjoiseen. Synthomer Finland tarjoaa paperiteollisuuden ratkaisuja. Orion Diagnostica toimii myös Oulussa ja alueella on muitakin keskussairaalan tukemia lääkealan yrityksiä. Kymppi Group tarjoaa ratkaisuja mm. teollisuuteen sekä telineratkaisuja. Suurimpia yrityksiä ovat Nuottasaaren Stora Enson tehdas. Oulussa on ollut tuhansia teknologiateollisuuden työpaikkoja joista tunnetuimpia on Oulussa sijaitseva kotimainen JOT Automation, joka työllistää kolmisen sataa henkeä liikevaihdon ollessa 35 miljoonaa vuonna 2010. Nokian matkapuhelinyksikön myynti Microsoftille ja uuden omistajan petollinen päätös lopettaa Oulun tutkimus- ja tuotekehitysyksikkö johti 500 hengen Oulun yksikön lakkauttamiseen kokonaan. Toisaalta riskinä pitemmän päälle olisi ollut joko Nokian tai Microsoftin konkurssi yhtiön rakenneongelmien vuoksi, toisaalta Microsoft petti Elopin lupaukset.

 

 

 

4. KOULUTUS-, URHEILU- JA KULTTUURIPALVELUT OULUSSA

 

Oulun yliopisto aloitti toimintansa 1959 ja Oulussa myös arkkitehtuuriopetus alkoi syksyllä 1959. Oulun yliopiston pohjana oli vuonna 1953 aloitettu Oulun opettajakorkeakoulu. Vuonna 1960 perustettiin lääketieteellinen tiedekunta, ja koulutusta laajennettiin 1965, 1972, 1974, 1990, 1991 ja 2000. Oulun yliopistossa on nykyään 2946 henkilön henkilökunta ja 15 400 opiskelijaa. Oulussa ollaan riippumattomia etelän pääkaupungista ja yliopiston arkkitehtuurikoululla oli 1970-luvulta lähtien vanha yhteishenki, joka 1980-luvun nousukaudella realisoitui paikallisessa julkisessa rakentamisessa. Korkeakoulun opetusta on pyritty ajanmukaistamaan vastaamaan uusien teknologioiden tuomaa tarvetta.

 

Suomen yliopistot:

 

Yliopiston nimi

 

Perustettu

Opiskelijoita

Henkilökunta

Kulut

Helsingin yliopisto

1640

36 201

8400

680milj.€

Aalto-yliopisto, Helsinki, Espoo

2010 (1849)

19 993

4700

420milj.€

Itä-Suomen yliopisto, Joensuu, Kuopio, Savonlinna

2010 (1966)

15 000

2800

260milj.€

Tampereen yliopisto

1925

15 000

1900

177milj.€

Tampereen teknillinen yliopisto

1965

7927

1926

142 milj.€

Turun yliopisto

1920

19 517

3000

266 milj.€

Oulun yliopisto

1958

15 365

2946

226 milj.€

Jyväskylän yliopisto

1934

14 754

2684

208 milj.€

Åbo Akademi

1918

6 245

1200

21 milj.€

Lappeenrannan teknillinen yliopisto

1969

4 729

465

85 milj.€

Taideyliopisto

2013 (1882)

600

2100

68 milj.€

Lapin yliopisto Rovaniemi

1979

4 240

652

51 milj.€

Maanpuolustuskorkeakoulu, Helsinki

1993 (1780)

850

250

20-50 milj.€

Vaasan yliopisto

1968

5 020

501

40 milj.€

Svenska Handelshögskolan

1909

2 200

170

25 milj.€

Yhteensä

 

167 664

33 694

2700 milj.€

 

 

Vertailukohtana käytän amerikkalaista yliopistoa:

 

Amerikkalainen yliopisto

 

Perustettu

Opiskelijoita

Henkilökunta

Kulut

John Hopkins University

1876

6023  ensimmäistä tutkintoa

14 848 jatkotutkintoa

15000 akateemista

3100 hallinto

4698 milj.$

 

Suomalaisissa yliopistoissa on käytetty opiskelijaa kohden vuosittain rahaa noin 16 tuhatta euroa, kun taas vertailukohtana olevassa amerikkalaisessa 225 tuhatta euroa eli 14-kertaisesti. Opetushenkilökuntaa kohden suomalaisissa yliopistoissa on käytetty rahaa henkilöä kohden 80 tuhatta euroa, kun taas amerikkalaisessa 260 tuhatta euroa eli kolminkertaisesti. Suomen kaikkien yliopistojen kulut ovat silti 57% yhden amerikkalaisen yliopiston kuluista. Yliopistojen valtionrahoitus oli vuoden 2015 Opetusministeriön talousarviossa 1,9 miljardia euroa ja ammattikorkeakoulujen rahoitukseen 862 miljoonaa euroa. On kuitenkin huomattava, että korkeakoulutuksella on katsottu Suomella olevan muitakin rooleja, kuin pyrkimys tuottaa tutkimusta. Voidaan esimerkiksi katsoa, että yliopistokoulutuksen suorittaneilla on paremmat edellytykset tehdä tieteellisiä innovaatioita, saamaan patentteja ja perustamaan vaativia yrityksiä, kuin vähäisen koulutuksen suorittaneilla. Lisäksi Suomessa katsotaan akateemisella koulutuksella olevan kansallista merkitystä sosiaalisten erojen kaventamisessa kansallisella tasolla.

Oulun yliopistollinen sairaala OYS on Pohjois-Suomen suurin ja laaja-alaisin sairaala Kuopion pohjoispuolella. Sairaala on perustettu 1973 ja se on 6000 työntekijän henkilöstöllään Suomen suurin sairaala. Sen strukturalistinen Reino Koivulan vuonna 1966 tekemään arkkitehtuurisuunnitelmaan perustuva rakennus on Suomen yhtenäisin kokonaissuunnitelmaan perustuva sairaala. Rakennus sijaitsee Kontinkankaalla valtateiden 4 ja 22 sekä Kajaanintien ja Oulunsuuntien rajaamilla alueella. Rakennus koostuu ainakin kahdeksasta etelä-pohjoissuuntaisesta massoittelulinjasta, joita yhdistää seitsemän itä-länsisuuntaista yhdyslinjaa sekä rakennusjoukkoon liittyy erikokoisia isompia rakennusryhmiä. Rakennusmassojen välillä on sisäpihoja ja luonnonvaloa saadaan hyvin, varsinkin sisäpihojen kautta. Samaan pääteiden rajaaman alueeseen liittyy myös sairaalarinteen asuin taloja, puistoalueita, marketti, lääkealan tutkimusta, ammattikoulu, ammattiopisto, kaupunginsairaala ja yksityisiä lääkäripalveluja. Erikoisuutena on puistoalueelle 2012 -2014 valmistunut Kastellin monitoimitalo, jossa sijaitsee päiväkoti, yhtenäisperuskoulu, lukio, aikuislukio, kirjasto, nuoriso- ja liikuntapalvelut, pinta-ala on 23 000 neliötä. Suunnitelma muodostuu neljästä toisiinsa sattumanvaraisen näköisesti liittyvästä rakennusmassasta, joita puhkoo pyöreitä epäsäännöllisiä valopihoja.

Oulun ammattikorkeakoulu OAMK on perustettu 1996 ja sillä on 640 henkilökuntaa 8500 opiskelijaa. Kulut olivat vuosittain 60 miljoonaa euroa. Tutkintoalat ovat kulttuuri, liiketalous, maatalous, tekniikka ja sosiaali- sekä terveysala. Uutena on Rakennusarkkitehdin tutkinto, joka on ollut nyt toista vuotta valikoimissa. Koulutus on nelivuotinen.

Oulussa on monenlaisia urheilupaikkoja. Ensinnäkin kaupunkia ympäröivät laajat metsäalueet sekä kevyen liikenteen reitit, joten ulkoilu, pyöräily ja vastaavat lajit toimivat säiden salliessa. Kaupungin erityiset urheilupaikat ovat keskittyneet urheilukeskuksiin. Näistä laajin tarjonta on Raksilan urheilukeskuksella, jossa on Oulun jääkiekkoareena nimeltään Oulun Energia Areena, monitoimihalli Ouluhalli, Raksilan uimahalli, tekojäärata, ja pesäpallostadion. Toinen laaja urheilukeskus on Raati Koskikeskuksen eteläpuolella, jossa on jalkapallostadion sekä uimahalli.

Raksilassa on Oulun Kärpillä oma Oulun jäähalli, jota kutsutaan myös Oulun Energia Areenaksi. Harkinnassa ja selvityksessä on vuosikymmenen ollut uusi monitoimiareena. Nykyinen Oulun jäähalli sijaitsee Raksilassa, jossa on jo ennestään Ouluhalli osana Raksilan urheilukeskusta, sekä Raksilan pesäpallostadion, uimahalli, harjoittelukenttä ulkona ja Välkkylän opiskelija-asuntokylä. Kaavailtu paikka olisi esim. nykyisen jäähallin vieressä, Välkkylän vieressä tai palo- ja pelastushallin paikalla. Harkinnassa on ollut jopa 10 000 katsojan kapasiteetti. Hankkeen suurin hidaste on luonnollisesti rahoitus. Tähän mennessä kukaan ei ole vielä ehdottanut, että jäähalli rakennettaisiin osin kantena Kainuuntien päälle, mutta se olisi mahdollinen vaikkakin kallein rakentamistapa.

 

 

Suomen suurimmat jääkiekkohallit

Kaupunki

Halli

Valmistumisvuosi

Kapasitetti

 

Helsinki / Jokerit (KHL)

Hartwall-areena

1997

13 349

Turku / TPS

HK-areena

1990

11 820

Helsinki / HIFK

Helsingin jäähalli

1966

8 200

Tampere / Tappara, Ilves

Tampereen jäähalli

1965

7 300

Espoo / Blues

Espoo Metro Areena

1999

6 982

Oulu / Kärpät

Oulun jäähalli

1974

6 614

Kouvola / KooKoo

Lumon Areena

1982

6 400

Pori / Ässät

Isomäki Areena

1971

6 066

Lahti / Pelicans

Isku Areena

1973

5 530

Hämeenlinna / HPK

Ritari-areena

1979

5 360

Kuopio / Kalpa

Kuopion jäähalli

1979

5 064

Rauma / Lukko

Kivikylän Areena

1970

5 000

Lappeenranta/ SaiPa

Kisapuiston jäähalli

1972

4 820

Jyväskylä / JYP

Synergia-areena

1982

4 365

Vaasa / Sport

Vaasa Arena

1971

4 163

 

 

Raksilan toinen suuri halli on Ouluhalli, joka valmistui 1986. Halli on pohjaltaan ympyränmuotoinen kupoli, jonka halkaisija on 115 metriä ja korkeus 24 metriä. Näin voisi arvioida, että perushahmo koostuu massaltaan ympyrän kalotista, jota on muokattu rakennusteknisesti toteutettavaksi edullisesti. Hallin sisäpinta-ala on 12 000 neliötä ja tilavuus 161 000 kuutiota. Jos Ouluhalli olisi pelkkä geometrinen ideaalikappale, olisi se kalotti pallosta, jonka halkaisija on 162 metriä, sen tilavuus olisi 132 000 kuutiota ja ala olisi 10400 neliötä - mutta materiaalinen toteutus ja rakennusten alan sekä tilavuuden laskentatapa aiheuttaa muutoksen. Katsomossa on 830 kiinteää istumapaikkaa, lisäkatsomossa on 700 istumapaikkaa ja lisäksi on 4500 tuolia kentälle. Pysäköintipaikkoja alueella on 664 ja jäähallin asiakkaat pysäköinevät myös Ouluhallin, uimahallin ja Raksilan marketin pysäköintialueille. Jäähallilla ei ole varsinaisesti isompaa pysäköintialuetta. Ouluhallissa on sisäpallokenttiä ja yleisurheiluratoja. Halli on ulkoa betonirakenteinen, mutta katto on puurakenteinen ja tukeutuu ulos jääviin betonirakenteisiin. Sisään jäävät puurakenteet on optimoitu geometrisiin risteäviin linjoihin. 

Raksilan uintikeskus sijaitsee Ouluhallin ja Jäähallin vieressä ja se on yksi Suomen suurimmista. Altaiden pinta-ala on 1 853 neliötä. Uimahallissa on kahdeksanratainen 50 metrin allas. Tekojääkenttä on 70x120 metriä ja kentälle voi saada myös neljänneskilometrin pikaluisteluradan, jolla on 1200 paikan katsomo.  Raksilan pesäpallostadion on avattu 1997 ja siinä on 4 204 istumapaikkaa ollen maailman suurin pesäpallostadion. Vertailun vuoksi maailman suurimmassa baseball stadionissa Los Angelsin Dodger Stadionissa on 56 000 katsomopaikkaa. Los Angelsin stadion on 13-kertainen ja kaupungin väkiluku on 20-kertainen Ouluun verrattuna. Raksilan pesäpallostadionin yleisöennätys on ollut urheilussa 6647 ja konsertissa 20 000 henkeä.

Raatin liikuntakeskus sijaitsee Raatinsaarella ja siihen kuuluu Raatin stadion ja Raatin uimahalli. Stadion on rakennettu uudelleen 2011 ja sen kapasiteetti on 4 392 katsojaa. Raatin uimahalli valmistui 1959. Stadionilla oli viime vuonna Puolustusvoimien lippupäivän kokoontumistilaisuus.

Oulussa on muita urheilualueita. Castrenin kentällä on 2400 paikan katsomo. Oulun urheilutalossa on kuntosali, sisäsali ja palloilusali. Äimäraution ravirata on avattu 1908. Heinäpään vuonna 2007 valmistuneella jalkapallohallilla on 600 hengen katsomo. Ruskotunturin laskettelukeskuksen korkeusero on 49 metriä ja pisin rinne on 390 metriä pitkä. Uudempi moottoriurheilukeskus OuluZone sijaitsee 35 kilometrin päässä keskustasta koilliseen.

 

 

5. KORKEA RAKENTAMINEN OULUSSA

 

Oulun tuomiokirkko on 56,5 metrin korkeudellaan Oulun korkein rakennus. Oulussa on myös korkeampia rakenteita, kuten mastoja, piippuja, ja teollisuusrakenteita, mutta näitä ei perinteisessä katsannossa verrata julkisiin-, liike-, tai asuinrakennuksiin. Alustavasti sekä Turussa, että Oulussa on korkean rakentamisen suhteen pidetty tiukkaa linjaa, toisin kuin viime vuosina Helsingissä, Tampereella ja Jyväskylässä. Oulun kaupunki on vuosina 2012 -2014 tehnyt ensimmäisen selvityksen korkeasta rakentamisesta, joten aiheeseen on havahduttu. Vastaavia selvityksiä on tehty Kuopiossa 2009, Helsingissä 2011, Espoossa 2012 ja Tampereella 2013. Oulussa korkeaksi rakennukseksi määritetään julkisivultaan yli 27 metriä korkeat rakennukset. Selvityksiä Oululle ovat tuottaneet mm. Eriksson arkkitehdit, Arkkitehtitoimisto Laatio, Arkkitehtuuritoimisto Seppo Valjus, Arkkitehtitoimisto Lukkaroinen, sekä kaupungin oma Yhdyskunta- ja ympäristöpalvelut. Varsinaisesti tornilla ei ole kiinteää määritelmää, vaan määritelmä on paikalliseen kulttuurin ja rakentamistapaan sidottu. Matala kapea kirkontornikin voi olla torni, toisaalta tiiviisti rakennetuilla alueilla tornit voivat olla hyvinkin korkeita Oulun rakentamiseen verrattuna ilman, että niitä suurkaupungeissa edes kutsutaan pilvenpiirtäjiksi. Pilvenpiirtäjän rajana käytetään usein mittaa 150 metriä, superkorkea rakennus on yli 300 metriä korkea ja mega-korkea on yli 600 metriä korkea. Pilvenpiirtäjän raja on siis suurin piirtein 4600 vuotta sitten rakennetun Gizan pyramidin korkeus 146,5 metriä. Sen ohitti Yhdysvaltojen Washingtonin monumentti 169,046 metrin korkeudella, obeliskin rakennustyöt alkoivat 1848, sisällissota 1861 -1865 keskeytti työt ja työ valmistui 1885. Voisi sanoa korkeiden rakennusten symboloivan kansallisia uhrauksia. Sen vuoksi Suomessa on hengeltään sopivimpina pidetty pitkään kirkkorakennusten torneja, joilla on historiallisesti ollut pikemminkin yhdistävää merkitystä verrattuna yksityisen tornirakentamisen mielipiteitä jakavaan vaikutukseen.

 

 

 

Suomen 33 korkeinta kirkkoa

Kirkon nimi

 

Valmistumisvuosi

Korkeus

Sijainti

Mikael Agricolan kirkko

1935

97m

Helsinki

Turun tuomiokirkko

1834

86m

Turku

Mikaelinkirkko

1905

77m

Turku

Johanneksenkirkko

1891

74m

Helsinki

Keski-Porin kirkko

1863

72m

Pori

Kallion kirkko

1912

65m

Helsinki

Lakeuden Risti

1960

65m

Seinäjoki

Martinkirkko

1933

64m

Turku

Mikkelin tuomiokirkko

1897

64m

Mikkeli

Tampereen tuomiokirkko

1907

64m

Tampere

Helsingin tuomiokirkko

1852

62m

Helsinki

Juvan kirkko

1863

60m

Juva

Kristuskyrkan

1928

59m

Helsinki

Nakkilan kirkko

1937

58m

Nakkila

Aleksanterin kirkko

1881

57m

Tampere

Joensuun kirkko

1903

57m

Joensuu

Oulun tuomiokirkko

1777 (1832)

56,5m

Oulu

Uudenkaupungin uusi kirkko

1863

56m

Uusikaupunki

Kotkan kirkko

1898

54m

Kotka

Sotkamon kirkko

1870

53m

Sotkamo

Raahen kirkko

1912

52m

Raahe

Savonlinnan tuomiokirkko

1878

51m

Savonlinna

Viinikan kirkko

1932

50m

Tampere

Saksalainen kirkko

1897

49m

Helsinki

Uspenskin katedraali

1868

48,5m

Helsinki

Lauritsalan kirkko

1969

47m

Lappeenranta

Myllykosken kirkko

1936

45m

Kouvola

Tampereen ortodoksinen kirkko

1889

44m

Tampere

Kerimäen kirkon kellotapuli

1847

42m

Kerimäki

Suomenlinnan kirkko

1854

42m

Helsinki

Mormonien Helsingin temppeli

2006

40m

Espoo

Kalevan kirkko

1966

40m

Tampere

Ristinkirkko

1978

40m

Lahti

 

 

 

Näistä rakennuksista Suomen korkein Mikael Agricolan kirkko on Helsingissä jäänyt korkeimpia rakenteita matalammaksi ja lähitulevaisuudessa on jäämässä myös korkeimman kaupallisen tornirakentamisen alapuolelle. Turun tuomiokirkko (97m) säilyttää asemansa Turun korkeimpana rakennuksena, Keski-Porin kirkko (72m) vastaavasti Porin korkeimpana rakennuksena, Lakeuden Risti (65m) Seinäjoen korkeimpana rakennuksena, Mikkelin Tuomiokirkko (64m) Mikkelin korkeimpana rakennuksena ja Oulun tuomiokirkko (56,5m) Oulun korkeimpana rakennuksena. Ouluun on rakenteilla 12-kerroksisia taloja, joiden korkeus jää 42 metriin, mutta Toppilanrannan Satamarannan masto nimisessä asuinrakennushankkeessa tulee olemaan 16 kerrosta ja korkeus tulee olemaan noin 54,1 metriä eli lähellä Oulun tuomiokirkon korkeutta ja jäänee merenpinnasta katsoen alemmaksi eli 58,45 metrin korkeuteen. Tampereen tuomiokirkko oli Tampereen korkein rakennus, Sokos Hotelli Ilves oli sitä metrin matalampi, mutta 2014 valmistunut Hotelli Torni Tampere ylitti sen korkeuden 24 metrillä. Toistaiseksi siis Turku ja Oulu pysyvät korkeuslinjauksessa. Jyväskylän korkein rakennus on 2002 valmistunut Innova Lutakossa, joka on 15-kerroksinen ja 59 metriä korkea. Kohteessa on hieman samaa hahmoa Mies van der Rohen projektissa ”Friedrichstrassen torni” vuodelta 1921. Jyväskylän Taulumäen kirkko on 30 metriä korkea ja Jyväskylän kaupunginkirkko joitain metrejä korkeampi.

 

 

Oulun korkeimmat rakenteet

 

Rakenne

 

Rakennusvuosi

Korkeus

Kiimingin radio- ja televisiomasto

1993

326m

Vihreäsaaren tuulivoimala

2004

135m

Stora Enson savupiippu

1936

132,65m

Toppilan lämpövoimalan vanha piippu

1977

130m

Toppilan lämpövoimalan uusi piippu

2013

130m

Kemiran piippu

1952

103m

Laanilan jätteenpolttolaitos

2011

90m

Stora Enson sellukattilan kuorirakennus

1936-

79,65m

Limingantullin lämpökeskus

2003

65m

Toppilan kattilarakennus

1977-

60m

Oritkarin sataman konttinosturi

2003

55m

Puolivälikankaan vesitorni

1969

55m

Finnsementin Vihreäsaaren sataman siilot

2012

48m

Tietomaan vesitorni

1921

45m

Prisma Linnanmaa mainostorni

2004

40m

Bauhaus Kaakkuri mainostorni

2008

40m

Kaakkuri Citymarket mainostorni

2003

40m

Intiön vesitorni

1927

39m

 

 

 

Oulun korkein rakennelma on Oulun radio- ja televisiomasto Kiimingissä, se valmistui 1993 ja sen korkeus on 326 metriä ollen viiden Suomen korkeimman maston joukossa. Kiimingin masto on Digitan hallinnoima ja sijaitsee Isohalmeen mäellä 12 kilometriä Kiimingin kirkonkylästä etelään osoitteessa Radiotie 150. Vanha lähes yhtä korkea radiomasto kaadettiin 22.9.1994. Uusi masto sijaitsee Oulun lentoaseman lähestymisalueella. Oulun keskustassa II/22 korttelissa sijaitsee myös 55 metriä korkea telemasto. Pienempiä mastoja on eri puolella kaupunkia samoin kuin niiden varauksia.

Oulun toiseksi korkein rakennelma on vuonna 2004 valmistunut Vihreäsaaren tuulivoimala, jonka korkeus on 135 metriä lapojen navan ollessa 90 metrin korkeudella. Oulun kolmanneksi korkein rakennelma on Stora Enson tehtaan vuonna 1936 valmistunut savupiippu, jonka korkeus on 132,65 metriä. Stora Enson teollisuusrakennelma, sellukattilan kuori, nousee 79,65 metriin. Toppilan lämpövoimalan piiput ovat 130 metrin korkeudessa (Valmistuneet 1977 ja 2013) ja Toppilan kattilarakennus on yli 60 metriä korkea. Varsinaisesti teollisuusrakenteita ei rinnasteta kaupunkirakenteen julkisiin-, liike- ja asuinrakennuksiin. Kemiran tehtaalla sijaitsee Laanilan jätteenpolttolaitos, jolla on 3 savupiippua, joiden korkein on 90 metriä.

Näkötornia, TV-tornia, tornihotelleja tai toimistotorneja Oulun seudulla ei ole. Finnsementin Vihreäsaaren sataman siilot ovat 48 metriä korkeita. Oritkarin sataman 50 tonnin kapasiteetin Konecranes Panamax-tyypin konttinosturi on 55 metriä korkea ja painaa 700 tonnia. Nosturi rakennettiin Hangossa ja kuljetettiin Ouluun lautalla, sekä valmistui käyttöön helmikuussa 2003.

Nykyään ainoa yleisölle tarkoitettu näköalatasanne on Tietomaan Nahkatehtaankadun vesitorni, joka on 45 metriä korkea ja 35 metrin korkeudella sisätasanteella on näköalatasanne. Paikka sijaitsee 300 metriä Patosillalta etelä-kaakkoon. Torni valmistui 1920 Federleyn ja Castrénin suunnittelemana, kapasiteetti oli 600 kuutiota. Rakennus tunnetaan myös Åströmin vesitornina.

Intiön Vesitorni oli kaupungin ensimmäinen oma vesitorni, se valmistui Intiönmäelle 1927, Sirénin suunnitelman mukaan. Tornin korkeus on 39 metriä ja kapasiteetti 600 kuutiota. Torni poistui käytöstä 1969. Tornilla oli käyttöä näköalatornina ja se myytiin yksityishenkilölle 2015. Paikalla toimii tällä hetkellä Oulun Kiipeilykeskus, jossa voidaan lasketua 30 metrin verran tornin sisällä. Vesitorni sijaitsee kilometrin Tuomiokirkosta itään Intiön hautausmaan pohjoispuolella.

Uusi Puolivälinkankaan vesitorni on 55 metriä korkea, kapasiteetti on 6000 kuutiota ja rakennus valmistui 1969. Rakennus sijaitsee valtatie 4 varrella ja huipulla oli ennen yleisölle avoin näköalatasanne ja Oulun tähtitieteellisen yhdistyksen Arktoksen tähtitorni sijaitsee katolla. Puolivälikankaan torni on 2,6 kilometriä Tuomiokirkosta pohjoiskoilliseen. Knuutilankankaan vesitorni on Poikkimaantien varrella keskustasta 4 kilometriä kaakkoon ja on vajaa 50 metriä korkea. Se toimii myös Poikkimaantien sillan maamerkkinä. Kaakkurissa on kaksi 40-metristä mainostornia ja Linnanmaalla yksi 40-metrinen mainostorni.

Voimassa oleva Oulun yleiskaava 2020 on tullut voimaan 2007 ja suunnitteilla on uusi yleiskaava. Kun katsoo Oulun seudun yleiskaavaa pienessä mittakaavassa, on kaupunki vääntyneen 5-sakaraisen ristin muodossa oleva hahmo, jonka muoto pohjautuu E8:n, Valtatie 20 ja Oulusalon tien varren kehitykseen sekä Oulujoen varteen, jossa kulkee valtatie 22. Voisi siksi sanoa, että pikemminkin kuin tarvetta rakentaa korkeammalle, Oululla olisi tarvetta kasvattaa keskustan itä-länsi-suuntaista paksuutta. Toisaalta edullisinta on kasvattaa kaupunkia tiivistämällä runkoteiden varteen, mutta se potentiaali on suurelta osin jo käytetty. Oulun kaupungin alueesta valtaosa on rakentamatonta. Saman näkee myös Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavassa: maakunta on pääosin rakentamatonta ja Oulusta koilliseen keskuksina erottuvat vain Pudasjärvi ja Kuusamo. Sen sijaan Oulusta etelään keskuksia on enemmän ja ne muodostavat infrastruktuurin kautta osin ruutumaisen kaupunkien verkoston.

Korkeassa rakentamisessa olisi hyödyllistä pikemminkin maamerkinomaisuus, kuin sattumanvaraiselta tuntuva sijoittelu. Myös historialliset rakennukset ja näkymät pitäisi ottaa huomioon, niin merellä, kuin myös kaupunkitilan sisällä. Suomessa arvioita on määritelty RKY 2009 inventoinnin mukaan. Oululla on myös arkkitehtuuripoliittinen ohjelma 2002, mutta se ei ole erityisemmin ottanut asiaan kantaa. Oulun sodanjälkisessä asemakaavassa keskusta oli rajoitettu maksimissaan 5-kerroksisiin rakennuksiin, joista ennakkopoikkeus oli seitsemänkerroksinen Valkealinna. Vähitellen kuitenkin korkeampaa rakentamista sallittiin.

 

 

 

Oulun korkeimmat rakennukset:

 

Rakennus

 

Rakennusvuosi

Korkeus

Kerroksia

Oulun tuomiokirkko

1777  (1832)

56,5m

kirkko

Satamarannan masto

2/2017

54,1m

16

Heinäpää

Suunnitteilla

-

16

Vaaran kortteli 5

Kaavoituksessa

-

16

Siltavahti

kaavoituksessa

50m

13-16

Tervahovin siilot

2014

49,46m

13

Galleria Kauppurienkatu-Uusikatu

2016

45,7

12

Lipporannan maamerkki

Suunnitteilla

-

12-15

Viskaali

2016

42-44m

12

Resiina

2015

42m

12

Sirius Kaakkurin kaupunginosassa

2003

38,5m

12

Sairaalarinne 4A

1972

35-40

12

Sairaalarinne 4B

1972

35-40

12

Sairaalarinne 4C

1972

35-40

12

Sairaalarinne 4D

1972

35-40

12

Sairaalarinne 4E

kaavoituksessa

-

12

Sairaalarinne 4F

kaavoituksessa

-

12

Sairaalarinne 4G

kaavoituksessa

-

12

Välkkylän opiskelija-asuntotorni

kaavoituksessa

-

12

Kontinkangas, Kaakkuri alueet

1970-l

35-42

12

Vakuutustorni

1957

37,5

11

Klubitalo

1960

37,5

11

Yhdystorni

1958

35

11

Tuira, Intiö alueet

1970-1980-l

29-33

9-10

Koskikeskuksen 11 taloa

1954-1958

25-35

7-10

Hammar-kortteli

suunnitteilla

30,2

8

 

 

Oulun Tuomiokirkko 56,5 metrin korkeudella on ihmisille tarkoitetuista tiloista Oulun korkein rakennus. Keskikaupungin korkeimmat talot ovat korkeimmillaan noin 40 metriä korkeita. Oulun korkein asuinrakennus on Tervahovin Siilot, korkeus 49,46 metriä, kerroksia 13 ja valmistumisvuosi 2014.

Oulun Kaakkurin 12-kerroksisen Sirius-kerrostalon räystäskorkeus on 38,5 metriä ja maston korkeus 53,5 metriä. Rakennus valmistui 2003.

Sairaalarinne 4A, 4B, 4C ja 4D valmistuivat 1972 ja niissä on 12 kerrosta ja ne ovat 35-40 metriä korkeita. Ne sijaitsevat Kontinkankaalla OYS:n kaakkoispuolella. Sairaalarinteelle on ehdotettu myös kolme uutta massaltaan saman kaltaista tornia nykyisten kaakkoispuolelle.

Resiinan korkeus on 42 metriä, kerroksia on 12 ja viereen on suunnitteilla kolme yhtä korkeaa rakennusta radan viereen. Huomioitavaa on, että koko rakennuksen kaksi alinta kerrosta ovat autopysäköintiä. Kohde valmistui 2015. Oulun Viskaali on 12-kerroksinen Resiinan sisarrakennus ja sen korkeus on 44 metriä ja se valmistuu 2016.

Kauppakeskus Valkean ja Gallerian yhteyteen tulee 45,7 metriä korkea 12-kerroksinen asuinrakennus, joka sijoittuu tontille Uusikadun ja Kauppurienkadun ristetykseen, hanke on Gallerian korttelin puolella.

Vakuutustorni on osoitteessa Hallituskatu 9 sijaitseva 11-kerroksinen talo, jonka korkeus on 37,5 metriä. Rakennus on Oulun ensimmäinen yli 10-kerroksinen talo ja se valmistui 1957 ja sijaitsee Snellmanninpuiston reunalla. Keskustan 11-kerroksinen ja 35 metriä korkea Yhdystorni on valmistunut 1958. Osoitteessa Uusikatu 23 sijaitseva 11-kerroksinen Klubitalo valmistui 1960 ja on 37,5 metriä korkea. 1970-luvulla Kontinkankaaseen sekä Kaakkuriin valmistui 12-kerroksisia taloja, Intiöön, Tuiraan ja Koskikeskukseen 9-kerroksisia ja 1980-luvulla Intiöön 9-kerroksisia taloja.

Siinä missä Helsingin Kalasatamaan ja Pasilaan rakennetaan Suomen korkeimpia kerrostaloja, Oulussa korkea rakennus on yli 8-kerroksinen. Esimerkiksi Vännmannin saareen eli Kaupunginteatterin ja Pääkirjaston viereen ehdotettiin hiljattain uudelleen 22-kerroksista tornia, joka sai hylkäävän vastaanoton, siitäkin huolimatta, että saman kaltaista massaa oli ehdotettu jo 1962 keskustan monumentaalikaavassa 20-kerroksisena.

Oulun Lipporantaan, joka sijaitsee Tuiran länsiosassa, on kaavailtu kymmenen kerrostaloa, joista maamerkkirakennuksessa olisi 12 -15 kerrosta. Hankealue sijaitsee Koskitien ja Bertel Jungin tien välissä. asuntoja tulisi 480, joista 80 olisi palveluasuntoja. Hanke on hidastunut ja kallistunut 4-5 miljoonalla eurolla maanpuhdistuksen vuoksi.

Heinäpäähän on suunniteltu ainakin vuodesta 2011 lähtien 16-kerroksista ympyränmuotoista tornia, johon tulisi 120 asuntoa. Kohde tulisi Puistokatu 34 kohdalle. Hanke on muuten hieman miniatyyrisempi ratkaisu Espoon Keilaniemeen kaavailluille neljälle tornille sillä erolla, että Heinäpään tornin lämmitetty rakennusmassa on pohjaltaan neliö ja pyöreän muodon luo parvekkeiden ulkoseinän linja. Uusikadun ja Hallituskadun kulmaan suunnitellaan vielä korkeampaa taloa. Rakennus sijaitsisi Vaaran kortteli 5:ssä, jota rajaavat Uusikatu, Hallituskatu, Mäkelininkatu ja Asemakatu. Suunnitelmaan kuuluisi viiden talon purkaminen ja viiden talon rakentaminen, josta yksi olisi 16-kerroksisena maamerkinomainen ja matalammat 7-kerroksisia. Hanke herättää keskustelua myös sen vuoksi, että Oulun Tuomiokirkko sijaitsee 200 metrin päässä kaavaillusta tornista.

Höytyään Lekatien ja Lintulammentien väliin on kaavailtu neljää 6-kerroksista, kolmea 7-kerroksista yksi 8-kerroksinen ja kaksi 9-kerroksista asuin kerrostaloa – korkeimmillaan tutkittiin 12-kerroksista vaihtoehtoa. Myös Välkkylään on pohdittu 12-kerroksista talomassaa. Oulun rautatiesillan lounaispuolelle on myös useamman vuoden ajan suunniteltu Oulujoen Siltavahti-nimistä kerrostaloa, johon tulisi 13 -16 kerrosta. Kaatuneita tornitalohankkeita Oulussa on paljon, sekä suhdanne- että rahoitus- ja kaavoitussyistä - varsinaisesti pilvenpiirtäjiä ei vakavasti edes harkita. Oulu on suhteellisen tasaista seutua ja sen vuoksi merkittävät poikkeamat näkyvät kauas metsän yläpuolelta, aukeilta paikoilta tai mereltä.

 

Jatkuu osassa II…

 

 

 


<< Takaisin Lisää kommentti
0 items total
Lisää kommentti
Nimi*
Aihe*
Kommentti*
Syötä kuvan tunnistekoodi*
Päivitä kuva




Etusivu/ Page 1Ark-toimintaa/Arch-activitiesKuvastoArk-KuvastoLinkitYhteydet/ContactCVBlog